Se on se sinkun sunnuntai-ilta. Jos vertaa parisuhteiden ja sinkkuelämän viikonpäiväskaalaa, niin kyllähän suurimmat variaatiot löytyvät ehdottomasti sunnuntaista. Sunnuntait ja varsinkin illat näin singlenä ovat kyllä ajoittain aivan todella tylsiä. Ja maksimoidaanpas vielä entisestään. Ulkona on säkkipimeää ja kalseaa. Ei edes se lenkkipolku jaksa loputtomiin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä kiinnostaisi laittaa sauna päälle. Ostaa saunajuomat kahdelle. Laittaa omenakaurapaistos uuniin ja saapua saunanraikkaana sitä nautiskelemaan. Yksin siitä jää ainakin kolmasosa syömättä. Ja olenko edes harkinnut tekeväni yksin suurta herkkuani omenakaurapaistosta, en ole, en.
Miten juuri sunnuntai-iltaisin iskee semmoinen olo, että kaikki muut elävät onnellisissa ja harmonisissa parisuhteissa? Hyggeilevät (en pidä sanasta) kotona kääriytyneinä ornamenttikuvioituun vilttiin. Jaloissa beiget villasukat ja käsissä lämpimät kaakaot täydellisesti vaahdotetulla maidolla. Vai onkohan se ihan semmoista? No, toivottavasti mahdollisimman monella olisi. Vaikka tässä elämä pääosin hymy huulilla rullaileekin, niin kyllähän aina ajoittain iskee hyvin vahvasti olo, että olisipa tuossa vieressä joku jonka niskahiuksia pyöritellä ja huonoille jutuille naureskella.
No, onhan se nyt ihan suoraan sanottava. Läheisyys ja toisen ihmisen kosketus on asia, joka antaa elämälle juuri sen viimeisen silauksen, joka tällä hetkellä puuttuu. Tai tämä on ainakin tämmöisen helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus. Lenkkipolku paikkaa paljon, ei tätä. Kunnon puinnit ystävien kanssa paikkaa paljon, ei tätä. Siivet, jotka Patrik Laine mainosti finaaliin paikkaa paljon, ei tätä. Puolen tunnin toiveikas kierros Tinderissä paikk…Ei, olen maailman huonoin Tinder-mies ja saanut siitä myös palautetta. Otan tämän palautteen vastaan suoraselkäisesti ja ymmärtäväisesti.
Tässä alkaa taas iskemään päälle se syksyinen kyynisyys ja jopa naurettava itseinho. Tulen varmasti viettämään elämäni kaikki sunnuntai-illat näin? Kaikki muut, mutten minä? Mikä minussa on vikana? En jaksa edes lähteä tapaamaan ketään, niistä kuitenkaan mitään tule. Olen jaksanut uskoa, että kyllä se joku jostain eteen tupsahtaa, kun sitä vähiten odottaa. Kauan sitä vähitenodottamista tarvitsee odottaa? Aah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hienoisen epätoivoiselta. Ei Esko, ei semmoiseen tarvitse vaipua. Se on vain hieman tummanpuhuva marraskuinen sunnuntai-ilta meneillään.
Hauska viikonloppu takana, mutta ei olisi pitänyt kuunnella Herkimmät suomalaiset biisit- soittolistaa Tampereelta ajellessa. Nostaa miehelle tunteet pintaan…:)
Kivaa alkavaa viikkoa!!
-Esko-
// Kuvat: Amanda Aho //
21 Comments
Upeita kuvia taas. Mä huomaan aina sunnuntaina etten taaskaan soittanut ystävälle ja mennyt tapaamaan ketään. Pitäisi olla kolmepäiväinen viikonloppu. Perjantaina unohtaisi viikon työt, lauantaina voisi tavata ystäviä ja vaikka lenkkeillä ja sit sunnuntaina hautautuisi käsitöiden maailmaan villasukat jalassa kaakaomukin kanssa.
I feel you…
Oi, kiva kuulla! Amanda se on taitava mimmi…:)
Se on se sunnuntai. Itsellä oli hektinen ja kiva viikonloppu, mutta nämä illat…:) Itse vaihtaisin nuo käsityöt johonkin muuhun. Tai siinäpä sitä olisikin harjoittelemista. Hauskaa viikkoa!!
Tsemppiä Esko! Näin ruuhkavuosisekoilussa odottaa vain usein sitä harvinaista hetkeä, kun saa olla hetken yksin, mutta olet kirjoituksillasi saanut tajuamaan, että mitään ei saa ottaa liian itsestäänselvänä. Kiitos siis hyvistä kirjoituksistasi ja toivon, että löydät pian etsimäsi!😊
Kiitos Kanerva todella kivasta palautteesta…😊 Mukavaa viikkoa!!
Huomenna on jo maanantai ja uusi viikko. Hektinen tulee olemaan ja lauantaina pääsee taas pelaamaan.
Hauskaa viikkoa sulle!
Kiiitos samoin!…😊
Mä en kans yhtään tykkää tosta hygge/ hyggeily sanasta 😂 en en en. Hyi.
Mä en oo oikeastaan koskaan ollut aikuisena sinkkuna, joten on tosi mielenkiintoista lueskella sinkkujuttuja. En ymmärrä tinderiä ja jos sinkuksi jäisin niin varmaan vaan odottelisin, että joku hakee kotoa haaha. Ei olis minusta tinderöimään tai eihän sitä tiedä.
Kiva, että tykkäät Emmi lueskella. Hieman erilaista näkökulmaa elämääsi…😊 Eihän sitä koskaan tiedä, ei…Kivaa viikkoa!!
Tuo soittolista❤️
🙏🏻
Halaus Esko! <3 Lohdutan, että meidän sunnuntai-ilta oli seuraavanlainen: kl0 1930 saavuttiin Helsingistä juhlista, taisteltiin että likat söisivät iltapalansa kun hepuloivat vaan väsyksissä, ikuisuus kesti päästä suihkuun ja kierroksiltaan pienempi ei saanut nukahdettua. Kun 21.30 luovutti, silitettiin tunti lakanoita. Ja kaadutiin eri sänkyihin klo 23, koska halusin välillä nukkua ilman heräilyä kuorsauksiin. 😀 Siis perus pikkulapsiarkea, mutta ei kyllä kaakaoita tai hyggeilyä.
Ymmärrän hyvin tuon kosketuksen, halauskin tekee niin hyvää. Kyllä ihminen kaipaa kosketusta. <3
Katja
http://www.optimismiajaenergiaa.fi
Kiitos Katja viestistä! Ei kaakaota tai hyggeä, ei…😊 Tutulta kuulostaa myös tuo osasto. Kaikkea hyvää ja törmäillään!!
No mutta tää on kiva, että kerroit, koska täällä on muita ”ainoita yksineläjiä” 😊 Tällä hetkellä olen kaveriporukkani ja lähipiirini ainokainen sinkku. Ei tää elämä oo mitään erityisen pahaa näin, mutta oishan se kiva päästä taas toteuttaan niitä samoja haaveita, mitä muut ympärillä saa toteuttaa. Ihastumisesta ja rakastumisesta yhteisiin iltoihin ja lomiin, yhteenmuutosta perheen perustamiseen.
Sunnuntai-illat ei oo mitään muita päiviä pahempia, mulla on viikonloppuisin aina paljon ohjelmaa. Sunnuntaina sit jo oottaa niitä työpaikan sosiaalisia ympyröitä. Perjantai ja juhlapyhät ehkä pahin, kun muut kiirehtivät töistä perheen luokse, käyvät marketin kautta ja syövät yhdessä herkkuruokaa ja sen sellaista. Voihan näitä tehdä kavereidenkin kanssa mutta kyllä nekin illat alkaa nyt huveta pariutuneitten joukossa.
No näillä mennään nyt, luottoa on, että tilanne joskus muuttuu 😊
No, näillä mennään, näillä mennään…😊 Kiitos jälleen kerran viestistäsi. Samaistun, samaistun…
En oikeastaan koskaan tunne itseäni yksinäiseksi, mutta lauantai-ilta oli nyt tosi paha..pieni sisäinen ahdistus iski ja se toisen ihmisen kaipuu, voi kun pääsisi sinne kainaloon ja olisi vaikka ihan hiljaa..sunnuntaina sitten uppouduin hauskan kirjan lukemiseen ja pikkumies tulikin jo illemmalla höpöttelemään ihania juttujaan😊 mutta onhan niitä haikeita hetkiä välillä..yhdessä tekeminen ois kivaa
Väillä noita vaan näemmä tulee! Varmasti kaikille…oli sitten suhteessa tai ei…🙏🏻
Aina tuntuu tuolta ennenkuin onnistuu! Elämä kantaa kyllä. Kaikkea hyvää ❤️
Kiitos HH!…🙏🏻
Ai että, nyt jo vähän meinaa naurattaa mutta pari sitten vielä ei yhtään.
Vietin omaa sunnuntai-iltaani jo lauantaina, kiitos vuorotyön, enkä kyllä muista koska viimeksi olisi ollut niin haastavia hetkiä oman itsensä ja elämänsä kanssa. Seinät alko kaatuilee päälle jo iltapäivästä ja lopputulos oli juurikin se lenkille lähtö samalla kun puhelimessa yritti kaverin kanssa selvittää oman elämänsä kiemuroita ja mielialanvaihteluita, joille ei osaa itse löytää mitään järkevää selitystä.
Ainahan ne ohi menee, mutta siinä hetkessä kun se ahtari iskee oikein kunnolla päälle sitä ei vaan pysty ymmärtämään, että miten nyt tästäkin taas selviää.
Vaikka pääosin olen elämääni tyytyväinen ja se on hektistä ja asioita tapahtuu paljon, niin kyllähän sitä toisen ihmisen kainaloa ja ihoa kaipaa, unohtamatta niitä huonoja vitsejä ja ärsyttävää kuorsausta. Eiköhän tästäkin pimeästä syksystä selvitä, jälleen kerran! Kiitos tästä(kin) rehellisestä kirjoituksesta 🙂
Ole hyvä Nuksi ja todellakin selvitään. Kiitos viestistäsi, oikein paljon. Saan tartuttua tuohon tekstiisi…🙏🏻
[…] Ehkä tarkemmin viimeisin liikutus. Olin juuri saapunut kotiin isänpäivän vietosta. Luin Maaret Kallion kirjoittaman Hesarin kolumnin, johon hän oli koonnut seuraajiensa tarinoita, miltä tuntuu, kun on jäänyt näkymättömäksi omalle isälleen. Koskettavia, pysäyttäviä ja herkkiä juttuja. Niin ja se oli muuten taas se klassinen sinkkusunnuntai-ilta. […]