Miten ihmeessä olen taas täällä Tinderissä?

Eilen koin sen kuumottavan hetken, joka on varmasti monelle tuttu. Lähdin hienoisella kiireellä keskustaan syömään, josta suuntasin ystävieni kanssa saunomaan. Pakkasin saunakassiini föönin, dödön, vahan, pyyhkeen ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Sen kaikista tarpeellisimman tarvikkeen unohdin. Siinä vaatetta vähentäessäni tajusin, että ei helvata avaimet ovat kotona. Olen toisella puolella Helsinkiä ja kello on lähes kymmenen.

No, eihän siinä. Pari syvää henkäystä ja ehkä yksi voimasana. Soitto luottomies Ollille, joka ystävällisesti majoitti herra hajamielisen. Aamulla pihallemme istuskelemaan ja soitto huoltoyhtiöön. Pyhäpäiväkin sattui olemaan, mutta suhteellisen nopeasti ystävällinen vartija avasi oveni ja päästi minut omaan kotiini. Mitä tästä opimme? Sitä vara-avaimen viemistä kaverille ei kannata jättää vain ajatustasolle.

Tänään jatkui sitten lähes sama setti. Tällä kertaa unohtuikin lompakko. Ajoin autoni Forumin parkkihalliin ja lipukkeen otettuani olin laittamassa sitä kukkaroni sivutaskuun, vaan eipä sitä ollutkaan mukana. No, eihän siinä. Kolme syvää henkäystä ja ehkä kaksi voimasanaa. Soitto luottomies Ollille, jonka kanssa olimme menossa kaupungille kahvittelemaan. Nöyränä poikana lainasin hieman rahaa kahveihin ja onneksi sain myös autoni pois sieltä parkkihallista. Ilman korttia se olisi ollut hieman haastavaa. Mitä tästä opimme? Onneksi on avuliaita ystäviä.

Kotiin tultuani hyppäsin sängylleni ja avasin liekkisovelluksen. Siellä aikani vihreitä sydämiä ja rakseja paineltuani aloin miettimään, että mitä minä taas täällä Tinderissä seikkailen? Jotenkin sitä vanhasta tottumuksesta sinne Play-kauppaan eksyi. Mitä minä sieltä oikein etsin? Sepä onkin oiva kysymys. Oletettavasti tästä alkaa vanha tuttu Tinder-jojoilu. Roskiin, takaisin, roskiin, takaisin. En ole yhtään semmoinen tyyppi, joka aikatauluttaa iltojaan erinäisille tapaamisille. Tiistaina suppaus, keskiviikkona melonta ja sunnuntaina Nuuksioon vaeltamaan. Katsellaanpas siis rauhassa mitä tämä elämä tällä kertaa tuo tullessaan. Leppoisalla meiningillä.

Leppoisalla meiningillä voi myös lueskella netin syövereistä keski-ikäisen miehen tarinoita sovellusrakkauden maailmasta. Paljon hän on siitä kirjoittanut. On ollut täydellistä Tinder-tekstiä, on saanut täydellisiä Tinder-matcheja, on haaveillut tanssilavoista ja onpa hän vielä rikkonut sovellusrakkauden etikettiäkin. Erikoinen kaveri.

Aurinkoista loppuviikkoa!!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

7 sumuista syntiä

Alexa Dagmarin blogista iski silmiini syntinen haaste ja näihin minä tykkään usein tarttua. Vaikka minua ei kukaan juuri koskaan tämmöisiin haastakaan, niin on mukava välillä kirjoitella kevyttä pohdintaa ja haastaa itse itsensä. Eskon sumuisia syntejä, olkaa hyvät:

Herkuttelusyntini… 

Lähes naapurissani sijaitseva Halvan tehtaanmyymälä. Liian usein kurvaan töistäni sitä toista reittiä ja haen puolen kilon pussin mansikkalakuja. Joo, joo tiedän käyväni myymälässä liian usein, kun myyjä tunnistaa jo tarkalleen ostokseni.

Ihonhoitosyntini…

Finnien puristelu on ollut jollain tavalla addiktoivaa puuhaa jo reilut kaksikymmentä vuotta. Ei ole varmasti paras keino hoitaa ihoa, mutta herkullista mustapäätä ei vaan voi ohittaa.

Siivoussyntini…

Näennäissiivous. Rehkin ja puhkin hiki hatussa. Toimin omasta mielestäni todella tehokkaasti, mutta loppujen lopuksi olen vain siirtänyt tavarat paikasta A paikkaan B. Etteivät ne ole heti nähtävillä, kun astuu ovesta sisään.

Hiussyntini…

Ajoittainen tarve blondata hiukseni kokonaan. No, kun se näytti hienolta siinä kuvassa. Niin näytti, mutta Esko siitä kuvasta on 18 vuotta aikaa. Urea Ultrablonde, sanoi kampaaja.

Ystävyyssyntini…

Puhun ystävieni juttujen päälle, enkä aina jaksa kuunnella heidän tarinoitaan. Tästä sain viimeksi palautetta toissapäivänä. Pahoittelin asiaa ja sanoin tiedostavani ongelman. Taisin puhua päälle heti seuraavassa lauseessa. Impulsiivinen mies, jonka on heti sanottava asiansa. Petraamisen paikka.

Pukeutumissyntini…

Reikäiset sukat. No, ei niitä kukaan näe. Työssäni minulla on sisäkenkinä Conversen sandaalit ja kyllä muuten näkee. Tein eräänä päivänä sukkainventaarion ja enemmän oli reikäisiä yksilöitä, kuin ehjiä. Sukkakaupoille!

Parisuhdesyntini…

Parisuhdettomuus…

Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //