Ai, että! Kotona on hyvä olla. Tällä hetkellä omassa sängyssä on oikein hyvä olla, mutta kyllä oli hyvä olla myös viikonloppu Turussa ja Ruisrockissa. Olotila on tällä hetkellä todella ontto ja suorastaan tyhjä. Kolme päivää hyvien ystävien ja kymmenien tuhansien ihmisten ympäröimänä. Pelkkää naurua, tanssia, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Tömisevä ja pölisevä Niittylavan edusta. Hakiessani äsken ruokaa jääkaapistani tuntui, että lattia tärisi askelteni tahtiin. Aivan, kuin se tärisi Niittylavalla ihmisten tanssiessa Antti Tapani Tuiskun keikalla. Oli muuten hurja keikka. Mitäpä muuta hurjaa tai ei niin hurjaa tapahtui Ruisrockissa 2017. Urheilujournalismin tyyliin: Leijonat ja Lampaat jakoon.
SÄÄ: Kyllä taitaa Ukko Ylijumalakin pitää musiikin nykysuuntauksista ja tästä Suomen suven suurimmasta festivaalista. Keli oli koko viikonlopun täydellinen, kuten se tuntuu olevan aina Ruisrockin aikaan. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Tarjosipa Ukko iltojen päätteksi vielä aivan mielettömät auringonlaskut, jotka piirtyivät upeasti lavojen ja ihmismassojen taakse. KOLME LEIJONAA.
IHMISET: Kohtaamisia. Ruisrock tarjosi jälleen lukemattoman määrän kohtaamisia. Halauksia, ympärillä vaihdettuja suudelmia. Juttutuokiota ja puheensorinaa. Itse haluan taas kiittää kaikkia teitä, jotka tulitte juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. On niin upeaa huomata miten mahtavia ihmisiä tämä blogi on kerännyt ympärilleen. Erään lukijani sanoin. Jatka Esko samaan malliin, jatka samaan malliin. Jatkakaa tekin samaan malliin. Olette huippuja, ihan huippuja. KOLME LEIJONAA.
KEIKAT: Tämän vuoden artistikattaus oli itselleni hieman vieras. Suurista nimistä en tuntenut entuudestaan juuri ketään ja ennenkaikkea ulkomaiset esiintyjät jäivät hyvinkin etäisiksi. Onneksi on kuitenkin kotimaiset takuutanssittajat. JVG ja Antti Tuisku, jälleen kerran. Hittiä, hitin perään ja tanssit olivat aivan mielettömät näiden sankareiden vallatessa Niittylavan. Niin ja tietysti Ultra bra. Paluu nuoruusvuosiin. Paluu moniin upeisiin vuosia sitten koettuihin hetkiin. Sano mulle, sano mulle, rakas… ja niin edelleen. YKSI LEIJONA.
MAJOITUS: Olimme varanneet ystävieni kanssa Omenahotellista huoneen jo aikoja, aikoja sitten. Ex-temporena sain kuitenkin kuulla, että minulla oli mahdollisuus päästä yöpymään erään ystäväni kautta aivan Turun keskustassa sijaitsevalle idylliselle puutaloalueelle. Eihän tätä tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Kolme kerrosta. Sauna ja aurinkoinen pihagrilli. Kiitos Tidjan ja erityisesti kiitos Iina. Puitteet olivat mahtavat. Naapurin kissa oli hieman ärhäkkä ja kiukkuinen, mutta silti ehdottomasti. KOLME LEIJONAA.
SIIRTYMISET JA KULKEMINEN: Se Via Dolorosa. Se perhanan Via Dolorosa. Pieni metsäinen reitti, joka on todella leppoisa menomatkalla, mutta se paluumatka. Jokainen paluumatka oli aivan täysi kaaos. Tiedän. Kymmenien tuhansien ihmisten siirtäminen pois Ruissalosta on tehty varmasti niin hyvin kuin mahdollista, mutta ne poispäin kävelyt olivat hirveitä. Aidat kaatuilivat. Ihmiset tunkivat. Pyöräilijät vetivät ilman valoja hirveätä vauhtia. Kyllä oli nuo kävelyt hieman liikaa tämmöiselle huonoselkäiselle vanhalle miehelle. KOLME LAMMASTA.
YLEINEN FESTARIFIILIS: Jälleen kerran. Aivan ehdottomasti. KOLME LEIJONAA. Tekisi mieli antaa neljä.
Autoseurueemme muut jäsenet olivat ensimmäistä kertaa Ruisrockissa ja tähän loppuun vielä ensikertalaisten kommentteja.
” Tapahtuma-alueella kaikki toimi hyvin. Vaikka oli hirveästi ihmisiä. Ei ollut mielettömiä ruuhkia ja lavat oli sijoiteltu järkevästi.”
” Ruissi houkuttelee sivistynyttä porukkaa. Ei ollut juurikaan järjestyshäiriöitä. ”
” Poismeno ja varsinkin se hiekkatie. Ahtaisiin paikkoihin tottumattomalle täysi mahdottomuus. ”
” Ämpärit voisivat olla hieman isompia. ”
” Palvelut pelasi ja juoma- sekä ruokatarjonnan laajuus yllätti todella positiivisesti. ”
” Keikat mitä nähtiin olivat mahtavia. Oli upeaa, että saatiin pidettyä oma tiivis porukkamme kasassa lähes koko ajan. ”
Ja viimeisenä kommenttina kaikkien suusta tullut lause. Ensi vuonna uudestaan. Todellakin, ensi vuonna uudestaan.
Kiitos Ruisrock. Seuraavana viikonloppuna Joensuu ja Ilosaarirock, jes!!
-Esko-
// Pääsylippu saatu blogin kautta. //
Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.