Ruisrock-fiilistelyt kertaa viisi

Tästä alkaa kesän oman aikani huvitteluviikonloput. Tuleva viikonloppu vierähtää Turun Ruissalossa Ruisrockissa ja seuraava Joensuussa Ilosaarirockissa. Useasti olen törmännyt siihen varmasti monelle tuttuun yleisönosastokirjoitukseen, jossa päivitellään mitä yli kolmekymppiset ja vanhemmat tekevät nuorison rokkifestivaaleilla. Ainakin oman kokemukseni mukaan meitä yli kolmekymppisiä on festivaaleilla melkoisen runsaasti ja onpa Ruisrockissa myös yli seitsemänkymppisiä. Hieno ele festivaalilta tarjota hieman varttuneemalle väelle ilmainen vesibussikuljetus suoraan alueelle. Wau, ja tämähän tekee festareista festarit. Erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä nauttimassa musiikista ja leppoisasta tunnelmasta.

Itse olen kokenut niinsanotun festivaalievoluution. Aloittanut sieltä huonosti pystytetystä teltasta, jossa oli makuupussi, olutpullo tyynynä ja päiväkirjan lukko vetoketjussa suojaamassa murtovarkailta. Lähes samoissa vaatteissa rokkailtiin festarit läpi. Nykyään olen evoluutioteorian toisella sivulla. Yöpymiset hoidetaan hotellissa. Untuvapeitto, pehmeä tyyny ja ihan oikea lukko ovessa suojaamassa murtovarkailta. Aamuinen suihku, puhtaat vaatteet ja brunssin kautta päivä käyntiin. Päivä käyntiin ja kohti festivaalialuetta.

Ruisrockissa olen käynyt useamman kerran ja festivaalin ympärille on onnistuttu rakentamaan kyllä melkoinen hype. Enpäs muista, että olisi Ruissia myyty koskaan täysin loppuun jo viikkoja ennen festivaalia. Tänä vuonna on ja toivon, että järjestäjät ovat osanneet varautua melkoiseen yleisöryntäykseen. Varmasti ovat. Tässäpä omat Ruisrock-fiilistelyni kertaa viisi:

  1. Gogol Bordellon keikan seuraaminen ystävieni kanssa lavan edessä sijainneesta porealtaasta. Päästäksemme poreisiin vakuutin järjestäjät vetämällä rap-yhtyeemme Kajjmaroscan kesäbiisin ”Kuumaa Hunajaa” ekan säkeistön, joka alkoi jotenkin näin: ” On talviloskapa##a taaksejäänyttä elämää, on meidän taas aika alkaa elämään, kelaamaan mimmejä timmejä, joita nään vain sumuisissa unissa, joita liikaa kulutan ja kelailen…
  2. Ruisrock purjeveneellä. Ystävälläni on Naantalissa purjevene ja jalona miehenä hän ehdotti eräänä vuonna, että menisimme merta pitkin Turun vierasvenesatamaan ja yöpyisimme veneessä. Ikimuistoinen reissu. Todellakin.
  3. Se metsäinen polku. Se metsäinen polku, joka muuttaa hieman merkitystään saapumis- ja lähtöreissuilla.
  4. Ohi lipuvat risteilijät. En tiedä onko hirveän montaa paikkaa, jossa saat samaan kuvaan tuhansia festari-ihmisiä, esiintyvän artistin ja jättimäisen risteilijän. Hyvällä tuurilla vielä auringon paistelemaan taustalle.
  5. Viime kesänä oli elämä aivan hakusessa, mutta Ruississa koin jo hieman Minä elän-hetkiä!!

Pari yötä ja sitten mennään! Onko ketään lukijoitani tulossa? Jos on, niin tulkaahan nykäisemään hihasta, jes!

Rokkenroll!!

-Esko-

Heinola kymmenen ja isovanhemmat rules!

Isovanhemmuus on elämän jälkiruoka…” Näin kirjoitettiin Hesarissa taannoin. Isovanhempani saivat lapsuudessani todella tuhdin jälkkärin. Siinä ei Nutellaa ja kuohukermaa säästelty. Vietin lähes kaikki lapsuuteni kesät isovanhempieni mökillä. Mökillä, jossa minä en toki ollut ainut pieni viilettäjä. Lisäkseni mökillä viiletti myös isoveljeni ja serkkuni. Ajoittain myös pikkuserkkuni naapurin maatilalta. On siinä ollut mummulla ja papalla tekemistä.

Mummu huolehti pikkusankareiden muonittamisesta. Soitti aina kelloa, kun ruoka oli valmista. Ruokapöytään marssi nelikko, jotka olivat ajoittain suuria sotasankareita puupyssyineen ja ajoittain niitä kirkkaimpia futistähtiä. Siellä istui lihapullien ja ruskean kastikkeen äärellä ainakin Maradona, Klinsmann, Lineker ja Butragueno. Pappa oli kova kalamies ja vuorotellen päästiin järvelle nostamaan verkkoja. Lahnoja sieltä pääasiassa tuli, mutta uskomusten mukaan kuhiakin on järvestä nosteltu. Totta vai tarua. Tiedä häntä?

Lapsuuteni vietin ja asuin Joensuussa, jossa asui toiset isovanhempani. Heitä tapasin jo luonnollisesti melkoisen usein. Kiitänkin omaa isää ja äitiä huolehtimisesta, että yhteys myös kauempana asuneisiin isovanhempiini pysyi mahdollisimman tiiviinä. Lähes kaikki kesät vietimme mökillä Etelä-Suomessa ja olimme veljeni kanssa myös kokeneita lentäjiä. Isä ja äiti laittoivat pienet pellavapäät lentokoneen penkkiin, pehmolelut syliin ja vyöt kiinni. Määränpäässä Helsingissä vastassa olikin mummu ja pappa. Kätevää ja ehkä myös hieman rohkeaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan.

Tänään heitimme reissun isäni, äitini ja F:n kanssa Heinolaan. Matkakohde valikoitui erään pikkuhepun fanittamien laulajien kotipaikkakunnan mukaan ja mikäpä siinä. Tuossahan se on Heinola ihan Lahden vieressä. Enpä ole itsekään vuosiin käynyt. Heinolassa Jyrää-tapahtumassa joskus kymmenen vuotta sitten viimeksi. Legendaarinen lintutarha papukaijoineen ja viihtyisä Harjupaviljongin vohvelikahvila, siinäpä hyvät puitteet mukavalle kesäretkelle. Vohvelikahvila tarjosi todella maukkaat jälkiruoat niin konkreettisella kuin henkiselläkin tasolla.

Isovanhemmat rules ja Heinola kymmenen!

-Esko-

// Lainaus: Helsingin Sanomat //