Jos minulla olisi rivitaloasunto. Minulla olisi sata neliötä. Minulla olisi farmariBemari. Minulla olisi grilli. Minulla olisi piha, jonka ruohoa leikkaisin hymy huulilla. Piha, johon istuttaisin Puutarha-messuilta vinkatut viimeisimmät ”hittikasvit.” Minulla oli rivitaloasunto. Remontoitu rivitaloasunto. Minulla oli sata neliötä, josta n. 50 oli hyvin vähällä käytöllä. Minulla oli farmariBemari. Sain maanantaikappaleen ja korjaamolle vein kuukauden välein. Minulla oli grilli. Kerran grillasin ja möin naapurille. Minulla oli piha, jonka ruoho ei edes kasvanut kunnolla. Kivinen maaperä ei ollut tarpeeksi hedelmällistä. Puutarhanhoidosta en tajua mitään. Rivitalounelma ja farmariBemari ei ollutkaan minun juttu, vaan veri veti takaisin Helsinkiin. Miksi?
Helsinki on kaupunki, jota minä rakastan. Kaupunki tarjoaa paljon aktiviteetteja ja uusia mielenkiintoisia asioita nousee tasaiseen tahtiin. Esimerkkeinä aivan ydinkeskustaan rakennettu ulkouimala Allas ja Hernesaaren rannan todellinen valopilkku Löyly. Jälkimmäisessä vietin kesäloman omasta ajastani n. 65 prosenttia. Ihmisvilinä, joka keskustassa lähes aina vallitsee on minulle rauhoittavaa. Usein istahdan kahvilaan ja katselen ohikiitäviä ihmisiä. Ravintoloita löytyy jokaiseen lähtöön ja niihinkin riittää ihmisiä lähes jokaisena iltana viikossa. Jos ihmisvilinä ajoittain ahdistaa, voit hakeutua lenkille esimerkiksi Keskuspuistoon, jonka reitit lähtevät lähes ydinkeskustasta.
Siis, noin kallis. Noin pieni kämppä. Mitä järkeä? Eihän tämän kaupungin asuntojen hinnoissa olekaan mitään järkeä ja keskustan hinnat ovatkin jo karanneet perustoimeentulijan ulottumattomiin. Varsinkin yksin asuntoa ostavalle. Nykyinen asuntoni maksoi vain parikymmentä tuhatta vähemmän kuin sadan neliön rivitaloasunto järvinäkymillä Lahdessa. Neliöitä 70 vähemmän ja ei ole omaa puutarhaa eikä omaa pihaa, onneksi. En minä semmoisia tarvinnut. Olen oikein tyytyväinen, että tuli tuokin unelma kokeiltua. Ei tarvitse enää haikailla neliöiden ja Landmanin täydellisen lankkupihvin perään.
Juuri nyt on hyvä. Pieni ja kotoisa pikkukämppä. 31 neliötä. Kaksi tilaa. Sata jätesäkkiä. Keskustan vilinään 15 minuuttia. Joku muu tekee lumityöt talvella ja leikkaa nurmikon kesällä. Pihassa Nissan. Hyvin on toiminut. Lainaa on paljon. Kuukausierä järkevä. Ystävät lähellä ja vieressä tuhiseva pikkumimmi vielä lähempänä. Hesa oot <3!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
P.S. Kysyin vieressä istuneelta Joensuusta Helsinkiin muuttaneelta kollegalta sanan, joka tulee ensimmäisenä mieleen Helsingistä. Vastaus: Suomenlinna. Kyllä, sekin on muuten hieno paikka.
