Perjantain vanhat: V####, sä et osaa opettaa!!

Pistetäänpäs perjantain vanhaksi tämmöinen opehommiin liittyvä kirjoitus. Eipä sieltä ole hirveästi positiivista noussut edelleenkään. Ehkä vielä joskus, ehkä.

//// #####, sä et osaa opettaa! Tuollaista lausetta en halua koskaan kuulla oppilaani suusta. Kirjoittelin kandidaatintutkielmaani vuonna 2006. Siellä mainitsin jo johdannossa, että opettajan ammatti nousee usein median hampaisiin ja useimmiten valitettavasti, negatiivisessa valossa. Ei ole meininki juurikaan muuttunut kymmenessä vuodessa. Viimeisimpänä tapauksena ikävien asioiden pakkautumisesta johtunut opettajan räjähdys lahtelaisessa yläkoulussa. Videon katsoin, katsoin ja kyllähän siitä tuli kurja olo, monellakin tapaa.

Koulukiusaaminen on muuttanut muotoaan. Kiusaaminen mielletään useimmiten oppilaiden väliseksi asiaksi, mutta kyllä siitä näemmä myös opettajat saavat oman osuutensa. Ei kenenkään opettajan tarvitse joutua oppilaidensa kiusaamaksi, ei todellakaan. Lahtelainen opettaja mainitsi haastattelussaan, että häntä oli kiusattu jo alkusyksystä lähtien. Hänellä tuli mitta täyteen. Tuli täyteen ja väärässä paikassa. Kouluun ajetaan uuden opsin mukana BYOD (Bring Your Own Device) ajattelua. Tuommoisiin lieveilmiöihin tämä ajattelumalli ei saa johtaa. Teet virheliikkeen ja olet kahden minuutin päästä koko maailman katsottavissa Youtubesta.

Opettaja on myös vain ihminen. Ihminen, jolla on oma elämänsä työpaikan ulkopuolella. Voi vain kuvitella olotilan. Sinulle voi tapahtua omassa elämässäsi kurjia ja kuormittavia asioita ja työpaikallasi saat kuunnella monta tuntia opetettaviltasi suoranaista kettuilua ja saattaapa joku vielä kiitokseksi heittää sinua kuminpalasella vasempaan linssiin. Ei siinä ole helppoa pitää hymyä yllä ja opettaa uskottavasti kivikauden ihmisten elämästä. Varhain tulisi näihin ongelmiin puuttua. Täytyy antaa itselle lupa ja rohkeus hakea apua. Myös opettaja voi olla joskus heikko ja avun tarpeessa. Työpaikalla tai sen ulkopuolella.

Haluaisin joskus nähdä lööpeissä otsikon, jossa ammatistamme esiin nousisi myös niitä hyviä puolia. Opettajamme sai meidät uskomaan itseemme. Opettaja antoi meille hyvät tiedot ja taidot tulevaisuuden tuuliin. Opettajamme on älyttömän hyvä tyyppi. Opettajallamme oli huono päivä. Hän näytti sen meille. Ei se meitä haitannut, kaikilla niitä on välillä. Minä voin käsi sydämellä sanoa, että rakastan työtäni. Edelleen toistan jo aiemmin kirjoittamaani. En varmasti ole pedagogisesti paras opettaja, en varmasti. Lapsia osaan kohdata ja koen, että he arvostavat minua ja antavat minulle rauhan tehdä työtäni. Työtäni, eli opettaa. Tämän täytyisi jokaisen oppilaan ymmärtää. Opettaja on luokan edessä oppilaita varten. Oppilaidensa tulevaisuutta varten. Ei hän seiso siellä kuminpalasten maalitauluna. Niitä voi heitellä kavereiden tai vanhempien kanssa vaikkapa kesämökillä.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen // ////

Tunne lukkosi, kyllä todellakin tunsin lukkoni

Unisatukirjana minulla on meneillään Kimmo Takasen kirjoittama teos, Tunne lukkosi. Kirja auttaa tunnistamaan omia tunne-elämän lukkojaan. Teos saattaa olla ajoittain jopa kivuliasta kuunneltavaa, noin niinkuin henkisellä tasolla. Tänään kävin avaamassa elämäni ensimmäistä kertaa lihaskalvojeni lukkoja fysioterapeutilla. Tämä ei vain saattanut olla kivuliasta homma, vaan sitä se todellakin oli. Ihan fyysisellä tasolla.

Yksi asia, jossa huomaa oman ikänsä niiden numeroiden lisäksi on urheilusuoritusten jälkeiset kiputilat. Salibandya en ole pitkään aikaan edes pystynyt pelaamaan, koska selkä oli niin kipeä jokaisen treenin jälkeen. Korista pystyy pelaamaan, mutta kyllä silloinkin aamulla huomaa pelanneensa. Alkaa kostautumaan ne juniorivalmentajan selän takana tehdyt ”näennäisvenyttelyt”. Rautakangesta ei vetreää joogaajaa ihan noin vain tehdä. 

Sain siis ystävältäni syntymäpäivälahjaksi ajan lihaskalvojen avaukseen. Hymy huulilla hän sen minulle antoi. Nyt ymmärrän sen hymyn taustan. Jokainen kenen kanssa asiasta ennen hoitoa keskustelin sanoi, että sattuu muuten aivan älyttömästi. Olihan se kyllä melkoista meininkiä. Todella ammattitaitoinen fysioterapeutti aloitti käsittelyn ja minä vaikeroin hierotapöydällä minkä kerkesin. Plumpsahteluja kerta toisensa jälkeen eri puolilta kehoa ja sieltä niitä lihaskalvojen lukkoja aukeni.

Hieronnassa olen käynyt useasti, omt-fysioterapiassa olen käynyt useasti. Tämmöisessä hoidossa en ollut koskaan käynyt, mutta tulen kyllä menemään uudestaankin. Kyllähän se sattui, mutta olo käsittelyn jälkeen oli vähintäänkin erikoinen. Päässä humisi ja kroppa oli selvästi vetreytynyt. Alkuunhan tuossa vasta päästiin, mutta muutaman hoitokerran jälkeen uskoisin, että ihan hyvää tekee tälle koko ikänsä huonosti venytelleelle vartalolle.

36-vuotiaana availin ensimmäistä kertaa henkisen puolen lukkojani ammattilaisen avustuksella. 39-vuotiaana availin ensimmäistä kertaa lihaskalvojeni lukkoja ammattilaisen avustuksella. Kivuliaita operaatioita molemmat, mutta tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä.

Kiitos vaan lahjasta. Laitan tämän lahjaidean varmasti tuonne korvan taakse.

Plumps ja auki!

-Esko-