Unelmoi, unelmoi ja nehän saattavat toteutua…

Tänään keskustelimme töissä unelmista. Niihin kurkoittamisesta ja niiden toteutumisesta. Unelmia on varmasti ihan yhtä paljon kuin tällä maapallolla on ihmisiä. Kenenkään henkilökohtainen unelma ei ole väärä. Joku saattaa unelmoida viikonloppuna koittavasta herkkupäivästä, joku materiaalisesta varallisuudesta joku perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. Unelmointi on keino päästä hetkeksi pois siitä arjen toiminnasta. Joskin sekin täyttää varmasti jo monen unelman.

Unelmat saattavat myös toteutua, jos niihin oikein kurkottaa ja taivaanmerkit osuvat juuri kohdillensa. Itse olen elämässäni fanittanut ja seurannut tarkasti yhtä yhtyettä ja se oli Rasmus. Rasmus- vimma on tässä iän mukana hieman taittunut, mutta nyt elämässäni on uusi “fanituksen” kohde. Lauri Markkanen. Tuo unelmiinsa uskonut Jyvääskylästä ponnistanut huippukoripalloilija. Koulujen liikuntasalit vaihtuivat sinne lajin kirkkaimpiin valoihin. Tulokaskaudelta ei kukaan uskaltanut juuri mitään odottaa ja mitä vielä. Aivan loistava lähtö. Aivan uskomaton lähtö.

Aika uskomatonta on myös se, että Iltasanomissa olevan jutun mukaan Ebookersin lentomatkavaraukset Chicagoon ovat viisinkertaistuneet. En taida olla siis ihan ainut suomalainen, ketä tämän unelmansa toteuttaneen nuorukaisen otteet kiinnostavat. Pikkupojasta asti olen unelmoinut, että pääsisin todistamaan maailman kovimman koripalloliigan NBA-ottelua paikanpäälle. Ikinä en olisi edes voinut haaveilla, että nyt olisi mahdollista päästä seuraamaan NBA-ottelua, jonka toisen joukkueen aloitusviisikossa on suomalainen Jyvääskylästä ponnistanut supertähti.

Jes, perjantai ja pikkumimmin kanssa meiningit käyntiin.

Palloa pussiin!!

-Esko-

// Lähde: IS-nettilehti // // Kuvat: Jere Lehtonen //

Tästä asiasta lähes kaikilla on mielipide…

Täällä kirjoitellessa sitä usein unohtaa, että mukaan tulee säännöllisin väliajoin myös uusia lukijoita. Ja sehän on vallan mukava juttu. Niinpä onkin välillä hyvä hieman kertailla täällä asioitani. Kertaillaanpas tänään hieman tuota perustyötäni. Olen ammatiltani luokanopettaja ja omaan arkeeni sisältyy hyvin tiiviisti asia, josta jokaisella on varmasti muistoja ja mielipiteitä. Ja sehän on kouluruoka. Tänä vuonna on juhlavuosi tällä saralla, koska Suomessa on tarjoiltu vuodesta 1948 ilmaista kouluruokaa oppilaille. Seitsemänkymmentä vuotta tulee täyteen. Se on hieno asia ja tästä voi olla ihan jokainen suomalainen ylpeä.

Koulumme ruokalan pöydillä on esitteitä, joissa on pähkinänkuoressa Suomen kouluruuan historiaa. Tässä muutamia nostoja ja virstanpylväitä tuosta taipaleesta.

1948 Ilmainen kouluruoka koko Suomeen

1970- Kouluruokaloihin tuli erityisruokavaliot ja lisäkeruoat. Esimerkiksi kaaliraastetta oli mahdollista napsia lautaselle.

1980- Broilerinkoivet saapuivat ruokalistalle

1990- Lama vei broilerinkoivet pois listalta ja samalla poistuivat myös monelle hyvin tutut tilli- ja piparjuuriliha. Itseotto ruokaloissa lisääntyi.

2000- Ruokalistoissa alkoi näkyä kansainvälisiä trendejä. Ruokalistassa saattoi vilahdella tortillat, lasagne ym…

2010- Suuri ruokalistauudistus ja ensimmäinen sähköinen ruokailija-kysely toteutettiin.

Tänään juuri keskustelimme ruokapöydässä kuinka oli taas maistuvaa ruokaa lautasella. Ei sitä välttämättä aina osannut itse silloin alakoululaisena arvostaa tarpeeksi, että meillä on ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluruokaan. Tätä asiaa yritän vuosittain oppilailleni teroittaa. Välillä onnistuneesti ja välillä hieman laihemmin tuloksin. Aikuisiän ehdottomat kouluruokasuosikit ovat ainakin seuraavat (satunnaisessa järjestyksessä):

  • Kalaleike, perunamuusi ja ehdottomasti kermaviilikastike
  • Hernekeitto, ronskilla sinapilla
  • Uunimakkara ja perunamuusi
  • Mustamakkara ja valkosipuliperunat. Lahdessa oli tarjolla, ei löydy enää ainakaan meidän listalta.
  • Pinaattikeitto ja kananmunarouhe
  • Broileripastavuoka
  • Kinkkukiusaus

Listaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Syön hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä on työpaikallani tarjolla. Ruoka on asia, josta en juuri koskaan valita, enkä ole valittanut. Tässä asiassa on mennyt äidin ja isän oppi perille. Aiemmin kirjoittelin, että varmasti lähes kaikilla maassamme kouluja käyneellä on jonkinmoisia muistoja tai mielipiteitä kouluruuasta. Palatkaahan hetkeksi sinne koulujenne ruokaloihin.

Minkälaisia tunnelmia herättää?

Onnea kouluruoka!

-Esko-

P.S Koulumaailmasta olen kirjoitellut mm. luokanopettajan palkkauksesta, koulumme erikoisesta ongelmasta, työsuhde-eduista ym…

// Lähde: Suomen kouluruuan historiaa- esite. //