Eilen alkoi varmasti yksi syksyn odotetuimmista televisio-ohjelmista. Tämä ohjelma löytyi myös omista syyslukukauden telkkarifiilistelyistäni. Vain elämää kerää takuuvarmasti suomalaiset vastaanottimien ääriin. Ja miksipä ei keräisi, koska tänä syksynä Satulinnan on vallannut todellinen tähtiseitsikko. Avausjaksossa pöydän päässä istui kiistattomasti yksi Suomen kaikkien aikojen viihdetähdistä, eli Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen.
Tulkinnoista itseäni lämmitti eniten Heinolan rokkikukon Toni Wirtasen veto. Siinä oli meininkiä. Ja kyllähän Juha Tapion räppi, johon hän oli saanut tuplaajakseen sotilaspoliisiryhmäläiseni ratsumies Brädin oli myös melkoisen kova veto. Paljon on tältä kaudelta odotettavissa.
Kollegani vinkkasi minulle kahden ärrän ilmiöstä. Ihmettelin mitä se oikein mahtaa tarkoittaa? Rohkeasti Ratkaisuja. Eilisessä jaksossa oli hieno huomata, että myös Suomen mittakaavan supertähdet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kaikki puhuivat, kuinka ovat epämukavuusalueellaan ja jännitys on älytöntä. Silti rohkeasti ratkaisemaan ja tuloksena upeita tulkintoja. Toivottavasti myös Susijengi toteuttaa tänään kahden ärrän taktiikkaa.
Mitä tykkäsitte avausjaksosta? Vai kiinnostaako ollenkaan?
Mukavaa lauantaita ja listailin tähän Vain elämää- starojen helmiä heidän omista tai yhtyeidensä tuotannoista.
-Esko-
Eilen kävin elokuvissa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Kaiken se kestää. En edes yritä leikkiä elokuvakriitikkoa. Kerron vain fiiliksiä, joita elokuva minussa herätti. Ja herättihän se, paljonkin. Olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä. Näistä suosikkejani ovat Levottomat ykkönen, Vuosaari ja Paha maa. Kahta viimeistä leimaa hyvin vahvasti toiveikas melankolia. Samantyyppisillä fiiliksillä kävelin pois myös eilen Kaiken se kestää- elokuvan nähtyäni. Kyseisen leffa herättää varmasti hyvin erilaisia tunteita ja tulkintoja. Jättää paljon asioita auki ja nimenomaan antaa katsojan ajatuksille tilaa.