Tämä tuote löytyy aina kaapistani

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Se pieni, noin 2-3 millimetrin kokoinen ällötys laittaa takuuvarmasti pakan sekaisin. Laittaa koko asunnon aivan ylösalaisin ja kiristää hermoja. Kyllä, se pieni ällötys on päätäi. Jokaiselle perheelliselle tai lasten kanssa työskentelevälle on varmasti tuttu tämä kyseinen viesti: Ryhmässämme on havaittu päätäitä. Tarkastattehan lapsenne hiukset ja tarvittaessa tutustutte täiden hoito-ohjeisiin. Tuo viesti muistuttaa syyskelien saapumisesta. Lähes yhtä varmasti kuin lehtien kellastuneet puut ja viilenevät, pimenevät illat.

Muutaman kerran olen tuohon täirumbaan päässyt tutustumaan. Pesukone laulaa taukoamatta. Frozenin Elsa ja Anna- pehmot joutuvat tosielämän jäädytykseen sinne pakastevihannesten sekaan. Täishampoo vaahtoaa hiuksissa ja kampaus viimeistellään sillä apteekin Tangle Teezerillä, eli metallipiikkisellä täikammalla. Näistä kokemuksista viisastuneena olen hankkinut peilikaappiini vakiotuotteen, jonka kaivan aina esille tuohon alussa mainitsemaani viestiin törmätessäni. Se on täiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettu Free täikarkoite. Tämä huomaamaton ja hajuton täikarkoite on timanttinen tuote, jonka tulisi löytyä kaikkien lapsiperheiden ja lasten kanssa työskentelevien peilikaapeista. Antaa täiden lisäksi suojan myös sille järjettömälle siivousrumballe ja hermojen kiristelylle.

Free täikarkoite on maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema tuote. Karkoite on todella helppo suihkuttaa hiuksiin ja se soveltuu kaikenikäisille. Teho säilyy kuivissa hiuksissa jopa kaksi vuorokautta. Tuotetta on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavaraliikkeistä. Voin todellakin suositella tuon sinikorkkisen tuotteen heittämistä sinne arkiostosten sekaan. Maksaa kyllä itsensä takaisin koulujen ja päiväkotien täirumban alkaessa. Ne päähineet eivät vain aina muista uida sinne takkien hihoihin, vaikka kuinka muistuttelisi.

Onko tuote tuttu? Jos ei, niin kerrohan lyhyesti kommenttikenttään mitä ajatuksia saapuva syksy sinussa herättää? Arvon vastanneiden kesken kaksi purkkia tuota sinikorkkista “hermojensäästäjää”. Syksyssä parasta on pimeät illat…esimerkiksi. (Arvonta päättyy sunnuntaina 10.9. klo: 20.00. Tarkemmat tiedot arvonnasta löytyvät täältä.) Olen yhteydessä voittajiin ja laitattehan meiliosoitteet näkyviin.

Syysflunssa lähtee toivottavasti lepäämällä, täit eivät.

Free your mind!

-Esko-

Kuinka asioita kannattaa tänne blogiin kirjoitella?

Näin omasta elämästään kirjoittelevana bloggaajana sitä usein, hyvin usein pohdiskelee mitä ja ennenkaikkea millä kulmalla tänne kannattaa asioita kirjoitella. Olen kirjoittanut alusta asti todella avoimesti omasta elämästäni. Kirjoittaminen oli minulle aluksi suoranaista terapiaa. Asiat jäsentyivät päähäni paljon paremmin, kun niitä kirjoitti auki. Minä olin päättänyt jakaa asioitani julkisesti. Jonkun mielestä varmasti rohkeaa ja toisten mielestä tyhmänrohkeaa. Haluan olla ihan tavallisen ihmisen ääni, joka elää ihan tavallisen ihmisen elämää. Olen isä, käyn töissä, vietän vapaa-aikaa ja haaveilen toivottavasti kestävästä parisuhteesta, rakkaudesta.

Rakkaus on maailman hienoin asia. Koko sydämen täyttävä rakkaus on asia, jota ei voi ennakoida. Sitä ei voi estää eikä sitä voi tilata. Se voi syttyä huoltoasemalla, linja-autossa tai ihan missä vaan. Sen voi sytyttää vastustamaton hymy, älykkyys, silmät tai jossain tapauksissa myös pitkän paidan alla piilossa ollut täydellinen takamus. Rakkaus on edelleen maailman hienoin asia, mutta niin on myös empatiakyky ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Olenkin usein miettinyt, että sen oikean osuessa kohdalle. Vaaleanpunaisten ajatusten vallatessa mieleni. Kuinka tämän asian täällä blogissani avaan? Suuresti, vai pienesti ja kauniisti? Sitähän ei voi vielä tietää eikä ennakoida. Tärkeimpänä asiana ja ohjenuorana on lähtökohtaisesti aina toisen ja läheisten ihmisten kunnioitus ja arvostus.

Usein olen treffeillä sanonut: ”Toivottavasti tuleva parisuhteeni olisi maailman paras. Ainakin yritän kaikkeni tehdä, että näin tulisi tapahtumaan.” Ilmankos olen edelleen sinkkumiehiä, koska tuo taitaa olla hieman liian raflaava repliikki ensimmäsille treffeille. Kaikki edelliset suhteenikin ovat olleet omalla tavallaan maailman parhaita. Opettavaisia ja muistorikkaita matkoja, joiden se viimeinen paluulippu on kuitenkin tilattu eri osoitteiseen. Eikä sille voi mitään. Jos ei voi yhdessä matkaa kulkea, niin on parempi lähteä kohti uusia matkakohteita. Kuitenkaan heittämättä niitä matkoilta kertyneitä matkamuistoja roskakoriin. Joku tilaa äkkilähdön, joku odottelee rauhassa sitä oikeaa paratiisiaan. Joku saattaa jäädä ikuisesti haaveilemaan niistä valkoisista hiekkarannoista.

” Minä rakastan sinua.” Voiko näin sanoa enää koskaan? Katsoa silmiin, ottaa kädestä kiinni ja sanoa nämä kolme sanaa. Kolme sanaa, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla. Jokainen ihminen haluaa varmasti rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon ja uskon, että itsekin nämä sanat voin vielä joskus kuulla ja sanoa. Jenni Pääskysaari totesi kirjassaan osuvasti: ”Jos jaat rakkautta avokätisesti ympärillesi, se palautuu sinulle moninkertaisesti takaisin. Luota siihen.” Luotan.

Näin olin kirjoittanut 17.4.2016. Luotan noihin Jennin sanoihin edelleen sataprosenttisesti. Täytyy uskaltaa antaa sille rakkaudelle mahdollisuus.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //