Tuo on vähän tuommoinen Arnold Schwarzenegger…

Tyylipostaus. Enpä ole aikoihin kirjoittanut tyylistä, vaatteista tai pukeutumisideologioistani. Osittain varmaankin siksi, että minulla ei ole mitään tiettyä ideologiaa. Flow-festivaaleilla minua haastateltiin johonkin, en tiedä mihin ja jutun aiheena oli tyylini ja tulevaisuuden tyylitrendit. En tiedä miksi minut kyseiseen haastatteluun valittiin, koska en pidä itseäni mitenkään erityisen tyylikkäänä tai erikoisena pukeutujana.

Toki pidän vaatteista, vähän liikaakin ja seurailen hieman muodin tuulahduksia. Juttutuokiomme tiimellyksessä puheisiin nousi jostain syystä Arnold Schwarzenegger. Näin jälkeenpäin mietittynä ymmärrän kyllä miksi. Minulla oli päälläni nahkarotsi, aurinkolasit ja hiustyylikin täsmäsi Terminator-kakkosen leffajulisteen kanssa. Silmät eivät olleet ihan yhtä punaiset, vaikka olikin sunnuntai.

En ehkä kuitenkaan voi sanoa, että Arska olisi suoranainen tyyli-idolini. Onko minulla tyyli-idolia? Ei oikeastaan. Tukholmassa käydessä on aina mukava seurailla miesten pukeutumista. Sieltähän ne trendit sitten hienoisella viiveellä saapuvat Punavuoren ja Kallion kautta (vai meneekö jo toisinpäin?) tänne Suomen kamaralle. Tai, onhan minulla yksi ideologia: Kaikki pohjautuu pillifarkkuihin. Näiden ympärille lähden rakentelemaan erilaisia kokonaisuuksia. Välillä siistimpää, kuten kuvissa. Useimmiten kuitenkin istuvia, pitkiä t-paitoja ja nahkatakki kruunattuna tennareilla tai juoksulenkkareilla. Ainiin ja tietysti hattu. Hattuja käytän myös paljon, koska hiustyylini kasvaa yli aivan liian nopeasti.

Täällä uudessa asunnossa minulla on yksi suuri ongelma ja se on säilytystila. Muuttaessani en taaskaan tehnyt tarpeeksi rohkeaa karsimista. Minuun on istutettu se äidiltäni peritty “hamstraajageeni”. Minuun ei ole istutettu tätä uutta “Maritus”-geeniä, ei todellakaan. Sängynaluslaatikoihin pakkailin muutossa vaatteitani ja siellä ne ovat olleet koskemattomina nyt reilut puolisen vuotta. Eli kovinkaan polttavasti en ole niitä siis tarvinnut. Joku muu niitä varmasti saattaisi tarvita, joten olisiko teillä vinkata jotain hyvää kirppistä? Kirppistä, jossa saisi myytyä myös miesten vaatteita.

I’ll be back!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Virvon, varvon, arvon, maailman. Arvomaailman

Tartutaanpas välittömästi eiliseen kirjoitukseen tulleeseen kommenttiin. Postausehdotus liittyi arvoihin, suuri kiitos! Jaan ideaa hieman osiin ja pohdiskellaanpas asiaa: Mitä arvoja koen itse tärkeänä ja minkälaisia arvoja toivon pystyväni siirtämään lapselleni? Tämä oli erittäin ajankohtainen aihe, koska juuri viime viikolla keskustelimme uskonnon tunnilla arvoista. Asioista, joita pidämme tärkeinä ja minkälaisiin valintoihin oma arvomaailmamme meitä elämässämme ohjaa. Mikä rakentaa meistä meidät ja mitkä asiat ympärillämme vaikuttavat arvomaailmamme rakentumiseen? Tuntia pitäessä sitä väistämättä alkoi pohtimaan myös omia arvojaan ja valintojaan.

Pienen lapsen isänä ja yhtenä tärkeimpänä arvovaluutan siirtäjänä sitä toivoisi, että omalle tyttärelle rakentuisi terve arvoperusta. Sellainen, josta hän itse voisi olla ylpeä. Sellainen, jonka siirtämisestä voisi itse olla ylpeä. Kenenkään arvomaailmaa ei voi pakottaa, mutta sen syntymiseen on ympärillä olevilla ihmisillä ja heidän tekemisillään todella suuri merkitys.

Varsinkin lasten kohdalla arvomaailman juuret ovat siellä omassa perheessä ja niissä lähimmissä ihmisissä. Omat järkevät, harkitut ja henkilökohtaista arvomaailmaa kunnioittavat valinnat varmasti edesauttavat järkevän ja terveen arvoperustan rakentumisessa. Omassa elämäntilanteessani usein pohdiskeleekin tulevaisuuteen, uskoen ja toivoen sitä parasta mahdollista lopputulosta, terveen ja järkevän arvomaailman rakentumista.

”Onni löytyy äärimmäisyyksien välistä.” Aristoteles, tuo Antiikin Kreikan suuri filosofi oli sitä mieltä, että ihmisen elämässä perimmäinen arvo on onnellisuus. Aristoteleen mukaan tasapainoinen elämä ja kultaisen keskitien löytäminen ilman äärimmäisten asioiden tavoittelua on tie onneen. Nykyään tuntuu, että ajoittain tuo äärimmäisyyksien tavoittelu on keskiössä. Sana sopivasti pääsee usein unohtumaan. Tuntuu, ettei mikään riitä. Aina pitää saada vaan lisää, lisää ja enemmän. Ja sen oman äärimmäisyyden tavoittelussa unohdetaan kaikki muut. Kaikki ympärillä oleva. Se mikä on jo valmiiksi ja sopivasti hyvin, unohtuu. Pätee varmasti todella moneen asiaan tässä ympäröivässä maailmassa, pienempiin ja suurempiin.

Onnellisuus on varmasti asia, jonka pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan omaa arvomaailmaansa. Vastaanpas vielä tähän loppuun oppikirjan tehtävään 1b.

Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Minulle tärkeitä arvoja ovat ainakin terveys, hyvyys, viisaus, onnellisuus ja oikeudenmukaisuus. Arvoja, joita voin ylpeänä siirtää myös lapselleni, tai ainakin parhaani mukaan yrittää.

Arvokasta viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat : Jere Lehtonen Lähde: Tähti 6, opettajan opas //