IHOLLA, kirjaimellisesti!

Mitä sinulle on jäänyt käteen Iholla-teeveesarjasta? Minulle on jäänyt käteeni ja elämääni monta hyvää ystävää. Tämä miesten välinen ystävyys televisio-sarjan takaa on todella hienoa. Eilen kokoonnuimme pitkästä, pitkästä aikaa taustatiimissä hyörineen Iiron kotiin syömään, saunomaan ja päivittämään elämäntilanteemme. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, todella erilaisia. Joku meitä yhdistää ja juttu jatkuu aina juuri siitä kohdasta mihin se oli viimeksi jäänyt. Viimeksi olimme jääneet Yrjänän Tshernobylin matkaan ja sen jutun ruodimme tällä kertaa loppuun asti. Ei noussut säteilevästä tarinasta huolimatta kesäkuun matkakohteideni top kolmoseen.

Postaustoiveissa joku toivoi, että kertoisin kuinka etenee miesten saunaillat? Tässähän onkin oiva sauma vastata kyseiseen kysymykseen. Saavuimme Iirolle noin puolen tunnin sykleissä. Halasimme, hymyilimme ja ” Onpas sairaan siisti nähdä…” lausahdus pääsi tasaisesti kaikkien suusta. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja päivitimme kuulumiset. Kuulumiset, jotka olivat kaikilla positiivissävytteisiä.

Yrjänä tekee edelleen vuorotyötä, kasvattaa ja touhuaa valloittavan Tyyne Myyn kanssa. Haaveilee tatuoinnesta ja odottelee lumien sulamista, jotta voisi kaivaa prätkänsä esille. Hypätä punavalkoisen unelmansa selkään ja ajaa, jonnekin… Tero tanssii edelleen päivätöidensä ohessa intohimoisesti. Jukka kävi Laajasalo-opiston ja Jukan äänen on joku saattanutkin kuulla Radio Helsingin taajuuksilla. Jos näette Jukkaa biojäte-roskiksillanne, niin heittäkää tälle hyväntuuliselle herrasmiehelle yläfemmat. Patrick oli estynyt saapumasta paikalle työvelvotteidensa takia. Harmi.

Sauna. Sehän kuuluu olennaisena osana miesten illanviettoihin. Siirryimme hyvin tunnelmalliseen vanhan koulukunnan saunaan. Kellastuneet paneelit loivat juuri sen oikean tunnelman. Lauteilla tapahtuu usein ”Miesten vuoro”- efekti. Siellä ollaan vierekkäin, Iholla, kirjaimellisesti. Jutut kääntyivät hieman syvällisemmiksi. Aiheissa vilisivät ajoittain sanat, depressio, lapsettomuus, ero, miehen oikeudet, erikoisoluet ja niiden valmistusprosessit. Nämä valmistusprosessit siirsivät keskustelut takaisin hieman kevyempiin aiheisiin ja olikin aika siirtyä katsomaan huippukokkimme Iiron ruuan valmistusprosessien lopputulosta.

Tämä lopputulos oli mahtava. Ribsejä, itsetehtyä coleslawta ja maissia. Yksinkertaisuudessaan todella toimiva kombo. Itse kokki ei ollut aivan tyytyväinen ribsien kimmoisuusasteeseen. Kukaan muu ei tämmöistä huomannut, vaan lihat hävisivät lautasilta todella nopeasti lähes täydellisen hiljaisuuden vallitessa keittiössä. Kävi tuttu efekti. Nälkäiset miehet saavat ruuat eteensä. Silloin syödään, ei keskustella. Juuri, kun eilen kirjoittelin sokerittomuusyrityksestäni, niin lankesin jälkiruokaan. Jos joku mies tekee itse mustikkapiirakan. Mustikkapiirakan, johon hän on hakenut kruunuksi mustikat äitinsä pakastimesta. Olihan se Teron valmistamaa mustikkapiirakkaa maistettava ja kyllä kannatti. Maukasta, kermavaahtokuorrutteella, tietysti.

Täydellä vatsalla jaksoi taas keskustella. Keskustella yön pikkutunneille asti. Toivottavasti jutut taas jatkuvat. Nämä ovat hienoja miehiä, tärkeitä.

-Esko-

Viisi vinkkiä, jolla pidät sokeriaddiktion kurissa

”Nyt olen irti. Olen irti karkista. En enää sorru. (Ehkä)” Näin olin aiemmin kirjoittanut. Hyvä, että olin lisännyt loppuun sanan: ehkä. En todellakaan onnistunut vierottamaan itseäni kokonaan karkista. En sokerista, en leivonnaisista, en Omar-munkeista, en opettajanhuoneen pöydällä olleista mokkapaloista. Olen sokeri-addikti. Se minä olen. Nyt olen vähentänyt. Tai siis lopettanut kuin seinään. Ensimmäiset viikot takana, ei ole helppoa.

Löimme kaverini kanssa vetoa, että pidämme aluksi kahden viikon täysin sokerittoman jakson. Siinä hetkessä ajattelin, jotta ei tuota mitään ongelmia. On tuottanut, ja paljon. Opehuone on tunnetusti paikka, jonka pöydillä on herkkuja lähes päivittäin. Kyläillessä pöytään tulee aina vähintäänkin jäätelöä tai voisilmäpullia. Noista tarjoiluista luopuminen näin himokkaalle miehelle on ollut todella vaikeaa. (Sokerihimokkaalle).

Listailen tähän viisi asiaa, jolla sokerieuforinen-Esko välttää sitä hetkeä, kun yksinäisenä iltana  sortuu Omar-munkkien pauloihin. Nuolee munkkien päälliset. Laittaa suuhunsa niin paljon kuin mahtuu ja lopuksi huuhtelee ne alas kylmällä maidolla. Koko kehossa euforinen olo, sokerieuforinen.

 

  1. Tyhjennä herkkukaapit.

Jokaisella on kotona kaappi, johon on kertynyt syömättä jääneet joulukonvehdit. Lasten synttäreiden ylijäämävaahtokarkit ja se yksi suklaalevy, josta piti vain maistaa yksi palanen. Roskikseen vaan kylmästi. (Tuntui pahalta heittää pois.)

 

  1. Korvaa herkut pähkinöillä

Olen ostanut opettajanhuoneeseen pähkinäpussin. Muiden herkuttelessa Oreo-juustokakulla voit itse popsia maapähkinöitä kilon pussista. Kyllä, jäät sosiaaliseen paitsioon. Se hinta on vain maksettava. Ja se Oreo-juustokakku on muuten aivan taivaallista.

 

  1. Juo sokeritonta mehukeittoa

Nykyään minulla on kotona aina sokeritonta mehukeittoa. Makeanhimon yllättäessä iso huikka suoraan tölkistä. Auttaa yllättävän paljon.

 

  1. Kierrä kaupassa herkkuosasto

Tuttu S-market. Tiedän jo reitin, jolla pystyn välttämään ne notkuvat irtokarkkihyllyt. Joudun kävelemään kääretorttujen ohi, mutta sen osaston kohdalla suljen silmäni. Avaan ne taas tuoretiskin kohdalla. Oikean reitin kautta saan aina tarvitsemani tuotteet ja päädyn yleensä Maritan kassalle. ” Ei, en ota pakasteita pussiin…”

 

  1. Syö säännöllisesti

Tasainen ateriarytmi pitää makeanhimon loitolla. Ei tarvitse välttämättä syödä kananmunia, lehtikaalia, goji-marjoja, spiruliinapihvejä tai panolihapullapastaa. Jotain sokeritonta suuhunpantavaa tasaisin väliajoin, niin et sorru niihin kummitätisi joululahjaksi antamiin Pandan juhlapöydän konveteihin, joista kuitenkin parhaat on jo syöty. Molemmista kerroksista.

Olenko huomannut jotain muutoksia itsessäni? En ole. Opettajanhuoneessa olen eristäytynyt sohvalle. Ystävänpäivänä jouduin selittelemään lapselleni miksi en syö hänen minulle antamaa Dumle-tikkaria. Noh, se oli helppo tilanne. Koska sai syödä sen itse. En varmasti tule elämään loppuelämääni ilman herkkuja, mutta jos sitä edes pikkuisen tämmöisen totaalikieltäytymisen jälkeen onnistuisi vähentämään.

-Euforia-Esko-