Minä kävelen!

Viikko takana pingviinikävelyä. Viikko takana väärinpäin olevia sukkia. Viikko takana huonosti nukuttuja öitä. Maanantai alkoi Myyrmäen Terveystalolta ja OMT-fysioterapeutti Marko Virtasen vastaanotolta. Tilanne äityi sunnuntai-maanantai välisenä yönä niin pahaksi, että onnistuin juuri ja juuri pyörähtämään sängystä lattialle ja siitä muutaman jumppaliikkeen avustamana ylös ja suoraan Markon käsittelyyn. Ammattimies, mikä ammattimies. 45 minuuttia minua väänneltiin ja käänneltiin hierontapöydällä. Avattiin suojatilassa olevia lihaksia ja käsittelyn jälkeen päässä vaan humisi. Humisi ja tuntui oudolta. Oudolta tuntui myös se, että pystyin kävelemään vastaanotolta parkkihalliin lähes normaalisti.

Sain myös vinkkejä hyviin jumppaliikkeisiin, jolla voisi ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia, sekä vahvistaa syviä vatsalihaksia. Marssinkin suoraan työpaikkani lähellä sijaitsevaan liikuntakeskukseen ja liityin jäseneksi. Edellisessä asunnossamme talomme alakerrassa oli kuntosali ja siellä tuli käytyä säännöllisesti. Tässä on ollut hieman taukoa kuntosaliharjoittelusta, mutta nyt päätin, että kesään asti pyrin käymään vähintään pari kertaa viikossa salilla. En halua enää kovin montaa tämmöistä viikkoa. Viikkoa, jolloin jokainen liike tuntuu jossainpäin kehoa.

Tavoitteeni ei ole saada Fabion tyyppistä täydellistä vartaloa vaan laittaa kropan lihaksisto balanssiin. Lähinnä jumpata ja vahvistaa isoja lihasryhmiä pienillä painoilla ja yksinkertaisilla liikkeillä. Eilen kävin jumppailemassa ensimmäistä kertaa ja olihan miellyttävä kokemus. En ole käynyt juuri koskaan uudentyyppisillä ”täyden palvelun” saleilla. Astuessani sisään, minut toivotti tervetulleeksi kolme erittäin pirteää nuorta neitokaista. Saattoivat lähes kädestä pitäen miesten pukuhuoneen ovelle.

Kamppeet niskaan ja hikoilemaan todella viihtyisään tilaan. Suuri, avara ja valoisa kuntosali, josta löytyi kyllä kaikki mahdolliset laitteet ja välineet. Treenin jälkeen Unisex-infrapunasaunaan istumaan ja lukemaan mitäpäs muutakaan kuin uusinta Annaa. Onneksi muistivat vastaanoton tytöt mainita, että infrapunasauna on Unisex. Tajusin mennä pyyhe päällä. Mielikuva herrasmiehestä lauteilla ilman pyyhettä lukemassa uusinta Annaa, noh…

Pilatekseen ja Joogaan aion kyllä mennä kevään aikana. Niin ja kiitos kaikille teille selkävaivaisille, jotka jaoitte kokemuksianne ja annoitte vinkkejä tälle laksatiivipingviinikävelijälle.

Taistelu kivutonta arkea vastaan alkakoon!!

-Esko-

// Kuva vanhan asuntomme ”kotisalilta”.//

Miten olet muuttunut eron jälkeen?

Laitetaanpas tähän tiistain ratoksi ensimmäinen vastauspostaus. Kysymyksiä tuli jälleen todella runsaasti ja vastailen niihin muutaman kirjoituksen muodossa. Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille.

Mistä tällä hetkellä unelmoit? Tavoittelet?

Unelmoin hyvästä, virikkeellisestä, tasapainoisesta elämästä. Tavoittelen tilaa, jossa minulla on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Jos itselläni on hyvä olo, heijastuu se lähelläni oleviin ihmisiin. Tällä hetkellä yksi unelmistani on toteutunut uuden juuri näköiseni asunnon myötä. Unelmoin ja tavoittelen läheisten välejen säilymistä F:n kanssa. Niin, että hän voi vielä teini-iän pahimmissakin karikoissa tulla viereen ja ottaa kädestä kiinni, tarvittaessa.

Oletko edelleen laiska ja saamaton mies, joka menee monessa asiassa sieltä mistä aita on matalin?

Tämä on yksi piirre, josta en ole itsessäni yhtään ylpeä. Aikaisemmin olin varmasti huomattavasti laiskempi ja tämä heijastui mm. kotitöihin. Viime aikoina olen opetellut tästä tavasta eroon, mutta toki jotkut asiat jätän aina viime tinkaan. Kyllä aidanrima on noussut ja pyrin hoitamaan asiani niin hyvin kuin mahdollista.

Koetko, että et saa viettää aikaa niin paljon tyttäresi kanssa, kun haluaisit?

Kyllähän ydinperheajatus on varmasti kaikilla mielessä, kun sitä suuresti odotettua jälkikasvua siunaantuu. Myös minulla. Tottakai sitä haluaisi antaa sen hyvän yön suukon jokaikinen ilta, mutta tilanne on tämä. Sen kanssa on opittava elämään. Onneksi on aina mahdollisuus virtuaalipusuun.

Miten olet muuttunut eron jälkeen?

Hyvin paljon. Ensimmäiset puoli vuotta meni melkoisessa sumussa. Asiat vain vilisivät ympärillä ja mihinkään ei oikein osannut tarttua. Kesällä ja alkusyksystä aloin pääsemään jaloilleni ja ymmärrys tapahtuneesta pikkuhiljaa muuttui konkretiaksi. Kävin todella pohjalla ja sieltähän ei ollut kuin yksi suunta, eli ylöspäin. Hyvä, että kävin. Itsensä rakentaminen uudestaan lähes nollapisteestä on aika eheyttävä kokemus.

Eron jälkeen olen keskustellut ja keskustellut ja keskustellut. Minusta on varmasti tullut paljon avoimempi ja epäitsekkäämpi kuin aikaisemmin. Kääntöpuolena olen tunnepuolella hyvin epävarma ja uusien ihmissuhteiden rakentaminen tuntuu haastavalta. Toivon, että ajan kanssa nämäkin asiat korjaantuvat.

Haluaisitko joskus muuttaa takas Lahteen?

Lahti on minulle hyvin rakas kaupunki. Käyn/Käymme siellä vähintään kerran kuukaudessa. Vanhempieni lisäksi useat ystäväni asuvat siellä edelleen ja pyrin myös heitä morjestamaan Lahessa käydessäni. Lahen lenkkikerho on piristävä jengi ja siinä on juoksemisen ohessa hyvä päivittää kuulumiset.

Tällä hetkellä elämä on Helsingissä. On asunto, vakituinen työpaikka, ystäviä ja F:n tulevaisuus rakentuu tänne, niin muutto Lahteen lähitulevaisuudessa ei ole laskelmissa.

Minkä makuisen metrilakun valitsisit ekana jos niitä olisi tarjolla?

Aivan ehdottomasti banaanin.

Mistä saat ideasti postauksiin?

Kirjoitan aika fiilispohjalta. En niinkään suunnittele juttujani. Usein ihan perusarjesta nousee tilanteita, joista tekee mieli kirjoittaa ja pohdiskella asioita. Bloggaamisessa hyvänä puolena on se, että tarkastelee ja havainnoi ympärillä tapahtuvaa elämää hieman tutkivammalla silmällä.

Lähestymistapani arjen tilanteisiin tai polttaviin aiheisiin on hieman erikoinen ja kirjoittelen usein vahvasti omaa mielikuvitusta käyttäen. Tällä hetkellä arkeni yksi polttavista aiheista on uusi asuntoni, jonka “valmistusprosessista” varmasti tulen paljon kirjoittamaan.

Mistä ammennat onnea ja iloa elämääsi?

Arjen pienistä hetkistä ja kaikesta ajasta, jotka vietän pikkumimmini kanssa. Kyllähän siihenkin arkeen mahtuu myös niitä haastavampia tilanteita, mutta pääosin yhteinen aikamme on naurun ja positiivisen toiminnan värittämää.

Urheilu on itselleni lähes henkireikä ja lenkkipolku hyvällä musiikilla tarjoaa tähän hyvät puitteet. Hankin kevääksi myös kuntosalikortin, joten painojen nostelu ja selän jumppaaminen tuovat iloa arkeen. Hyvä ruoka ystävien seurassa saa myös suun kääntymään hymyyn.

Niin ja kyllähän oma arkityö ja touhuaminen huippuluokkani kanssa on lähes aina palkitsevaa. Vahvasti olen päättänyt, että vuosi 2017 on elämässäni muutoksen vuosi. Positiivisen muutoksen.

Olipahan mukava vastailla. Jatketaan taas lähiaikoina. Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //