Category: faijatyyli

Posted on

Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia

Niin kauaksi, kun muutat on hankittava sinulle kunnon pyörä. Ja tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2001 muuttaessani Joensuuhun pelaamaan koripalloa sekä opiskelemaan erityisryhmien liikunnanohjaajaksi. Siellä sillä rullailtiin Urheilutalon, koulun ja kodin väliä. Lämpötilan vaihteluväli saattoi olla noin 40 astetta. Pronssimitalijuhlien jälkeen on kerran törmätty kerrostalon seinään. Hyvin kesti.

Kajaanissa kutsui opettajaopinnot yliopistossa. Ei enää niin tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2005. Siellä rullailtiin kodin ja koulun väliä hyvinkin ahkerasti. Opinnot etenivät vauhdikkaasti ja oli aika suunnata kohti Helsinkiä suorittamaan maisterin opinnot valmiiksi. Hyvin kesti matkassa mukana.

Helsingissä Oiva lepäili aivan ydinkeskustassa rauhaisalla sisäpihalla parkissa. Pienoinen 18 neliön yksiöni sijaitsi kivenheiton päässä Stockmannin tavaratalosta. Siitä oli hyvä rullailla yliopiston ja kodin väliä. Opinnot etenivät mallikkaasti ja elämä sai mukaansa uusia vivahteita. Polkasin sen rankan Siltavuorenpenkereen ylämäen ja palautin graduni. Apteekin kautta takaisin kotiin.

Olikin aika kiinnittää Oivaan lisävaruste. Oranssi lastenistuin koristi tätä jo vuosia palvellutta luottoratsua. Ihan valtakunnan televisiossakin pääsi vilahtamaan. Isän ja tyttären yhteinen kesäinen pyöräilyreissu sai ihan oman jakson Iholla-televisiosarjassa. Itse asiassa tuon jakson katsoin taannoin läpi. Aivan ihana muisto ja on hienoa, että on tuommoinen hetki tallennettuna ja ihan ammattilaisten leikkaamana tuolla ylälaatikossani.

Sitten se hetkeksi unohtui. Oli aika hankkia uutta ja tuoretta. Valkoinen ja upea pyörä luottoratsuni syrjäytti. Heti ensimmäisellä ajokerralla tuli hieman selkä kipeäksi. Pinnat katkeilivat ja korjaamolla täytyi säännöllisesti käyttää. Väkisin yritin sitä kuntoon laittaa. Ei vaan kestänyt, ei.

Tänä kesänä 2020 tein päätöksen, että nyt otan jälleen kohta kaksikymmentä vuotta vanhan Oivani käyttöön. Ruuvasin jo kauhtuneen ja hämähäkkien seitittämän lastenistuimen irti. Huolsin, pesin ja öljysin. Ruostuneen tangon ruusukullalla koristelin. Ja se kyllä kannatti. Tämä kesä on lähtenyt käyntiin aivan upeasti. Olen pyöräillyt aivan älyttömästi ja touhunnut vaikka sun mitä. Tähän on jo mahtunut Korkeasaarta, uimista, hampurilaisia, kavereita, terasseja jne.

Oivalla vedellään vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Saapa nähdä mitä sen kanssa vielä todistellaan. Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia.

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

Posted on

Tämä kirja on hyvä ja tärkeä

Kävimme tyttäreni kanssa viime viikolla tervehtimässä vanhempiani terassilounaan merkeissä. Äiti oli laittanut upeat ruoat meille matkalaisille. Isä oli hankkinut lapsenlapselleen todella tärkeän ja kauan halutun kirjan. Ilme, kun pappa tuon yllätyksen antoi. Se oli jotenkin liikuttava näky. Halata teki mieli ja kiittää, mutta piti vain tyytyä jälkimmäiseen.

Voi, kun olisi isälläni ollut mahdollisuus hankkia tuollainen kirja aikoinaan myös omalle pojalleen. Kirja, joka olisi ollut varmasti myös pienelle Eskolle tärkeä. En tosin ollut mikään kova lukutoukka. Viisikkoja ja Vihreää Varista lainasin Joensuun jylhästä kaupunginkirjastosta, kun niin tekivät kaveritkin. Takakannen jaksoin lukea.

Perheemme ei ole koskaan ollut mikään sankarillinen esimerkiksi tunnetaidoista tai negatiivisista asioista keskustellessa. Urheilu vei poikia mennessään jo pienestä pitäen ja niille perheen yhteisille keskusteluille ei liiemmin aikaa tai ehkäpä motivaatiota juurikaan ollut. Hyviä miehiä meistä on veljeni kanssa tullut. Upeassa ja rakastavassa perheessä olemme saaneet kasvaa. Riitatilanteita, joita ei kyllä ihan hirveästi ollut ratkoimme omaperäisillä, ei ainakaan tuosta kirjasta tutuilla tekniikoilla. Muistan yhden tapauksen, kun yritin heittää veljeäni Bauerin luistimella. Onneksi ei osunut. Riidan syy: Kumpi saa nauhoittaa Mc Hammerista kertovan dokumentin omalle VHS-kasetilleen. Veljekset, veljekset.

Tuo Elinan ja Sofian Kaikki on mahdollista- kirja on kyllä todella onnistunut teos lapsille ja miksei vanhemmillekin. Kirjassa käsitellään niin tunnetaitoja, kaverisuhteita, rohkeutta ym…Kirja on hienosti kuvitettu ja teksti on sujuvaa sekä helppolukuista. Välipaloina on erilaisia testejä ja vinkkejä esimerkiksi kokeisiin valmistautumiseen. Yksi lempikohdistani on tyttöjen mummon vinkki Sofialle, kun hän pyrki koulunsa oppilaskuntaan. Hän neuvoi olemaan rohkeasti erilainen ja pientä Sofiaa tekemään oppilaskuntaräpin. No sehän onnistui täydellisesti ja pieni ekaluokkalainen valittiin viemään luokkansa asioita eteenpäin.

Tämä kirja on oiva väline ja silta rakentaa lapsen kanssa hyviä keskusteluja niistä vaikeistakin asioista, joita me kaikki elämässämme varmasti joskus kohtaamme. Vaikeiden tunteiden tunnistamisesta, kaveritaitojen tai hyvän unen merkitykseen. Ja tietysti myös positiivisten, vahvuuksien sekä hyvien asioiden löytämiseen itsessä ja ympärillä olevissa ihmisissä. Iloa ja pirteyttähän tuon kirjan tarkoitus on tuottaa. Hyvin on onnistunut. Täällä se on luettu jo ainakin kolme kertaa läpi ja kuunneltukin kaksi kertaa.

Ensi syksynä koulujen alkaessa lainaan tuota tyttäreni kirjaa ja lisään sen omaan ”työkalupakkiini” sinne matematiikan ja muiden opeoppaiden sekaan. Näkisin, että varsinkin pienempien oppilaiden kanssa toimii todella hyvänä välipalana opetuksessa. Kun tämän partasuun höpinät alkavat pikkuoppilaita puuduttaa, niin on väliin hyvä ottaa hieman näiden iloisten sisarusten ajatuksia. Tämä teksti onkin hyvä päättää kirjasta löytyvään yhteen voimalauseeseen.

”Elämä on ihana seikkailu.” 

Niinhän se on.

-Esko-