SYDÄN VÄHÄN LÄIKÄHTI

Huhheijjaa, olihan tapahtumarikas viikonloppu. Juuri kotiuduin tuolta säkkipimeältä moottoritieltä. Jos kilometrikorvauksina ei olisi rakkautta ja pieniä ihania pusuja, niin saattaisi ajoittain tuo ajaminen jopa näin marraskuun pimeydessä harmittaa. Eipä jaksa turhaan siis valitella. Nykyään menee sosiaalisena tapahtumana nuo reissut, kiitos auton toimintavarman bluetooth-yhteyden. Niin, viikonloppuna oli tupareita, ristiäisiä ja kruununa vielä ennenaikainen syntymäpäivälahja tyttärelleni. Erinin keikka Hyvinkääsalissa.

Ristiäiset ovat kyllä kauniita tapahtumia. Tärkeät ihmiset uuden elämän ympärillä. Jotenkin sitä näin jo hieman elämää nähneenä liikuttuu noissa juhlissa. Pappi oli aivan huippu äijä ja harvemmin sitä kuulee, että herra sokeripalassaan hauskuuttaa pieniä vieraita imitoimalla Aku Ankkaa ja talviunilta herännyttä karhua. Toki hän hoiti virallisen osuuden koskettavasti ja siinä Suojelusenkelin säkeitä kuunnellessa mieli lähti hieman vaeltelemaan. Viimeksi sitä laulettiin osittain samojen ihmisten kanssa rakkaan isoäitini hautajaisissa. Silloin hyvä ja pitkä elämä oli tullut päätökseensä, nyt uusi ja tuore on vasta aluillaan. Aina on seuraavien vuoro. Sydän vähän läikähti.

Hienojen juhlien jälkeen olikin aika siirtyä Hyvinkäälle seuraamaan hieman erilaista musiikkiesitystä. Tyttäreni on todella kova Erin- fani ja sain viime tingassa ostettua liput Hyvinkääsalin konserttiin. Ennenaikainen syntymäpäivälahja sai upean päätöksen. F oli kirjoittanut tähtiartistille kirjeen ja sulki sen kirjekuoreen lähtiessämme. Koko keikan ajan tyttö sitä hypisteli ja konsertin loputtua hän livahti lavalle sen Erinille ojentamaan. Ja se hetki, kun Erin otti hänet avosylin vastaan. Halasi ja kiitti kauniisti. Se tunne, kun näet ne oman tyttösi lautasenkokoiset silmät ja hymyn. Sydän vähän läikähti.

On tuo fanituskulttuuri hieman muuttanut muotoaan näin vuosien kuluessa. Muistan, kun pikkupoikana aina pelien loputtua pyysimme pelaajilta mailoja tai jalkapallomaalivahtien hikisiä hanskoja. Nykyään Instagram tuo megatähdet niin lähelle. Voit lähettää henkilökohtaisia viestejä ja seurata heidän elämäänsä lähes reaaliajassa. Ja he vieläpä niihin reagoivat ja vastailevat. Todella ihailtavaa toimintaa ja juuri se Erinin halaus ja vastaanotto pienelle tytölle. Varmasti oli ikimuistoinen elämyslahja. Hän sanoikin, ettei pese mekkoaan ikinä. Siinä on Erinin hajut. Pienillä teoilla on valtava merkitys.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko- 

Suomalainen mies on säälittävä vässykkä, ja p”#€%t!!

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Ei muuten ollut työpaikan pöydällä korvapuusteja ja suuria tulipunaisia ruusuja aamulla odottamassa. Olisiko tarvinnut olla? Ei todellakaan. On mielestäni kuitenkin tärkeää, että meillä miehillä ja pojillakin on oma päivänsä. Se tuo esiin tärkeitä asioita, joita toivottavasti edes joissain medioissa nostetaan esille. Tai ainakin omaan korvaani päivän teema kuulostaa todella merkittävältä: ”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.”

Kirjoitin Googleen hakusanaksi: suomalainen mies. ”Suomalainen mies on säälittävä vässykkä.” Suomalainen mies on katoamassa maailmankartalta.” Suomalainen mies ei tanssi, vaikka syytä olisi.” ”Suomalainen mies ja työttömyys.” ”Suomalainen mies on tyhmä.” Poimin sieltä kahdelta ensimmäiseltä sivulta edellä mainittuja fraaseja. Kuulostavat melkoisen masentavilta. Toki virkkeet on irroitettu kontekstistaan, joka harmaan klangin saa aikaan. Ei helvetissä, kyllä suomalainen mies on todellinen timantti, arvokas semmoinen.

Itse olen saanut isältäni ja isoisiltäni hyvää miehen mallia. Isoveljeni on ollut mentorini ihan pikkupojasta lähtien. Olin pienenä todella ujo ja aina tallustelin veljeni perässä. Hän oli rohkea ja aloitti keskustelun, minun nyökytellessä taustalla. Aktiivisen urheiluharrastukseni myötä olen tavannut elämässäni todella paljon erilaisia miehiä ja poikia. Pukukopeissa on ollut hyvä kasvaa. On oppinut arvostamaan kaveria. Tsemppaamaan, kannustamaan, voittamaan, toki myös häviämään ja pettymään. Ja semmoinen pilke silmäkulmaan on sieltä ikuisiksi ajoiksi elämääni mukaan tullut. Voisin väittää ettei se sieltä koskaan katoa. 

Katselin työpäiväni jälkeen kuntosalin infrasaunassa First Dates Suomi- ohjelmaa. Siinä eräs neitokainen totesti miesihanteekseen ihan tavallisen miehen, joka osaa puhua. Ja osaahan suomalainen mies puhua, jos hänelle siihen mahdollisuus annetaan. Ja se olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikilla siihen mahdollisuus olisi. Olisi kanava, jossa häntä kuultaisiin ja ymmärrettäisiin. Miehet ja pojat saisivat olla juuri semmoisia, kun haluavat ilman mitään stereotyyppisiä odotuksia tai syyllistyksiä heidän valinnoistaan. Kaikki saisivat kurkottaa kohti omia unelmiaan juuri omien vahvuuksiensa kautta ympärillä olevia ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen.

”Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.” Kaikki nämä kohdat ovat elämässäni tulleet tutuksi. Paljon teen töitä oman terveyteni eteen. Viikottaiset urheilumäärät ovat edelleen lähes samoja, kun aktiiviurheiluajoillani. Urheilen, koska nautin siitä ja toki tässä iässä myös siksi, että yksinkertaisesti näen toivottavasti enemmän terveitä päiviä elämässäni ja pysyn hyvässä iskussa. Niin ja toki myös siksi, että ajoittain voin vetää roskaruokaa niin paljon kuin jaksaa. 

Tasa-arvoa etenkin vanhempien erotessa tulee edistää paljon tulevaisuudessa ja uusi voimaan astuva lapsenhuoltolaki on jo askel parempaan suuntaan. Kyllähän se kiistämätön fakta on, että miehelle jää useimmiten käteen se kakkospari näissä asioissa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa sieltä pakasta voi kaivaa jo ässäparia tai jopa tasapuolista värisuoraa. 

Työskentelen luokanopettajana alakoulussa ja kyllähän minä työssäni olen lapsille jonkinmoinen roolimalli. Tätä ei kyllä arjessa aina kovinkaan paljoa tule pohdittua. Omana itsenäni siellä luokan edessä touhuilen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ihan tavallisena suomalaisena miehenä. Jokainen opettaja sukupuolesta riippumatta tekee hyvin arvokasta työtä lastemme ja nuortemme eteen, mutta kyllähän miehiä olisi hyvä saada alalle lisää. Jos media joskus jotain positiivista alastamme kirjoittelisi, niin saattaisi jopa toteutuakin. 

”Puhuu ne miehetkin” oli aikanaan Iholla-sarjamme teaserin nimi. Joo, joo kyllä ne puhuu ja kirjoittaakin.

Hyvää miestenpäivää! Kuvassa kesäinen otos Mielensäpahoittajan festivaalilta. Mallusjoen miesvoimistelijat, olkaapa hyvät!

-Esko-