On se viihtyisä koti vaan tärkeä

Joo, kyllä sinä saat asuntolainan tuolle summalle. Siitäpä Nordean sinisissä kääreissä ollut hyvänmakuinen kova hedelmäkarkki suuhun ja oman asunnon etsintään. Tuosta hetkestä on aika tarkalleen kolme vuotta aikaa. Tuolloin asuin Munkkiniemen eroyksiössä, jossa aluksi roikkui eriväriset verhot ikkunan edessä. Asunto oli kiva, mutta ei se koskaan kotoisalta tuntunut. Ehkä hienoisen myllertävä tilanne vaikutti asiaan.

Tuota ennen asuin hetken muutama kuukausi sitten pilven reunalle siirtyneen isoäitini asunnossa. Siellä minä nukuin pappavainaan huoneessa Ikean sinisten kassien keskellä. Se oli kyllä aivan hirveää. Ei se kovinkaan kotoisalta tuntunut. Ne lapsuudesta tutut tuoksut ja kaikki tutut huonekalut eivät ainakaan helpottaneet sopeutumista. Onneksi kyseessä oli vain niinsanottu kriisimajoitus.

Ja se hetki, kun kesken välitunnin välittäjä soitti minulle, että tarjoukseni oli mennyt läpi. Fiilis oli melkoisen erikoinen ja noiden edellämainittujen asumusten jälkeen fiilis oli mieletön. Minulla oli ensimmäinen oma koti ja vieläpä semmoinen, joka ensimmäisellä katselukerralla aiheutti fiiliksen, tämä on pakko saada. Muistan, kun astuin ensimmäisen kerran sisään tähän nykyiseen huoneistooni. On kyllä vähän erikoinen. On kyllä hyvällä tavalla erikoinen. Erikoinen on omistajansakin, joten sopii minulle todella hyvin. Iskin samointein tarjouksen sisään ja läpihän se sitten muutaman kiemuran kautta meni. Täysin saneerattuun asuntoon oli aika helppo muuttaa. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Repiä muovit pois kaappien ovista ja sisustaa järkevästi. 

Aina postatessani Instagramiin jotain asunnosta saapuu minulle viestejä. Onpa sinulla kiva koti. Kyllähän tuolla viihtyy. Kivasti olet sisustanut. Tosi kiva koti. Totta, ei sitä aina edes osaa arvostaa kuinka onnekas voi olla, että on saanut hankittua juuri semmoisen kodin, jossa oikeasti on mukava viettää aikaansa. Jonne on aina kiva palata ja joka näin kolmen vuoden jälkeenkin herättää itsessä wau-fiiliksiä. Ja ennenkaikkea asunnon, joka ei syö läheskään kaikkia kuukausitulojani. Vähemmän menee tähän rahaa, kuin Munkan vuokrayksiöön. Ja onhan tuo lainakin lyhentynyt aika mukavasti kolmessa vuodessa. Onneksi siis ostin.

Näin syksyllä tulee vietettyä aikaa kotona enemmän kuin yleensä. Vaikka edelleen keksin itselleni aina ihan liikaa tekemistä. Joo, mennään nyt tuonne ja tuonne ja tuonne. Täytyisi osata ehkä ajoittain hieman himmata, olla vaan ja löllötellä. Poltella tuoksukynttilöitä, katsella vaikka sitä Netflixiä ja chillata. En muuten aikanaan tiennyt mitä Netflix and Chill tarkoittaa. Nopea Googlaus kertoi asian aika nopeasti. Nooh, mutta voisitteko auttaa maailman huonoista Netflixin käyttäjää?

Mitä sarjoja tai leffoja voisitte suositella Netflixistä? Chillaamisella tai ilman.

Iltoja!!

-Esko-

JUST NYT V#%€#AA!

Ulkona sataa nyt toista päivää putkeen. Lähdet töihin ja on pilkkopimeää. Saavut töistä ja on pilkko pimeää. Vakioiden, eli noin kahdenkymmenen minuutin päikkäreiden jälkeen väsyttää vaan entistä enemmän. Peilistä katsoo väsyneennäköinen ukko varustettuna järjettömillä silmäpusseilla.   Eilen menin nukkumaan puoli yhdeksältä, jotta vähän kuittaisi univelkoja ja olisi tänään pirteä poika. Ja, mitä vielä. Väsytti töissä entistä enemmän. Taitaa näin harmaana marraskuuna olla tuo väsymys niinsanottu vakio, unenmäärästä riippumatta. Juuri tähän rakoon on hyvä siis vähän avautua asioista, jotka v#€%&vat.

  • ”Jee, tänään ihanalle dinnerille.” Ei, sana dinneri ei vaan sovi suomalaisen suuhun. Aina, kun joku tuota käyttää niin joutuu hieman hampaita puremaan yhteen. Toinen on ”resonoi”. Siis, mulle toi asia resonoi tosi paljon. Ah, ei jatkoon.
  • Oma unohteluni. Eilen kävin ennen työpäivää ottamassa pienen hien Fressin juoksumatolla. Aluksi kadotin puku koppini lukon avaimen. Löytyi soutulaitteen alta äänettömän kiroilun ja noin viiden minuutin hölmöltä näyttäneen vaeltelun jälkeen. Suoritukseni jälkeen olin menossa suihkuun ja huomasin, että olin unohtanut puhelimeni jonnekin. Ääni kyllä kuului kuulokkeista, mutta puhelinta ei näkynyt. En jaksanut enää pukea päälleni ja lähdin metsästämään sitä pyyhe suojanani kuntosalin puolelta. Siellä se oli juoksumaton vieressä lattialla. Ylen aamutv päällä, tietysti. Työpaikalla hukkasin Chromeni ja ja ja…
  • Läheisessä liikenne ympyrässä aina sieltä sisäkaistalta joku kurvaa eteeni aivan viime hetkillä ja ilman vilkkua. Miksi ei voi ottaa sitä ulompaa kaistaa hieman aikaisemmin? Aina sama juttu. 
  • Hävinneet kumisaappaani. Tätä nyt ei ulos katsoessa varmasti tarvitse sen enempää selventää.
  • Oman isyyteni arvostelu erinäisillä keskustelupalstoilla. Tuntemattomat ihmiset ilman minkäänlaista kompetenssia veikkailevat kuinka p###a isä olen lapselleni ja miksi vietän hänen kanssaan vähemmän aikaa, kuin niinsanotussa optimi tilanteessa. On hyvä, että herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta tämä aihepiiri on hienoisen herkkä. Toisaalta, miksi eksyn niitä lueskelemaan?
  • Yhdys sanavirheet. En pidä itseäni kovinkaan tarkkana kielipoliisina ja itsekin kirjoittelen välillä ihan miten sattuu. Kaikki tekevät virheitä, mutta karkeat yhdys sana virheet iskevät aina silmääni.
  • Hiusteni leikkaus. Kasvatin melkein kaksi vuotta tukkaani ja sitten hetken mielijohteesta leikkasin kutrini pois. Tiedän, että nämä ehkäpä sopivat paremmin, mutta silti ajoittain haikailen niiden huonokuntoisten haituvieni perään.

Onneksi huomenna on perjantai ja Huuhkajat varmistavat historiallisen kisapaikan. Sen jos häviävät, niin kyllä muuten v##%%aa.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //