Flow, joka ei oikein kohdaltani lähtenyt lentoon

Lippu saatu akkreditoinnin kautta

Flow-festivaalia juhlitaan parhaillaan tuossa muutaman kilometrin päässä. Itse vietin paikalla perjantain sekä lauantain. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli festivaaliähky. Eilen kävellessäni ystäväporukkani luokse tuli fiilis, että nyt loppui. Siitäpä sitten nopeat moikkaukset, puhelin äänettömälle ja taksijonoon. Yleensä tuohon aikaan alkaa vasta ne festareiden parhaat tunnit. Kyse ei missään tapauksessa ollut puitteissa. Ne olivat ja ovat aina olleet Flow:ssa aivan mielettömän hienot. Kyse oli omasta festarifiiliksestä, joka ei näemmä elokuussa 2019 oikein enää jaksanut lähteä lentoon.

Ja sitä fiilistähän ei oikein voi pakottaa. Jos ei lähe, niin ei lähe. Vaikka olisi kuinka hienoa ja kaunista ympärillä, mutta omaa päätä ei saa käännettyä tarvittavaan moodiin, niin lopputulos on helposti eilisenkaltainen. Jos olisin laskenut yhteen kahdessa päivässä kävelemäni kilometrimäärän olisi varmasti helposti taittunut puolimaraton. Siellä minä lähinnä vaan hamuilin (uusi verbi monelle, tarkoittaa päämäärätöntä vaeltelua) ympäriinsä. Välillä pysähdyin syömään Bun2Bunin burgerin ja jatkoin matkaani. Moikkailin lukuisia tuttuja, kadotin kaikki ja hamuilu jatkui.

Tänään selailin sosiaalista mediaa ja mietiskelin siinä, jotta ai, hänkin oli tuolla ja hän ja hän ja hän ja hän. Eipä tullut törmättyä, vaikka aivan varmasti tuli kierrettyä lähes jokainen kulmaus Helsingin Suvilahdessa. Musiikkipuolikin jäi tänä vuonna hieman kaukaisemmaksi. Suurista nimistä en oikein ollut perillä, mutta Maustetytöt, Pyhimys ja Alma vetäisivät hienot keikat. Maustetyttöjen meiningistä pidin erityisesti. Erikoinen ja kiehtova duo pohjoisesta, joka tulee varmasti ensi kesänä esiintymään astetta suuremmilla lavoilla.

Olemme käyneet perinteisesti ystäväni kanssa pyörähtämässä vielä sunnuntaina alueella syömässä ja juomassa arkeen lataavat smoothiet. Aamupäivällä satoi kaatamalla vettä ja totesimme, että tähän traditioon tuleekin nyt välivuosi. Tässäpä tätä juttua kirjoittaessani alkaa ilmakin hieman kirkastumaan. Pitäiskö sitä sitten kuitenkin ottaa auto alle ja hurauttaa äkkiä vielä pyörähtämään Suvilahdessa? Ihan semmoiset pikkuhamuilut vaan.

Itsellänihän Flow-festivaali ja arjen alkaminen kulkevat käsi kädessä. Se on semmoinen varma koulujenalkamistraditio. Huomenna ranneke pois kädestä ja karttakeppi tilalle. 

Kiitos festivaalikesä 2019!

-Esko-

Mikä on sinun talenttisi?

Ensimmäinen työpäivä takana ja sehän meni oikein mukavissa merkeissä. Helppo oli palata vanhoihin tuttuihin ympyröihin, joskin työnkuva muuttunee melkoisesti viime vuosista. Iltalehtikin toivotteli työnsä aloittaneille opettajille mukavaa ensimmäistä työpäivää otsikolla: Hävettää olla opettaja. Jutussa oli paljon asiaa, joskin otsikko ehkä hienoisen raflaava. Se on se media semmoista.

Mikä siinä muuten aina on, kun täytyy loman jälkeen laittaa kello herättämään, tulee nukuttua jotenkin ekstrahuonosti. Onneksi päiväunet pelastivat tilanteen ja pikkuhiljaa tuohon taas tottuu.

Päikkäreiden jälkeen ei oikein jaksanut tehdä mitään muuta, kun vähän raivailla kämppää, kuunnella musiikkia ja lueskella erinäisiä julkaisuja. Useamman kerran törmäsin uusien Talent-kauden tuomareiden esittelyyn ja sarjan hakusuosituksiin. Noh, aloinpas siinä sitten miettimään millä talentilla EskoSakari lähtisi kokeilemaan.

  • Saan kielen rullalle. Ei onnistu ihan kaikilta. Silti, ei jatkoon!
  • Pystyn vaihtamaan aihetta saman kertomani jutun sisällä noin kymmenen kertaa. Ei jatkoon!
  • Kirjoitan täydellistä kaunokirjoitusta vasemmalla kädellä. Jos tuomarit eivät saisi tietää vasenkätisyydestäni, niin saattaisi riittää. Ei ehkä jatkoon!
  • Linnanmäen tölkinheitosta voitin aikoinaan aina pääpalkinnon. Nykyään ovat keventäneet ”heittopusseja”, joten ei enää onnistu. Ei jatkoon!
  • Jönglööraaminen onnistuu kolmella pallolla. Ei jatkoon! Veitsillä tai palavilla soihduilla, hmmm…
  • Pystyn muuttamaan ääntäni eri tilanteiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi kaupan kassalla äänenpainoni muuttuu totaalisesti, kun toivottelen hyvää päivänjatkoa. Kuuluttaessani koko koulun kovaäänisistä tiedotteita, puhun täydellisellä ”virkamiesäänellä”. Ei jatkoon!
  • Katson itseäni aina peilistä samalla ”duckface”-ilmeellä. Naurattaa aina ystäviäni. Tuskin kuitenkaan tuomareita. Ei jatkoon!
  • Vilkkaalla mielikuvituksellani keksin kirjoitusaiheita lähes mistä vaan. Ei ehkä toimi nopeatempoisessa television viihdeohjelmassa. Ei jatkoon!
  • Pystyn laulamaan mukana (nuotin vierestä) useita ja useita kappaleita. Sanoista ei mitään hajua, mutta aina sitä jotain keksii. Ei jatkoon! 

Noh, ehkä annan lavan suosiolla jollekin muulle. Talenttini eivät ehkä ole niinsanotusti kansaanmeneviä.

Mikä on juuri sinun talenttisi?

-Esko-

// Kuva: Veera Korhonen //