Olipa osuva nosto noin vuoden takaa. Aika samoilla meiningeillä on silloin menty. Hellettä ja haaveilua. Enää ei tosin tarvitse kovin kauaa haaveilla, koska jo illalla suuntaan elämäni ensimmäistä kertaa täällä Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin!
//// Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.
Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?
Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!
Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.
