Arkeen ja juhlaan sieltä tutusta ja turvallisesta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Kauppakeskus Kaari

Kurvaan niin tuttuun kattoparkkiin siihen samaiseen parkkiruutuun. Tämä traditio toistuu ihan jokaikinen kerta. Jos vakiopaikkani on varattu päästän suustani muutaman ärräpään, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon vapaata tilaa. Ruuvaan parkkikiekon kohdillensa ja lähden kiertelemään Länsi-Helsinkiläisenä heppuna niin tuttuun kauppakeskukseen. Kannelmäessä sijaitseva Kauppakeskus Kaari on näytellyt ihan merkittävää roolia elämässäni uudelleenhelsinkiläistymiseni jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta Kaari se on ja pysyy. Minulle se perinteinen lähikauppa(keskus).

Aluksi oli vain Prisma, jossa usein perheenä vierailimme. Yhtäkkiä ja yllättäen Prisma olikin laajentunut ihan oikeaksi ja todella toimivaksi kauppakeskukseksi. Siellä sijaitsi myös oma lähipostimme, josta on aikoinaan monet joulukortit ja paketit lähetetty. Ja onpa Kaaresta useamman kerran haettu myös ne viimetinkaan jätetyt joululahjatkin. Paljon liittyy muistoja Kaaren leikkipaikalle, ravintoloihin ja erinäisiin kauppoihin. Pikkumimmini tunteekin Kaaren jo itse nimeämällään lempinimellä Karkku. 

Jos siellä aikoinaan vierailimme usein perheemme kanssa, niin vielä useammin siellä on vierailtu miniperheemme kanssa. Kaari ja sen lähes jokainen nurkkaus on minulle ja tyttärelleni enemmän kuin tuttuja. Astuessamme liukuovista sisälle tulee hyvä fiilis. Tietää tarkalleen mistä löytyy ne tavarat, joita on etsimässä.

Tässä istuskelen keittiönpöytäni ääressä ja naputtelen tätä juttua. Katselen ympärilleni ja paljon iskee silmiin Kaaresta hankittuja tuotteita. Tauluni on kehystetty kakkoskerroksessa sijaitsevassa Seven Artissa. Päässäni on alakerran Nissenistä hankitut silmälasit. Sohvalle on heitetty Sokoksen miestenosastolta poimittu Tigerin t-paita ja kylppärissä jo hieman pistävänhajuiset Stadiumista ostetut juoksulenkkarini, Adidaksen Solarboostit. 

Kaari on paikka, josta löytyy kaikkea niin arkeen kuin juhlaankin. Täyttääpä siellä vatsansakin monipuolisen ravintolatarjonnan mahdollistamana. Kovasti odottelen jo elokuussa avautuvaa uutta ravintolamaailmaa. Kävimme ystäväni Jeren kanssa vierailemassa Kaaressa ja tällä kertaa päädyimme toisessa kerroksessa sijaitsevaan Spaghetteriaan. Hyvä oli ruoka ja vatsa täynnä jaksoi napsia kuvia Kaaren käytävillä. Tai siis kohdallani olla niinsanotusti napsittavana. 

Kurvatessani pois siitä tutusta parkkiruudusta ja takakontti on täyttynyt usein hyvin erilaisilla variaatioilla. Välillä on tomaatteja ja uusi kauluspaita. Joskus slimentekoautomaatti ja unicorn-yöpuku. Tällä kertaa siellä oli hyaluronihapposeerumia, pestokastiketta ja varrettomia sukkia. 

Kaari, olet just hyvä!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Perjantain vanhat: Vuosi 2016 oli oman elämäni helvetillinen pakohuonepeli

Vuodet vierii ja pakohuonepelien ovet aukeilevat tasaiseen tahtiin. Otsikkoon lisäsin voimasanan. Teki mieli.

/// Kävimme parisen viikkoa sitten pelaamassa ystäviemme kanssa pakohuonepeliä. Pelissä oli tarkoituksena ratkaista yhdessä erilaisia tehtäviä ja arvoituksia. Näitä ratkomalla oli mahdollisuus siirtyä pelissä eteenpäin ja selvitä pois huoneesta. Selvitä pois huoneista helpottuneena ja iloisena onnistumisesta. Vuosi 2016 oli minun elämäni oikea pakohuonepeli. Arjen todellinen Escape Room. Escape Room, josta en olisi todellakaan selvinnyt ulos yksin. Tämän pakohuoneen käsikirjoitus meni suunnilleen näin.

Istut maton päällä ja leikit tyttäresi kanssa. Leikissä Sylvanian Families perheen suklaapupu-Isillä on oma koti. Kodissa on uuni ja paistinpannu. Kodissa on surullinen suklaapupu-Isi. Isi, joka lopettaa leikin. Pakkaa urheiluvarusteensa Ikean siniseen kassiin. Antaa ison pusun ja sulkee oven perässään. Sinne oven taakse sulkeutui myös kaikki haaveet ja suunnitelmat tulevaisuudesta. Mielessä pyörii pakohuonepelin ensimmäinen arvoitus: Miten h######ä minä tästä selviän? Miten rakennan kaikki palaset taas aivan alusta? Ensimmäisestä huoneesta selviytymiseen on kysyttävä apua. Apua ihmiselle, jonka tunnekäsittelytaidot olivat ihan puhdas nolla. Nollalla alkoi myös psykiatrin ja psykoterapeutin puhelinnumerot.

Seuraavaan huoneeseen siirrytäessä onkin jo lumet sulaneet. Huoneessa on 30 neliötä. Huoneessa on eriväriset verhot ikkunoissa. Huoneessa on pieni keittiönurkkaus. Keittiönurkkauksen edessä on pieni taso. Taso, josta on hyvä hypätä pellehyppyjä sänkyyn. Pieni pellehyppääjä tekee pomppujaan ja nauramme. Nauramme yhdessä. Nauramme yhdessä, mutta yksin ei vielä naurata. Onneksi huoneessa on myös langaton bluetooth-kaiutin ja televisio. Tämän huoneen idea olikin opettaa pelaaja olemaan myös yksin. Yksin omien ajatustensa kanssa. Rakentaa pelaajasta vahva ja omilla jaloillaan seisova ihminen. Mielessä pyörii pakohuonepelin toinen arvoitus: Kuinka kauan ihminen elää pähkinöillä ja proteiinijuomilla? Oli kysyttävä apua läheisiltä ja kavereilta. Kavereilta, jotka olivat tukena ja veivät rokkifestivaaleille auringonpaisteeseen. Halasivat ja kuiskasivat korvaan: ” Sulla on kaikki hyvin. Jätkä on jo paljon paremmassa iskussa!”

Kolmas huone. Arki ja syksy. Kolmanteen huoneeseen siirryttäessä taustalle syttyy kirkasvalolamppu ja jalkaan on laitettava kumisaappaat. Kolmannessa huoneessa vuorokaudessa on noin kuusi tuntia valoisaa aikaa. Kolmannessa huoneessa sinut laitetaan myös töihin. Töihin työpaikkaan, jossa sinulla on todella hyvä olla. Työpaikkaan, jossa sinua pitävät virkeänä reilut kaksikymmentä iloista pientä ihmistä. Kotona sinua pitää virkeänä yksi pieni ihminen. Pieni ihminen, jonka kanssa ratkotte yhdessä erilaisia eskarivihosta löytyviä tehtäviä ja arvoituksia. Yhteinen sävel alkaa löytymään ja kolmannen huoneen idea olikin: Kuinka oppia hoitamaan uudenlainen vanhemmuus niin hyvin kuin mahdollista? Mielessä pyörii pakohuonepelin kolmas arvoitus: Haluaisin oman turvallisen kotisataman. Kuinka minulla koskaan on varaa ostaa asunto tästä kaupungista? Oli kysyttävä apua henkilökohtaiselta pankkineuvojalta. Pankin tarjoama kova hedelmäkaramelli suussa saan myöntävän lainahakemuksen. Puraisen kieleen, mutta selviän neljänteen huoneeseen.

Neljäs huone. Huone muodostuu kahdesta pienestä tilasta. Tilassa on kaikki uutta. On vaalea parketti ja kylpyhuoneessa led-valot. On pieni keittiönurkkaus ja pienelle ihmiselle suunniteltu salakaappi. Huoneet ovat täysin tyhjiä. Huoneisiin tulee rakentaa uusi elämä. Uusi elämä, jossa pelaajalla on hyvä olla. Pelaajalla, joka heilahti pois pelikentältään. Meni rajojen ulkopuolelle. Irtosi omalta pelipaikaltaan. Pelasi elämänsä vaikeimman kauden. Pieni ja muutama isompi pelaaja palauttivat tämän pelimiehen takaisin elämän parrasvaloihin. Tulevilla kausilla tämä pelaaja taas nauttii onnistumisista. Laulaa ja tanssii, mutta sisustaa ensimmäisenä. Mielessä pyöriikin neljännen huoneen arvoitus: Kuinka ihminen voi kävellä Ikeasta ulos ostamatta mitään?

Jään mielelläni tuonne neljänteen huoneeseen. Suurella mielenkiinnolla odotan minkälaisia arvoituksia tämä Escape Room vielä tuo tullessaan?

-Esko- ///