Joulupakettia jakoon

Tänään ystäväni lähetti minulle kuvan, jossa hänen vaimonsa pakkailee urheilukamppeitaan E2O-blogin kangaskassiin. Ja siitäpä tulikin mieleeni, että minullahan on nämä arvontavoittajat vielä julkaisematta. Eli seuraaville henkilöille lähtee tämä harvinainen kassi, joka taipuu siis moneen. Menee kauppa-, urheilu-, disko- ja vaikkapa työkassina. 

Onnea voittajille. Jos sähköpostini ei tavoita teitä, niin laittaisitteko minulle meilillä tietojanne osoitteeseen: kyro.esko@gmail.com. Pääsee tämä tonttu sitten pakkailuhommiin. Liekö kerkiävät ennen joulua?

FACEBOOK:

Sanna 

Hanna 

Katja 

BLOGI:

MINIMIDI

Minua kiinnostaisi lukea kasvattajan mietteitä, miten esimerkiksi eroaa oman lapsen ja muiden lasten “kasvattaminen”. Tai miten isyys ja opettajuus ruokkivat toisiaan. Toki vaikuttajana olisk hyvä ottaa kantaa myös omaan osuuteen ilmastonmuutostalkoissakin

ELLIS

Arkijutut on parhaita! Jos jotain saa toivoa, ja nythän sai, niin toivoisin ruokajuttuja. Mitä löytyy Eskon jääkaapista, kuinka kokkailee Esko? Kalapuikot leivänpaahtimessa-video pistää hymyilyttämään edelleen 

JENNA

“Perusasioita”, esim. sun arjesta, viikonloput, vaatteista, ruoasta, kavereista jne. Eli kirjoita samoista asioista mistä nyt kirjoitat  Kokkolasta terkkuja.

J.

NOORA

Kiitokset kivasta blogista; jatkossakin luen mielelläni näiden aihealueiden tekstejä. Postausideana vaikkapa jotain jouluun liittyvää. 

MIIU

Mä tykkään tästä blogista tällaisena! Ei tule mieleen mitään, mitä pitäisi muuttaa.
Arvostan avoimuuttasi, kykyä kirjoittaa myös hankalammista aiheista. Ja miesnäkökulmaa on kiva kuulla.

KIITOS osallistuneille ja onnea vielä kerran voittajille!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Mitäköhän nyt taas?

Paljon toivottiin E2O-blogikassien arvontapostauksen lomassa ihan arkisia kirjoituksia. Laitetaanpas tähän miniloman päätteeksi siis semmoinen. Olihan kyllä todella mukava ja rentouttava pieni hengähdystauko ennen sitä varsinaista joululomaa. Marraskuu oli vähän mitä oli ja hyvin usein valitsin sohvan sen juoksulenkin sijaan. Tämä alkoi kiristämään hermoja ja pillifarkkujen vyötäröä. 

Tavoitteeni oli tällä minilomalla urheilla ja tavata paljon kavereita. Tämä onnistui juurikin suunnitelmien mukaan. Lenkillä tuli käytyä useamman kerran ja punttisalillakin tuli rautaa vähän nosteltua. Ja tietysti siellä infrapunasaunassa istuttua. Kavereitani näin paljon ja yhden kanssa ajauduimmekin hieman erikoiseen paikkaan. 

Olimme juhlistamassa ystäväni Pasin kanssa Suomen itsenäisyyspäivää Bassoradion vastaanotolla Valkoisessa Salissa, joka sijaitsee ihan niiden “oikeiden” Linnan juhlien kulman takana. Hienot oli kekkerit. Siinäpä illan kuluessa saimme jostain kuulla, että Linnan jatkoille Hotelli Kämpiin pääsee ihmettelemään pukuloistoa ja upeita artisteja ilman sen suurempia urotekoja. Tämä kuulosti niin mahdottomalta idealta, että olihan se mentävä kokeilemaan. 

Ja tottahan se oli. Siellä me yhtäkkiä olimme puvuissamme Hotelli Kämpin peilisalissa kuuntelemassa Jenni Vartiaisen sekä Sannin esiintymisiä. Paljon on sitä tullut erinäisiä juhlia todistettua, mutta kyllä tuolla joutui muutaman kerran itseltään kysymään, että mitäköhän nyt taas? Kuinka sitä yhtäkkiä löytääkin itsensä Linnan juhlien jatkoilta? Noh, tulipahan nyt sielläkin käytyä. Seuraavan kerran sitten, kun on raivannut tiensä omilla saavutuksillaan Linnan juhliin. Olkoon vuoden luokanopettajan titteli oljenkorteni noihin juhliin, hyvin ohut semmoinen.

Minilomahan oli hyvä päättää vanhemmille Lahteen, jossa tapasin lisää ystäviäni. Kävimme lenkillä pitkäaikaisten kavereideni kanssa. Itseasiassa yhden heistä olen tuntenut kolmisenkymmentä vuotta. Aika hieno yhteinen taival takana. Hieno taival oli tänäänkin, kun vetäisimme kunnon muistelutuokiolenkin. Siinä juostiin esimerkiksi ensimmäisen koulumaailmaan liittyvän työpaikkani ohitse. Hieman oli maisema muuttunut. Koulu oli purettu ja tilalle rakennettu upeita rivi- ja omakotitaloja. Aika se vaan vierii.

Rentouttava pikkupätkä. Oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

-Esko-