Mitäköhän nyt taas?

Paljon toivottiin E2O-blogikassien arvontapostauksen lomassa ihan arkisia kirjoituksia. Laitetaanpas tähän miniloman päätteeksi siis semmoinen. Olihan kyllä todella mukava ja rentouttava pieni hengähdystauko ennen sitä varsinaista joululomaa. Marraskuu oli vähän mitä oli ja hyvin usein valitsin sohvan sen juoksulenkin sijaan. Tämä alkoi kiristämään hermoja ja pillifarkkujen vyötäröä. 

Tavoitteeni oli tällä minilomalla urheilla ja tavata paljon kavereita. Tämä onnistui juurikin suunnitelmien mukaan. Lenkillä tuli käytyä useamman kerran ja punttisalillakin tuli rautaa vähän nosteltua. Ja tietysti siellä infrapunasaunassa istuttua. Kavereitani näin paljon ja yhden kanssa ajauduimmekin hieman erikoiseen paikkaan. 

Olimme juhlistamassa ystäväni Pasin kanssa Suomen itsenäisyyspäivää Bassoradion vastaanotolla Valkoisessa Salissa, joka sijaitsee ihan niiden “oikeiden” Linnan juhlien kulman takana. Hienot oli kekkerit. Siinäpä illan kuluessa saimme jostain kuulla, että Linnan jatkoille Hotelli Kämpiin pääsee ihmettelemään pukuloistoa ja upeita artisteja ilman sen suurempia urotekoja. Tämä kuulosti niin mahdottomalta idealta, että olihan se mentävä kokeilemaan. 

Ja tottahan se oli. Siellä me yhtäkkiä olimme puvuissamme Hotelli Kämpin peilisalissa kuuntelemassa Jenni Vartiaisen sekä Sannin esiintymisiä. Paljon on sitä tullut erinäisiä juhlia todistettua, mutta kyllä tuolla joutui muutaman kerran itseltään kysymään, että mitäköhän nyt taas? Kuinka sitä yhtäkkiä löytääkin itsensä Linnan juhlien jatkoilta? Noh, tulipahan nyt sielläkin käytyä. Seuraavan kerran sitten, kun on raivannut tiensä omilla saavutuksillaan Linnan juhliin. Olkoon vuoden luokanopettajan titteli oljenkorteni noihin juhliin, hyvin ohut semmoinen.

Minilomahan oli hyvä päättää vanhemmille Lahteen, jossa tapasin lisää ystäviäni. Kävimme lenkillä pitkäaikaisten kavereideni kanssa. Itseasiassa yhden heistä olen tuntenut kolmisenkymmentä vuotta. Aika hieno yhteinen taival takana. Hieno taival oli tänäänkin, kun vetäisimme kunnon muistelutuokiolenkin. Siinä juostiin esimerkiksi ensimmäisen koulumaailmaan liittyvän työpaikkani ohitse. Hieman oli maisema muuttunut. Koulu oli purettu ja tilalle rakennettu upeita rivi- ja omakotitaloja. Aika se vaan vierii.

Rentouttava pikkupätkä. Oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

-Esko-