Ja sieltähän se arki sitten tänään koitti. Takana aivan älyttömän hyvä kesä ja katsotaanpas mitä tämä orastava syksy sitten tuo tullessaan. Muutamat asiat muuttuvat jälleen melkoisen radikaalisti, mutta yritän pitää tämän hellekesän lataamat akut nyt hyvässä vireessä. Loka- marraskuu vaatinee hienoisia ponnisteluja. Noh, positiivisen ajattelun kautta, positiivisen ajattelun kautta.
Vaan kuinkas tämä arkeenpaluu sitten lähti liikenteeseen? Eilen olin tuudittautunut ajatukseen, että menen ajoissa nukkumaan. Herään sitten rauhallisen aamun kautta kohti ensimmäistä työpäivää. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Menin sänkyyn ennen kymmentä. Yritin käydä nukkumaan, mutta sehän nyt oli täysi mahdottomuus. Uudestaan televisio päälle ja hienoinen somekierros. Tunnin päästä uusi yritys. Uudestaan televisio päälle ja aloinkin katselemaan Marcuksen ja Martinuksen dokumenttia. Iloisia kavereita. Nukahdin ehkäpä joskus yhden maissa. Oli jäänyt vähän lomarytmit päälle. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Aamulla herätyksen soidessa välittömästi torkutus päälle. Se siitä rauhallisesta aamusta. Nopeasti tuplaespresso tippumaan ja suihkun kautta valmiiksi asetellut vaatteet päälle. Työavainten etsintäoperaatio unohtui tietysti aamuun. Siellä ne olivat parisen kuukautta odotelleet ottajaansa mikroaaltouunin vieressä sijaitsevan lehtikasan alla. Kauan on muuten Quiksilverin avainnauha palvellut. Ostin sen Barcelonasta vuonna 2009. En vaihda ennenkuin katkeaa. Siihen onkin vuosien varrella kertynyt erinäisiä koristeita. Luokkasormus, My Little Pony- avaimenperä Kinder-munasta, Eiffel-torni matkamuisto oppilaalta ja 3D-printattu Vantaa-logo.
Töissä olikin vastassa joukko iloisia kollegoita ja uusi hieno pinkki Luokanopettajan kalenteri. Itsehän olen vielä vanhan koulukunnan paperikalenterin käyttäjä. En vain ole vielä sisäistänyt sähköisen kalenterin käyttöä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Pidän erityisesti kalenterini viikkonäkymän alakulmassa olevista mietelauseista. Niitäpä siinä samalla silmäilin, kun kävimme läpi tulevan lukuvuoden kiemuroita.
Niin ja täytyihän se tietysti tehdä myös jokaisen lukuvuoden alun tuttu operaatio. Eli soitto Helpdeskiin ja unohtuneiden salasanojen palautus. Ja aina käytän myös sitä niin hauskaa huonon omatuntoni paikkaavaa repliikkiä. ” Heh, enpä taida olla ainut kuka näitä tänään kyselee, heh ja heh…” Joo, en varmasti ollut ja ensi vuonna taas sama setti. Kaikki asiat ovat ihanasti levällään ja on lohdullista huomata, että niinpä ne palaset aina loksahtelevat kuitenkin paikoilleen. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Työparin kanssa leppoisa palaveri ja lukujärjestyksien viimeisiä viilauksia. Mahtavan ukkelin kanssa saan tänä vuonna töitä tehdä ja tuokiomme jälkeen mielen valtasi todella hyvä fiilis. Varmasti mukava lukuvuosi tulossa. Toivottavasti torstaina saapuvat oppilaat lähtevät samalla asenteella viimeiseen alakouluvuoteensa. Luokkatilanihan oli vielä melkoisen kolkko. Ihan ensimmäisenä kiinnitin seinälle kyltin, jonka olen jostain löytänyt. ”Aivojen käyttö sallittu!” Siinäpä sitä ohjenuoraa oppilaille ja tietysti myös opettajalle.
Tästä tämä lukuvuosi lähti liikenteeseen. Hyvällä meiningillä!
-Esko-
