Ei huolta huomisesta…

Kyllä on tämä opettajan pitkä kesäloma mahtava keksintö. Varsinkin näin “osa-aikalänäoloisänä” sen merkitys vaan korostuu ja korostuu. Voi viettää kiireetöntä ja leppoisaa loma-aikaa tuon maailman parhaan ja hauskimman pikkutyypin kanssa. Ei ole huolta huomisesta, ei pyöri mielessä se niin nopeasti hujahtava viikonloppu ja arkiset askareet.

Tekee niin hyvää. Henkiset akut latautuvat täyteen. Fyysiset ovat ajoittain iltaisin kyllä aivan punaisella, koska touhua riittää aamusta iltaan. Ja pikkumimmin nukahdettua on se illan jalkapallopeli katsottava tietysti loppuun asti. Kasvua tapahtuu jokaisella rintamalla ja kaukana ovat ne ajat, kun vaippoja vaihdeltiin tai Nan ykköstä haettiin kaapit täyteen. Minulla on jo tokaluokan aloittava typy. Erikoista ja niin hienoa.

Kyllä, totta se on. Lapset kasvavat ja jotkin asiat vain jäävät sinne muistojen syövereihin…

Kaapon tunnari vs. Vain elämää

Piltti vs. grillattu lohinigiri

Yösyöttö vs. kaverin yökyläily

Hiekkalaatikko vs. trampoliinipuisto (uusi yhteinen todella hyvä liikuntamuoto)

Pääjalkainen vs. Whatsapp-viesti vain parilla mahdollisella kaksoiskonsonanttivirheellä…

Vaunulenkki vs. yhteinen autolenkki kesäillassa

Fröbelin palikat vs. Spotify-soittolista F:n suosikit sisältäen mm. Marshmello, Evelina, Sia…

Etsi äänen perusteella oikea kotieläin Ipadilla vs. Super Mario Nintendolla

Paljon on vaiheita tälle taipaleelle mahtunut ja paljon tälle taipaleelle niitä tulee vielä mahtumaan. Kaapon tunnarin osaan edelleen ulkoa.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Minun uusi tatuointi

Keväällä ja kesällä ihmisille iskee aina erinäisiä kuumeita. Minulle iski tuossa muutama viikko sitten ylitsepääsemätön tatuointikuume. Toki olin jo kauemmin tätä vähän niinkuin salaa tunnelmoinut, mutta tuumasta toimeen ja nyt kättäni koristaa uusi omasta mielestäni täydellinen kuva. Olin jo keskustellut tatuoinnista lahtelaisen “vakiotatskaajani” kanssa, mutta kalenterit eivät oikein kohdanneet, joten oli aika ottaa hyppy tuntemattomaan. Instagramia selatessani löysin Helsingin Legacy-tattoosta Saarelan Jussin, jonka työt miellyttivät silmääni todella paljon. On muuten tuo Instagram hyvä keino löytää tekijä juuri sille omalle idealleen.

Otin Jussiin yhteyttä. Kävin antamassa hänelle oman visioni ja sitten asiat etenivätkin vauhdilla. “Semmoinen leppoisa, kiltti karhu ja iloinen pikkukaveri siihen viereen, onnistuisiko?” Ja sehän muuten onnistui. Nähdessäni tatuointipäivänä Jussin piirtämän kuvan olin aivan fiiliksissä, vaikka näin vain ääriviivat. Yksi lisäys piti tehdä ja siihen liittyy hauska yhteensattuma. Piirrämme tyttäreni kanssa paljon yhdessä. Aina piirtäessäni suuremman ja pienemmän tyypin on hän lähes aina sanonut minulle, että voisiko tuolle pienemmälle piirtää ripset? Nyt sitten sain toistaa tämän samaisen kysymyksen tatuoijalleni. Voisiko tuolle pienemmälle piirtää ripset? Sehän onnistui ja sitten olikin edessä viitisen tuntia erinäisissä asennoissa temppuilua. Varjostusten ja värien saattelemana tuo kuva kyllä heräsi ikäänkuin eloon ja lopputuloksen nähtyäni vain hymyilin, wau!

Kuvaa voi tulkita varmasti hyvin monella eri tavalla. Leppoisa elämänasenne, siihen minä pyrin. Kiltti, siihen minä pyrin. Iloinen pienempi sankari, siihen minä pyrin. Olkoon tuossa jotain visioita, joita päässäni pyörittelin. Karhutatskoja olin paljon katsellut ja nehän siihen eläimiksi sitten valikoituivat. Nyt ne vierekkäin tököttävät kädessäni, loppuelämäni.

Tulen myös aina olemaan äidilleni hänen oma pikkupoikansa. Se tuli taas esille tämän tatuoinnin myötä. Hän ei varsinaisesti ole mikään tatuointien kannattaja ja jokaisen kuvani (ensimmäisessä taisi olla kolme viikkoa) kohdalla meillä on se “neljänpäivänpuhumattomuus”. Aina hän myös sanoo sillä Joensuun murteellaan: “Ota niitä vasta sitten, kun myö ollaan hauvassa…” Hyvin on ristiriitainen ohje. Ja kyllä, pystymme jälleen keskustelemaan normaalisti.

Mukavaa iltaa!

-Esko-

Tatuointeni taustoja: MAATUSKA, MERENNEITO

// Kuvat: Jere Lehtonen //