Tee musta leikkisä leikki-isä

” Tee musta leikkisä leikki-isä, joka tietää rajansa ja reittinsä…” Näin veistelee tällä hetkellä kovassa kuuntelussa oleva artisti, Paperi T. Joo, tuohan kuvastaa juurikin minua. Vai, kuvastaako sittenkään? Tässä on oma isyys muuttanut muotoaan tasaisin väliajoin ja se veti minut kyllä aivan solmuun. Oli kyllä rajat ja reitit melkoisen hakusessa. Se henkinen Google Maps oli aivan väärillä asetuksilla. Joo, joo- säädöllä tuli paikkailtua sitä omaa syyllisyyden tunnetta.

Keväällä oli käytävä hakemassa vinkkiä viisaammilta. Pikkuhiljaa ja ajan kanssa oikeat asetukset varmasti napsuvat paikoilleen ja sisäinen rauha alkaa laskeutua pään sisälle. Elämäni varavirtalähteen ollessa luonani tunnen olevani todella läsnäoleva isä. Touhuamme paljon kahdestaan ja kalenteri on raivattu kaikelta muulta. Vuodet vierivät ihan hirveän nopeasti ja uskon, että tarjoamalla leikkisää leikki-isän leikkiseuraa lapselleni teen suuren palveluksen tulevaisuutta ajatellen. Ne yhteiset hetket piirtyvät toivottavasti lapseni päähän sellaisina, joita voimme sitten vuosien ja vuosien päästä yhdessä muistella.

On ollut omalla tavallaan erikoista huomata kuinka ympäröivä elämä muokkaa myös leikkien luonnetta. Nykyään Petshopit tilailevat ruokaa Woltista ja katselevat Tube-videoita. Pienen oravan pyörittämään ravintolaan saapuu syömään hyvin erilaisia perhemalleja. Isä ja tytär. Kahden lapsen ydinperhe jne…Niin ja suuri kiitos ystävälleni, joka lahjoitti minulle vanhan Nintendonsa. Kyllähän Super Mario on edelleen yhtä kova ukkeli, kun omassa lapsuudessani.

Omasta lapsuudestani on minulle piirtynyt myös paljon mukavia hetkiä, joita oma isäni on minulle tarjonnut. Ne sadat ja sadat kilometrit, jotka olen siellä sinisen Saabin takapenkillä istunut matkalla urheiluharrastuksiin. Ne sadat ja sadat voltit, joita veljeni kanssa pompimme koulun patjavarastossa isäni ollessa omissa koripalloharjoituksissaan. Ne sadat ja sadat syödyt keitetyt nakit, joita isä aina valmisti äidin ollessa jossain toisaalla. Ne sadat ja sadat kannustavat sanat ovat olleet äärimmäisen tärkeitä tämän pojan elämässä.

Henkisen Google Mapsin asetukset oikeille säädöille ja homma toimii!

Aurinkoa torstaihin!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila Lainaus: Paperi T //

Voiko näihin kyllästyä?

Kuuntelin sivukorvalla Radio Aallon aamulähestystä, jossa juontajat puhuivat jotain elokuvista. Elokuvista, joihin ei koskaan kyllästy. Tästäpä aloinkin pohdiskelemaan asioita hieman laajemmalla skaalalla. Eli mitäpä olisi semmoisia asioita, joihin ei koskaan kyllästy. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta sanotaanpa vaikka ehkäpä. Ehkäpä näihin asioihin ei koskaan kyllästy:

BIISI: J. Karjalainen, Mennyt mies. Oudohko valinta, mutta aina tämä kappale iskee samalla tavalla.

TUNNELMA: Elävä tuli. Oli se sitten takassa, nuotiossa tai kiukaassa. Liekkejä, sen pienen rätinän siivittämänä voisi tuijotella päivät pitkät. Netflixin interaktiivinen versio ei yllä ihan samalle tasolle, vaikka tiettyihin tunnelmiin sekin saattanee johdattaa.

URHEILUTAPAHTUMA: Juuri meneillään olevat jalkapallon MM-kilpailut. Ensimmäiset muistot liittyvät Mexicon 86- kisoihin. Serkkupojan kanssa kesämökillä katseltiin. Kioskilta sai pieniä hattupäisiä figuureja purkkapaketista. Voitko vaihtaa Englannin? Miulla on kaksi…(Asuimme Joensuussa.) Kerran neljässä vuodessa nousee sankareita ja antisankareita koko maailman tietoisuuteen.

ELOKUVA: Schindlerin lista. Täytyypä katsoa taas pitkästä aikaa Berliinireissun jälkitunnelmissa. Todella hieno elokuva.

JUOMA: Pettämätön kaksikko Jungle Juice Barista. Inkiväärishotti ja iso Flamingo. Voisin elää tuolla kombolla. Aina sama tilaus, aina.

SOVELLUS: Supersää. Monta kertaa päivässä tulee käytyä. Ja eihän sääanalyyseihin voi kyllästyä. Aina se myös tarjoaa jutunjuurta jos loppuu tarinat kesken. Oli muuten juhannuksena hirveän tuulista ym…

TV-OHJELMA: Uutiset. Mielellään puoli yhdeksän-, tai kympin uutiset. Pikkupojasta asti olen uutisia katsellut. Ankkurit vaihtuvat, visuaalisuus kehittyy, mutta kellonajat eivät vaihdu. Eikä saakaan vaihtua.

URHEILUSUORITUS: Juoksulenkki. Tämä oli helppo. Juoksuharrastuksen aloittaminen oli aika tuskaista hommaa, mutta nyt peruskunnon ollessa ihan hyvällä tasolla on se lenkin jälkeinen fiilis aina yhtä hyvä. Juuri ostin uudet kengät ja hyvin rullaa, hyvin rullaa…

Seuraavatko nuo asiat minua kuinka pitkälle, vai milloin alkaa kyllästyttää? Senhän näyttää vain ja ainoastaan aika. Niin ja pari asiaa vielä loppuun, joihin ei koskaan varmasti kyllästy: Opettajan kesäloma ja ystävälliset ihmiset.

Mukavaa keskiviikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //