…näin säästän aikaa ja todennäköisesti myös rahaa

Napostellaanko teillä? Meillä napostellaan ja se pahin herkuttelija ei suinkaan ole perheen pienin. Se pahin napostelija olen minä, vaikka olen tätä pyrkinyt tietoisesti rajoittamaan. Aina ei onnistu, ei. Hammasterveys. Siinäpä asia, joka oli minulla aivan retuperällä monta vuotta. Nuo hampaissa olevat ongelmat, kun eivät varottele olemassaolostaan päivittäin. Tähän asiaan heräsin kunnolla oikein kunnon mutkan kautta. Menin valittamaan päivystykseen kipeää takahammasta. Tuo kipeä takahammas ei ollutkaan se pahin juttu. Röntgenissä kävi ilmi, että leukaluussani oli tikittävä aikapommi. Pommi, joka räjähtäessään olisi voinut johtaa vakaviinkin ongelmiin.

Onneksi tuo selvisi. Hampaaseeni oli tehty vuosia, vuosia sitten juurihoito. Juurihoito, joka ei ollutkaan onnistunut ja tämän johdosta hampaasta oli lähtenyt leviämään täysin kivuton tulehdus. Hammas revittiin kokonaan irti. Oli niin karmea kokemus, koska tulehduksen takia puudutusaine ei tehonnut kunnolla. Iso mies ei kehdannut itkeä vielä lääkärin tuolissa, mutta hypätessäni autoon tuli itku. Kivusta ja hammaslääkärilaskusta. Laskusta, johon oli laskettu tulevan suurremonttini kustannukset.

Tuolloin en ollut käynyt aikoihin hammastarkastuksessa ja reikiä oli hampaissani useampia. Niitä sitten pikkuhiljaa paikkailtiin ja kaikki saatiin silloin kuntoon. Kesällä oli aika taas palata hammaslääkärin penkkiin. Nyt olen viisastunut ja tiedän, että minulla on huono hammaskiille. Hampaani reikiintyvät helposti ja tähän minä löysin aiemmin netin syövereistä mahtavan lääkkeen. Kuukausimaksullisen hammashuollon.

Tällä hetkellä maksan kuukausimaksua television suoratoistopalvelusta, Imagen tilauksesta sekä hammaslääkäristä. Megaklinikka Helsingin Kampissa tarjosi aiemmin kuukausimaksullista hammashuoltoa, joka kattaa kaikki perustoimenpiteet. Tätä palvelua ei näemmä ole enää toistaiseksi myynnissä, harmi. Onneksi kerkesin tuohon ohjelmaan liittyä, koska nyt on matala kynnys mennä laittamaan legot kuntoon ja säännöllinen hoitoväli tekee tuommoiset tikittävät aikapommit mahdottomiksi. On myös oikein helpottavaa kävellä kassan ohi ja ainoastaan vilkuttaa vastaanoton virkailijalle.

Seuraavaksi ajattelin mennä poistamaan hieman hammaskiveä. Hoitoon pääsee lähes aina päivän varoitusajalla. Ja hoidon jälkeen voi taas vain hymyillä terveellä suulla virkailijalle. Terve suu. Tästä aion pitää huolta. Huolimattomuudesta minua muistuttaa ikuisesti tuo ammottava aukko tuolla oikeassa leukaperässä. Tämä kirjoitus ei ollut yhteistyö. Tämä kirjoitus oli ylistys kuukausimaksulliselle hammashuollolle, joka on ollut minulle todella positiivinen kokemus. Kariekselle ei.

14,99 euroa kuukaudessa voisi käyttää huonomminkin…

-Esko-

Se oli semmoinen Flow

Huhheijjaa. Nyt se on sitten virallisesti ohi. Festarikesä 2017. Kiitos ja kumarrus. Vuosi aikaa huilata ja sitten taas mennään. Nyt on aika kääntää katseet alkaneeseen arkeen. Arkeen, joka on ollut jo ihan tervetullut. Tervetullut oli kuitenkin myös viikonloppuna järjestetty Flow-festivaali. Festivaali, joka piti tänä vuonna sisällään kyllä melkoisia tapahtumia.

Jos ei suurimmaksi, niin ainakin puhutuimmaksi asiaksi nousikin ihan uusi pääesiintyjä, joka tuli aivan puskista. Putsasi pöydän ja lopetti koko festarin hetkeksi. Onneksi järjestäjät olivat kartalla tämän Klaaran liikkeistä. Asiallista, nopeaa ja järkevää toimintaa heiltä. Kyllähän tuo Klaara kuitenkin muutti lauantai-illan kuin aavefestariksi. Sadetakeissa, kaukaisesti haamuilta näyttäneitä ihmisiä vaelteli edestakaisin. Hyväntuulisia haamuja, joita ei myräkkä juurikaan lannistanut.

No, mutta se siitä Klaarasta. Toivottavasti ei esiinny Suomen festivaalikesässä enää ensi vuonna. Flow on itselleni tapahtuma, joka muistuttaa aina siitä, että työt ovat juuri startanneet. Tämän takia Flow on minulle enemmän vain fiilistelyfestari. Alueella on mukava pyöriä. Syödä hyvin, katsella ihmisiä ja ihastella visuaalista kauneutta. Tänäkin vuonna tein useasti niinsanottuja soolojuoksuja.

Lähdin vain kävelemään yksin ympäri aluetta. Menin seisoskelemaan jonnekin nurkkaukseen nauttimaan tunnelmasta. Kuulostaa varmasti erikoiselta, mutta jollain tavalla nautin siitä. Sunnuntaina vein tämän sooloiluni niin pitkälle, että lähdin festareille yksin. Harvemmin sitä lähtee festareille yksin ykköstavoitteenaan löytää herkullista ruokaa. Tänä vuonna sitä löytyi Beergerin burgeritiskiltä. Söin siellä kolme kertaa, ah.

Perjantaina olin Flowssa ensikertalaisen kanssa, joka sai ostettua lippunsa täysin yhtäkkiä ja yllättäen. Ohessa siis elämänsä ensimmäistä kertaa ex-temporena Flow-festivaaleilla käyneen tunnelmia:

” Flow:ta mainostettiin minulle etukäteen parhaana ja kauneimpana festarina (tai ainakin kaupunkifestarina) ikinä, joten odotukset olivat kovat. Voin sanoa, että odotukset täyttyivät. ”

” Ihastuin Flow:n valokollaaseihin rakennusten seinissä ja katoissa. Erinäisten teemabaarien sisustukset ulkotiloissa olivat upeita ja sisälle ei tarvinnut edes mennä perjantaisen hienon sään johdosta.”

” Musiikkivalikoima on Flow:ssa, hmm, erikoista? Erityistä? Erityisen erikoista. Perjantaina taisi esiintyä ehkäpä kaksi artistia, jotka tiesin ennestään. Toisen näistä halusin nähdä enemmän kuin mielelläni. Pelkästään London Grammarin näkeminen livenä kruunasi perjantaini. Niin ja ympärillä vallinnut rento ilmapiiri ja se yksi sydänvalokollaasiseinä.”

” Ensi vuonna uudestaan.”

Se oli semmoinen Flow-festivaali. Leppoisa ja mukava.

-Esko-