Ai, sä ootkin ihan hyvä tyyppi…

Tässä kesän kuluessa on tullut juteltua ihan hirveästi uusien ihmisten kanssa. Tuntemattomien, lukijoideni. Se on ollut eriskummallista, kun heillä on tietty kuva minusta, joka siis on varmasti piirtynyt heidän ajatuksiinsa tekstieni ja sosiaalisen median kautta. Eilen Flow-festivaaleilla ennen sitä kohuttua myrskyä keskustelin lukijani kanssa ja hän totesi juttutuokion lopuksi, että: “Ai, sähän ootkin ihan hyvä tyyppi…” Lähdin kävelemään ihmisjoukon keskelle ja tuo viimeinen lause jäi pyörimään mieleeni.

Olen kirjoittanut tänne blogiini hyvin avoimesti. Aluksi sydän täysin verellä. Haavat täysin auki. Sieltä on erinäisten ensiaputoimien kautta menty eteenpäin. Askel askeleelta. Ajoittain on menty yksi askel eteen, kaksi taakse. Olenko ollut liiankin avoin? Kirjoittanut itsestäni rakkautta huutavasti kaipaavan säälittävän lähes keski-ikäisen (joidenkin tutkimusten mukaan jo keski-ikäisen miehen). Vai olenko kirjoittanut vain inhimillisesti? Ihan normaalin ihmisen elämästä. Avoimesti ja hetkessä. Siinä hetkessä miltä on tuntunut ja mitä on päässä pyörinyt. Tällä linjalla aion edelleen jatkaa. Hetkessä ja avoimesti. Kyllä.

Blogiani aloitellessani sain eräältä lukijaltani hienon juttuidean. Kysy ja kartoita millaiset ihmiset kirjoituksiasi lukevat. Tähän postaukseen tuli ihan hirveästi kommentteja ja niitä vastauksia oli todella mukava lukea. Nyt heitänkin tämän idean päälaelleen. Tuo eilinen ja muutenkin kesäiset keskustelutuokiot ovat saaneet minut pohdiskelemaan, että millainenkohan kuva lukijoillani minusta mahtaa olla?

Millainen Esko sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt?

Antakaahan tulla, hetkessä ja avoimesti.

Mukavaa iltaa ja alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Flow-fiilistelyt kertaa viisi

On taas sen viikonlopun aika, kun Instagram täyttyy mitä upeimmista kuvista Helsingin Suvilahdesta. On taas Flow-viikonlopun aika. Festivaali, joka on visuaalisesti aivan älyttömän hieno, kaunis. Illan pimetessä valaistukset pääsevät oikeuksiinsa ja tuntuu, että jokainen nurkka ja kulma on mietitty aivan viimeisen päälle. Ja varmasti onkin. Flow on minulle vuosittainen se kesäloman kruunu. Työt ovat juuri alkaneet ja festivaalit päättyneet. Flow sen aina viimeistelee. Ja tyylikkäästi viimeisteleekin.

Aiemmin kesällä fiilisteltiin Ruisrockia ja Ilosaarirockia. Ja olivat molemmat jälleen kerran fiilistelyn arvoisia. Nyt Flow-fiilistelyt kertaa viisi.

  1. Visuaalisuus. Tätä on vaikea kirjoittaa. Tätä on vaikea kuvata. Se tulee kokea itse. Alueella on vain mukava kävellä ja katsella ympärilleen. Ei siihen koskaan kyllästy. Niin ja varsinkin elokuun pimenevässä illassa.
  2. Kotikenttäetu. On melkoisen kätevää polkaista festareille polkupyörällä. Ei ole Via Dolorosaa edessä. Ei ole sitä kuuden tunnin kotimatkaa Pohjois-Karjalasta.
  3. Ruokatarjonta. Vaihtoehtoja on aivan mielettömästi. Suurin ongelma onkin osata valita mitä syö. Tai sitten syö useita ja useita annoksia. Tämä on ollut usein minun taktiikkani.
  4. Lasten Flow. Sunnuntaisin järjestettävä lasten festari on todella hyvä idea. Lasten päivään on panostetttu vuosi vuodelta enemmän. Olemme käyneet F:n kanssa useampana vuotena. Lapsille on tarjolla paljon ohjelmaa, askartelua, musiikkia, sirkusta ja vieläpä välipalaakin. Tänä vuonna pikkumimmi ei pääse mukaan, mutta toivottavasti taas ensi vuonna. Itse menen kyllä, koska tykkään siitä lämminhenkisestä fiiliksestä.
  5. Ystävien määrä. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Niin mukavaa.

Siihen se sitten taas päättyy. Festivaalikesä 2017.

Luvattu vielä lähes hellettä. Kyllä muuten kelpaa.

-Esko-