Olen kyllä saamaton äijä

En päässyt sinne suunnittelemalleni etelän matkalle. En päässyt ja tästä ei voi syyttää ketään muuta, kun itseäni. Arvoin, arvoin ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Kiitän teitä kaikkia, jotka jaoitte matkavinkkejä. Ennen kesälomani alkua lueskelin niitä ja selailin päivittäin lentoja sekä hotelleja. Kesälomani alussa oli mahdollisuus mennä. Oli mahdollisuus, jota sitten en käyttänyt. Suomen kesäkuun takia nopeiden lähtöjen hinnat olivat todella korkeita sekä matkakaverin työvelvoitteet estivät hänen lähtemisen. Ja en ole yhtään tyyppiä, joka matkailisi yksin. Noh, tästä oppii. Matka täytyy varata ajoissa eikä harrastaa tämmöistä typerää vatvomista. Oma saamattomuuteni kostautui.

No, onneksi pääsin kuitenkin loman viimeisillä metreillä ulkomaille, etelään. Niinkin kauas kuin Tallinnaan. Tallinnassa olen käynyt todella harvoin. Ainoastaan pelireissuilla ja yhden kerran noin kymmenen vuotta sitten päivän turistimatkalla.  Myös eilen olin Tallinnassa päivän todellisella turistimatkalla. Edestakainen matka maksoi kymmenen euroa. En ollut uskoa korviani, kun kuulin matkan hinnan. Kympin. En tiennyt, että matkustelu voi olla noin halpaa. Halpaa ja nopeaa. Tallinkin alus pyyhkäisi perille kahdessa tunnissa. Siinä kerkesi juuri hieraisemaan unihiekat silmistä.

Päivä menikin vain pyöriessä ympäri Tallinnaa. Nauttien hyviä edullisia ruokia ja juomia, joista päällimmäisenä jäi mieleen todella herkullinen mansikkapirtelö, nam. Ja olihan se käytävä myös siellä kaikkien hehkuttamalla Telliskiven alueella. Hieno oli. Karua ja kaunista käsi kädessä. Ajattelin, että siellä olisi ihan kauheasti ihmisiä. Ei ollut ei. Alue oli todella rauhallinen ja terassit olivat lähes tyhjiä. Ajankohta ja sää saattoivat kyllä vaikuttaa asiaan.

Illaksi sää parani ja pilvet kaikkosivat. Täyden auringonpaisteen saattelemana oli mukava palata takaisin Helsinkiin. Täytyy kyllä mennä piakkoin heittämään uusi reissu. Uusi reissu, joka sisältää myös yhden yöpymisen kohteessa. Kohteessa, jossa olisi varmasti paljon nähtävää.

Onko teillä jotain hyviä vinkkejä Tallinnaan? Jos tämä saamaton äijä saisi edes tuommoisen matkan varattua.

Mukavaa loppuviikkoa!!

-Esko-

Paras unilääke on…

Enpäs ole kirjoitellut pitkään, pitkään aikaan mitään nukkumisesta. Ei ole ollut mitään syytä kirjoittaa ja hyvä niin. Siis todella hyvä. Aikoinaan tuo kuoleman serkkupoika näytteli todella suurta osaa elämässäni. Ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa. Oli ajanjaksoja, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Nukahdin, heräsin ja aloin katsomaan kelloa tunnin välein. Olin kierteessä, jossa aloin pelkäämään öitä. Pelkäämään niitä herätyksiä töihin muutaman tunnin katkonaisilla unilla. Aamulla peilistä katsoi haamu pikimustilla silmänalusilla. Aamulla peilistä katsoi haamu, joka onneksi sai tukea ja apua unettomuuteensa. Uniklinikan ja Jaksa Paremmin- projektin kautta lähdettiin vaalentamaan niitä pikimustia silmänalusia.

Minua ei todellakaan ole siunattu kovinkaan hääveillä unenlahjoilla. En ole koskaan ollut ihminen, joka pystyy nukkumaan paikassa kuin paikassa. En ole ihminen, joka pystyy nukkumaan tarvittaessa iltapäivään asti. Tänä kesänä olen huomannut kuitenkin olevani ihminen, joka nukkuu jo ihan hyvin. Nukkuu ilman lukuisia öisiä heräämisiä. Nukahtaa. kun nukuttaa ja ennenkaikkea herää pirteänä uuteen päivään. Se on melkoisen hieno tunne, kun miettii taaksepäin. Miettii niitä heräämisiä, kun ensimmäinen ajatus oli, että miten selviän tästä päivästä? Milloin pääsen painamaan pääni taas tyynyyn?

Olen rakastanut aina päiväunia ja nyt elämäntilanteeni sallimissa rajoissa nukun päiväunet lähes aina, kun mahdollista. Lyhyet päikkärit ovat niin mahtava keksintö. Tällä hetkellä päiväuneni eivät edes sotke unirytmejäni. Se hetki, kun iltapäivällä hyppäät sängylle. Laitat Spotifystä rauhallista musiikkia taustalle ja herätyksen puolen tunnin päähän. Yleensä päiväunilla näen vielä todella miellyttäviä unia, joten Nukkumatille kiitos, että teit comebackin elämääni. Ja älä koskaan leikkaa sitä vaaleaa pujopartaasi. Sopii sinulle.

Toivon todella, että tämä hyvä unijakso jatkuisi ja jatkuisi. Ei loppuisi enää koskaan. Uni se on vain semmoinen asia, joka kärsii ensimmäisenä jos mielessä myllertää. Uni se on semmoinen asia, joka vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, että siitä on huolehdittava. Myllerryksille loppu ja unille alku. Tunnettu uniekspertti totesi aikoinaan jotenkin näin: Hyvä fiilis on paras unilääke. Näinhän se taitaa olla.

Heräsin juuri päiväunilta, kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. Viikonloppuna vietettiin hyvän ystäväni polttareita, joten tulivat kyllä tarpeeseen.

Mukavaa ja kesäistä viikkoa!!

-Esko-