Huomenna alkaa koulu. Isällä ja tyttärellä

” Tuossa istuu Esko. Esko on semmoinen luova kaveri. ” Jotenkin näin kollegani esitteli minut koulumme uusille opettajille. Tätä luovuuttani käytin, kun tuunasin itselleni iltalampun. Iltalampun, joka valaisee tuossa televisioni alla. Käväisin kesällä Design-museossa ja sieltä tarttui mukaani Harri Koskisen Block-valaisin. Block-valaisin mallia mini. Ja niin se olikin. Ihan liian mini tuohon suunnittelemaani paikkaan. Kollegani mielestä luovana miehenä katselin ympärilleni ja ikkunalaudallani oli tuommoinen vanha Tigerin “kehikko”. Lamppu syttyi päässäni, (heh, sopipa hyvin tähän.) ja laitoin Blockin tuonne kehikkoon. Sinnehän se mahtui juuri sopivasti. Ja nyt se on kuin tehty televisioni alle.

Joskus sitä pohtii, että kuinka moni ikäiseni mies tuunailee asunnossaan iltavalaisimia? En tiedä, mutta huomenna tuunaillaan taas töissä nimikylttejä ja opekalenterin kansikoristeita. Huomenna on monella lapsella suuri päivä elämässään. Se päivä, joka tapahtuu ihmisen elämäntaipaleella tasan yhden kerran. Alkaa koulu. Alkaa se matka, joka kestää useita ja useita vuosia. Huomenna kouluun menee isä. Huomenna kouluun menee myös tytär. Toinen ensimmäistä kertaa. Merkittävä etappi pienen ihmisen elämässä. Toinen on käynyt hieman useammin, joten ei enää ihan niin merkittävä etappi isomman ihmisen elämässä.

Nyt videopuhelu tulevalle reippaalle ekaluokkalaiselle. Ekaluokkalaiselle, joka laittaa huomenna päähänsä sen “keltanokka liikenteessä”-lippiksen. Ollaan me autoilevat aikuiset tarkkana, koska näitä pieniä keltanokkia vaeltelee siellä kaduilla niiden lähes itsensä kokoisten reppujensa kanssa. Aikamoisen aasinsillan kautta hyppäsin iltalampun tuunaamisesta koulun aloitukseen. Noh, illalla lamppu ja televisio päälle. Leffa pyörimään ja ajoissa nukkumaan, että on sitten pirteä opettaja vastassa oppilaitaan.

Tsemppiä huomenna kouluun suuntaaville. Pienille ja isoille!!

-Esko-

Kyllä äiti osaa

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //