Aivan ihana Ilosaari, aina!

Lippu saatu normaalin media-akkreditoinnin kautta

” En minä oikein tiedä. On nämä aika hienoja hetkiä nämäkin. Puitteet, ystävät ja kaikkea…” Näin kirjoitin Instagram-kuvani yhteyteen, jonka postasin Ilosaarirockista. Ja kyllä muuten mennyt viikonloppu sisälsi niin hienoja hetkiä, todella hienoja. Aloitellaanpas vaikka niistä puitteista. Hyppäsimme ystävieni kanssa “rokkijunaan” Helsingistä ja eipä ole aikaisemmin junamatka mennyt noin nopeasti. Iloisia ihmisiä ja mahtuipas matkaan myös uusia kohtaamisia ja muuan Mokoman vetämä livekeikka. Saavuttuamme Joensuuhun oli vastassa Ilosaarirockin väkeä kuohuviinitarjoiluineen. PUITTEET KUNNOSSA!

Olemme yöpyneet Ilosaarirockissa lähes kymmenisen vuotta aina samaisessa hotellissa Joensuun keskustassa. Sympaattinen hotelli, sympaattinen henkilökunta ja sympaattisia muistoja sisältävät kokolattiamatoilla peitetyt käytävät. Hotellia vastapäätä sijaitsevan Jetset-barin terassilla on joka vuosi vastassa ne samat iloisesti tervehtivät Joensuun sankarit. Olo on aina yhtä tuttu ja turvallinen. Festivaalialueelle kävelee noin kymmenessä minuutissa ja matkaa ei voi kutsua kumpaankaan suuntaan Via dolorosaksi. PUITTEET KUNNOSSA!

Festivaalialue oli tänä vuonna hieman muuttunut ja en tiedä, mutta ainakin itsestäni tuntui, että porukkaa oli liikkeellä aivan valtavasti. Koskaan en ole Ilosaaressa hirveästi joutunut jonottelemaan, mutta tänä vuonna esimerkiksi Apulannan keikan aikana liikkuminen päälavan edustalla oli lähes toivotonta. Myös vastakkaisen sukupuolen edustajien vessajonot muistuttivat ajoittain Helsingin päärautatieaseman taksijonoa siinä pilkun kohdilla. Ehkäpä koko viikonlopun lähes pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sai nämä pikkuseikat tuntumaan hieman toissijaisilta. Ja eipä siellä tänäkään vuonna kukaan juurikaan mököttänyt. Laitetaan siis tähänkin. PUITTEET KUNNOSSA!

Ja sitten niihin ystäviin. Ja nehän tämänkin viikonlopun kirkkaimman kruunun tarjosivat. On niin hienoa, että ympärillä on ihmisiä, joiden seurassa on vaan yksinkertaisesti ihan h#####n hauskaa. Mukana oli ensikertalaisia ja todella kokeneita kävijöitä. Löimmekin jossain vaiheessa kättä päälle, että tulemme käymään Joensuussa eläkeikään asti. Eli tällä menolla oletettavasti vielä melkoisen monta festivaalivuotta on edessä. Monta niitä on jo takanakin tietyn porukan kanssa. Aina meillä on sama hotelli, samat rutiinit, lähes samat jutut, mutta aina tuo mennyt viikonloppu on vain yhtä mahtava. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta Ilosaarirock on ja pysyy. YSTÄVYYSPUITTEET KUNNOSSA!

Nyt on rokkailut tältä kesältä rokkailtu ja seuraavaa kesää odotellessa. Vielä on toki Flow edessä, mutta sehän järjestetään fillarimatkan päässä kotiovelta, joten tulee menemään jo rutiinilla. Toivottavasti menisi rutiinilla myös tuo Ilosaarirockin uuden cashless-järjestelmän rahojenpalautusoperaatio. Eikun kokeilemaan.

Kiitos Joensuu ja Ilosaari!!!

-Esko-

Oletko ollut tietämättäsi muodin edelläkävijä?

”No nuo nyt ei varmasti tule koskaan enää muotiin, ei vaan voi tulla…” Voi, kyllä voi. Lähes mikä vaan vuosien varrella ihastuttanut, vihastuttanut tai no ehkä myötähävettänyt vaatekappale saattaakin olla todella kuumaa kamaa vuosien päästä. On aina lohdullista lueskella iltapäivälehdistä suurten muoti-ikoneiden aikaansaamia uusvanhoja muotibuumeja. Olenko minäkin ollut siis tietämättäni niinsanottu suunnannäyttäjä? En sitä silloin kyllä uskonut, kun…

…olin ystäväni häissä vuonna 2002. Päälläni valkoinen Helsingin Kaubamajasta ostettu hieman liian iso, valkoinen ylioppilaspukuni. Jalassani oli sukat ja tämän kokonaisuuden kruunasi sandaalit. Kyllä, olin häissä sukissa ja sandaaleissa. Ei hätiä, olikohan viime viikolla uutinen, että sukat ja sandaalit eivät olekaan mikään pukeutujan ”harhalaukaus”. Niin, siinäpä teille kenkävalintaani arvostelleet ystäväni.

…matkustin Ruisrockiin kuusi vuotta sitten ystäväni purjeveneellä. Olin jostain metsästänyt itselleni Konican sinipinkin vyölaukun. Paljon sain siitä kuulla arvostelua. Tänä vuonna Ruisrockissa olisin saanut arvostelua vain väärästä pukemistekniikasta. Näemmä kuuluu virittää olkalaukkutyyppisesti. Minneköhän vyölaukku seuraavaksi asetetaan?

…hankin vuonna 1996 Lahden Citypalatsin Tarjoustalosta pilottitakin kahdessa värissä, viininpunaisen ja vihreän. Aitoa Alphaa en raaskinut ostaa, vaikka ystäväni semmoisen hankkikin legendaarisesta Bluestoresta. Pilottitakkien uusi tuleminen tapahtui todella kovalla volyymilla ja itseasiassa talvisin puen päälleni nimenomaan Alphan talvipilottitakin.

…laitoin Lahden Namikan lämmittelyasun alaosan nappiverkkareiden alimman napin kiinni. Niitä aitoja Adidaksen nappiverkkareita en ole koskaan omistanut, mutta juuri tällä hetkellä semmoiset aika moni omistaa.

…kuudennella luokalla yksi tytöistä kuiskasi minulle, että jos et halua luokkamme tyttöjen olevan lämässä sinuun, niin ei kannata käyttää leveitä farkkuja. Olin hankkinut jostain semmoiset ylileveät farkut, en muista yhtään mistä. Kovaa vauhtia ovat tulossa. Täytynee hankkia, vaikka uskoisin, että jää kuiskailut kuiskailematta.

Mitäköhän mahtaa olla seuraavaksi tulossa? Bulan karvahatut vai silkkitakit? Vai tuommoinen kuvassa oleva takatukka, jolla minäkin vetelin vuosia? Tai nuo parin numeron kasvunvaralla varustetut teräskärkiset Getagripit, joilla oli hyvä kolautella jokaiseen porrasaskelmaan? Noh, jos ei vaatteista puhuta, niin Roope Ankan kolikot takaisin! Se oli kaikkien aikojen karkkipussi.

Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia? Mitä listalta unohtui?

-Esko-