Posts

Posted on

Tunnusta väriä!

“Eikö sulla ole Esko seurapaitaa päällä? Suhun oli kova luotto!” Näin huuteli kovasti arvostamani vanhempi mieskollega kulmasohvalta töihin saapuessani. Ja ei ollut. Olin kyllä tietoinen tänään olevasta seurapaitapäivästä, mutta siinä aamukiireessä vetäisin päälleni helposti käsillä olleen villapaitani. Olisi kyllä pitänyt laittaa, koska seuratoiminnassa olen ollut itsekin mukana aivan pikkupojasta asti. Jokaiselle seuralle ja seuratoiminnassa mukana olevalle nostan kyllä äärimmäisen paljon hattua. Korvaamattoman arvokasta työtä lasten, nuorten ja toki vanhempienkin puolesta.

Seuratoiminta on antanut minulle niin paljon. Sitä kautta olen saanut elämääni pysyviä ystäviä. Saanut itselleni liikunnallisen elämäntyylin. Oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan joukkuepelin sääntöjä. Saanut kilpailla ja kurkottaa oikeasti kohti omia unelmiani. Ja toki kiitos kuuluu myös vanhemmilleni, jotka ovat aina tukeneet ja seurojen kausimaksut maksaneet. Ostaneet haluamani uudet Air Jordanit ja Bauerin luistimet.

Tässä onkin hyvä muistella niitä seuroja, jotka ovat elämäni varrelle mahtuneet. Pitkä on muuten lista.

RATANAT, JOENSUU -> Jalkapallo

Muisto: Vihreät pelipaidat. Harjoitukset Rantakylässä ja puuhamiehenä Mauno Siintomaa

JOKIPOJAT, JOENSUU -> Jääkiekko

Muisto: Mehtimäen ulkojäillä lämimässä Sami Kapasen kanssa. Rystyllä ratkaistu turnausvoitto Savonlinnasta.

LAHDEN REIPAS, LAHTI -> Jalkapallo

Muisto: Suomen Cup-turnaus Pudasjärvellä ja elämäni ensimmäinen pullonpyörityskokemus. Minuutti huulet yhdessä naapuriluokassa majoittuneen tytön kanssa. Räppäri Brädin luutiminen joukkueemme vasempana pakkina.

KIEKKOREIPAS, LAHTI -> Jääkiekko

Muisto: Löysin taannoin tekemäni maalimuistiinpanolistan. Olin maalannut noin kahden maalin keskiarvolla. Olin hyvä luistelemaan ja tuossa iässä pääsin aika usein yksin läpi ja eikun rystyltä kiekko reppuun. Lopetin, koska aloin pelkäämään laitataklauksia. Jatkettuani olisin todennäköisesti miljonääri. Rightilta laukova isokokoinen maalinälkäinen viimeistelijä. Kovaa huutoa, tai sitten ei.

LAHDEN NMKY, LAHTI -> Koripallo

Muisto: Tämä oli sitten se viimeisin lajivalintani. Pelasin ajoittain kolmea lajia päällekkäin ja se oli hieman liikaa. Koris oli helppo ja oikein mukava laji. Pääsiäisturnauksen voitto täyden Urkkatalon edessä jäänyt mieleeni. Parhaan pelaajan palkintona Mäkin lippis. Iskällä ruohonleikkaushattuna edelleen.

ORIMATTILAN JYMY, ORIMATTILA -> Koripallo

Muisto: Kauhajoen Karhun kaataminen kotisalissa Suomen parhaassa korispyhätössä Orimattilan Urkkatalolla. Täysi tupa ja hieno meininki. Tämän joukkueen saunaillat olivat myös melkoisen mukavia.

JOENSUUN KATAJA, JOENSUU -> Koripallo

Muisto: Ensimmäinen kausi miesten korkeimmalla sarjatasolla Korisliigassa. Peliminuutteja ei juurikaan tullut, mutta sitäkin arvokkaampia kokemuksia kyllä. Uskomaton joukkuehenki, joka hitsautui todella hyväksi pitkillä bussimatkoilla. Ystäviä edelleen useita tuolta vuodelta, joka kruunautui Sm-pronssimitaliin. Täysin unohtumaton kokemus.

NAMIKA LAHTI, LAHTI -> Koripallo

Muisto: Valmentajan kanssa käyty keskustelu kesätreeneissä. Valitako opiskelu yliopistossa, vai jatkaa korista “ammattimaisesti”? Valitse Esko opiskelu ja tätä ei ole tarvinnut katua. Varmasti oikea valinta.

HEDELMÄKORI, HELSINKI -> Koripallo

Kaupungin parhaaksi koripallojoukkueeksi City-lehdessä valittu Hedelmäkori on tämän hetkinen seurani, minkä väriä tunnustan. Eri alojen omien elämänsä sankareista koostuva todella leppoisa korisjengi, jonka harjoituksissa on aina hauskaa. Kaikki ymmärtävät mitä Heko-koris tarkoittaa ja pelaavat sen mukaan. Pääsee olemaan vielä osana joukkuetta ja se on itselleni korvaamattoman tärkeää. Siihen olen kasvanut ja tulen vielä kasvamaan.

Seuratyö kunniaan!!

-Esko-

// Kuvat: Seba -Hekon Facebook //

Posted on

Berliini ja pienoinen painajainen

Aika tyhjä olo (kaikinpuolin) melkoisen tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä. Tulipa sitä käytyä pikalomalla Berliinissä ja matka oli viimeistä silausta lukuunottamatta todella onnistunut. Hyvä irtiotto tänne arjen keskelle ja eipä sitä oikein ymmärräkkään miten nopeasti sitä lennättää itsensä ja ajatuksensa aivan muihin maisemiin. Lento taisi kestää myötätuulen edesauttamana molempiin suuntiin vain reilut puolitoista tuntia.

Ennen menolentoa sain kokea ensimmäiset sydämentykytykset. Kaverini laittoi minulle viestiä, että kone on ylibuukattu ja minulla ei ole koneessa paikkaa ollenkaan. Olen varannut ja maksanut lennon jo aikoja sitten ja nyt minulla ei ole paikkaa. Hyvin vähän matkustavana ei ihan mahtunut minun päähäni tämä ajatus. Lopullisen selvyyden asiaan sai vasta lähtöselvitystiskillä eli siis turvatarkastusten jälkeisellä alueella. Sielläpä sitä olisi ollut mukava vilkutella Berliiniin lähtijöille ja ottaa lähijuna takaisin Helsinkiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja minullekin koneesta paikka löytyi. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Ensimmäisenä iltana majotuimme Hollywood-henkisessä hotellissa. Huoneessa, joka oli nimetty John Waynen mukaan. Huoneemme sisustus taisi olla myös samalta vuodelta, jolloin tämä tähti voitti parhaan miespääosan Oscarin. Eipä se haitannut, koska sijainti oli hyvä ja kävimmekin heittämässä iltaisen lenkin ympäri Berliinin katuja ja syömässä iltapalaksi tietysti dönerit. Itseasiassa kaksi. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta oli voimia seuraaville niinsanotuille pääpäiville.

Perjantaina vaihdoimme yöpaikkamme toiselle puolelle kaupunkia ja en oikein edes tarkalleen tiennyt missä hotelli sijaitsi. Jossain Alexanderplatzin lähellä se oli. On helppoa, kun mukana on kaveri, joka osaa kulkea paikasta paikkaan. Kunhan vaan perässä kävelee. Tulipa sitä tuona päivänä talsittua aivan älyttömästi. Kävimme kiertelemässä hyvinkin erilaisissa kaupoissa. Mielenkiintoisin ja erikoisin oli Hyperstation, jonne ei kyllä vahingossa eksy. Ovikellolla sisään jonnekin tehdasrakennuksen kolmanteen kerrokseen. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Illalla kävimme katsastamassa Berliinin hyvinkin monivivahteista yöelämää. Voisiko sanoa, että siinä on kaupunki, jossa on varmasti jokaiselle jotakin. Illan kohokohta oli todella tunnelmallinen drinkkibaari Leberstern. Paikka on tullut tunnetuksi, koska siellä on kuvattu kohtaus Quentin Tarantinon Inglorious Bastards- elokuvaan. Olipa seinällä itse maestron kiitos vieraanvaraisuudesta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen suuntasimme Kreuzbergin alueelle hengailemaan. Siellä on kyllä melkoisen leppoisa ilmapiiri. On kahvilaa, ravintolaa, kahvilaa, ravintolaa, pikkuputiikkia, baaria ihan vieri vieressä. Lauantaina myös säätila oli puolellamme. Aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja siinä istuskellessamme olisi voinut kuvitella, että ihan aurinkolomalla olisimme olleet.

Aurinkoloma saikin sitten hieman yllättäviä varjoja eteensä lauantain kääntyessä iltaan. Lähdimme porukalla syömään, mutta jouduin kääntymään takaisin hotellille, koska vatsassa alkoi tuntua hienoisen oudolta. Ja sitten tulikin jo äitiä ikävä. Yhtäkkiä JVG:n sanoituksia mukaillen äijä hehkui ja alkoi hyvinkin tehokas tyhjennysharjoitus. Treenit kestivät pitkälle aamuyöhön ja siinä vessan lattialla korkeassa polviasennossa aloin jo päässäni miettimään seuraavan päivän painajaismaista paluumatkaa. Eipä ole tullut tuommoista ennen koettua.

Oman diagnoosin perusteella kyseessä oli jonkinasteinen ruokamyrkytys. En tiedä mistä oli mahtanut tulla. Toivottavasti ei ainakaan rakastamistani dönereistä. Niitä haluan syödä suurella intohimolla tulevaisuudessakin. Onneksi sunnuntain kuluessa olo alkoi hieman kohenemaan ja neste alkoi pysymään sisällä. Finnairin lanseeraama mainosfraasi, illaksi kotiin sai aivan uuden tärkeän merkityksen. Illaksi pääsin kotiin ja eipä ole oma sänky noin hyvältä aikoihin tuntunut.

Mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja tulipa taas paljon uusia kokemuksia. Otetaan vahvuutena, otetaan vahvuutena.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-