Noilla seuduilla on oltu, elelty ja koettu

Tänään ajelin jo kauan aikaa sitten sovituille lomanaloituskahveille kollegoideni kanssa. Paikaksi valikoitui Munkkiniemen lippakioski. Siinäpä on lokaatio, joka on itselleni jollain tavalla todella tärkeä. Paikka, jonka lähiseuduilla tämä poika on nähnyt aika paljon elämää. Isovanhempani asuivat lähistöllä ja oli Joensuun pojalle aina kiva päästä mummolaan isoihin ympyröihin. Helsinkiläinen serkkupoika muisti aina mainita mie- ja sie murteesta.

Aika monta kertaa on nelosen ratikkaan hypätty tuolta pysäkiltä. Isompana poikana asustelin eroyksiössäni tuossa aivan vieressä. Monet ja monet kahvit tuli lipiteltyä silloin lippakioskin puupenkeillä. Ajatukset olivat tuolloin tosin hieman erityyppisiä, kuin esimerkiksi tänään maistereiden kokoontumisajoissa. Siinä on hyvä istuskella ja ihmetellä elämää.

Omaa asuntoa ostaessa oli yksi hakukohteeni tuo Munkkiniemen Puistotien ympäristö. Ei vaan kertakaikkiaan taikina ihan riittänyt. Onneksi kuitenkin sain hankittua nykyisen asuntoni hyvinkin läheltä noita jo lapsuudesta tuttuja maisemia. Olen juossut kyseisissä ympyröissä varmasti satoja lenkkejä ja esimerkiksi aina isovanhempieni talon ohi juostessa silmäni hakeutuvat sinne viidennen kerroksen vihreänsävyiseen parvekkeeseen. Ei siellä enää tosin kukaan takaisin vilkuttele. Hieman korkeammissa kerroksissa jo mummu ja pappa heiluttelevat, yhdessä.

Harvoja paikkoja on elämässäni, johon jollain tavalla kiintyy. Tuo ympäristö on kyllä sellainen. Jokainen kulma on niin tuttu ja lähes aina paikalle saapuessa tulee hyvä fiilis. Oman asuntoni lasken kuuluvaksi samoihin ympyröihin, vaikka postinumerossa on hienoisesti eri numerot.

Tänään siinä penkeillä istuessamme ihastelimme moneen kertaan entisen Koneen talon ympäristön äärimmäisen onnistunutta entisöintiä. Ihan mielettömän upea. Jos lottovoitto napsahtaisi tilille, niin…

Onko teillä vastaavanlaisia lokaatioita?

Huh, tätä mahtavaa lämpöä!!

-Esko-

Kuuma sinkkukesä, ihanaa!!

Kesämekkoja ja ympärillä surisee mehiläisiä. Kukat ovat puhjenneet täyteen loistoonsa, kuten myös kaduilla kepein askelin kulkevat ihmiset. Hormonit kehräävät kuin Mazdani kaksipistenolla voimanlähde. Mahtaakohan siellä silmäkulmassakin olla vähän normaalia enemmän pilkettä? Näin on moni sanonut. Kuuma kesä on sinkun parasta aikaa. Asia saattaa pitää paikkaansa, jos sen oikein oivaltaa.

Meikäläinen se on kyllä kummallinen ukkeli. Samoin se on tämä yksinelely vähän kummallinen asia. Aikaisempina vuosina koin lähes pakonomaista tarvetta löytää äkkiä itselleni parisuhde. Ja jos jonkin asian tässä on vuosien varrella huomannut, niin se olkoon tämä yksi, joka ei muuten pakottamalla rakennu. Ei sitten millään. ”Tulee jos on tullakseen” mentaliteetti on pikkuhiljaa tässä päähäni iskostunut.

On muuten iskostunut vähän liiankin vahvasti, koska minusta on tullut maailman laiskin yksinelelevä mies noin niinkuin vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tinderistä katselen lähinnä, ketä tuttuja siellä mahtaa olla ja minkämoisilla kuvilla. Juuri tällä hetkellä en enää edes osaa kuvitella, että keittelisin aamusumppeja jonkin viehättävän, vienon aamuhymyn heittävän naisen kanssa. Tai, että minulla olisi joskus uusperhe, ehei. Niin kaukaisia kuvitelmia. 

Tämä aikakausi saa ihmiset tavoittelemaan jotain täydellisyyttä. Uskaltanen väittää, että tämmöistä täydellistä ihmistä ei tämä maapallo päällään kanna. Juuri tietylle ihmiselle oikea kumppani varmasti jossain vehreän koivun takana saattaa lymyilläkin. Tähän minäkin uskon ja murskaan päästäni ne vuosien saatossa aivan naurettaviksi pyörittämäni kriteerit. Hyvä, kiva, herttainen ja elämäntilanteeni ymmärtävä tyyppi tulkoon nykäisemään hihasta tuolla kesäfestivaalitantereella jos uskaltaa. Parran takaa saattaa paljastua ihan mitä vaan. 

Niin vielä siitä yksinelelyn kummallisuudesta. Tähän vapauteen jää jollain tavalla koukkuun. Saa päättää täysin omasta elämästään. Voi tehdä kaiken juuri niin kuin huvittaa. Haluanko jäädä siihen enää enempää koukkuun? Vai täytyisikö sitä vetäistä semmoinen ihan rehellinen kuuma sinkkukesä ja katsoa mihin se johtaa? Ei minusta semmoiseen taida olla, joten jatketaan tällä, mutta aktivoidutaan nyt edes pikkuisen.

Kuuma kesä, ihanaa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //