Posts

Posted on

Minä pääsen ulkomaille…

Viimeksi olen käynyt Tukholmaa pidemmällä vuonna 2010 ja silloin Barcelonassa. Vihdoin huomenna koittaa se hetki, että minäkin pääsen ottamaan sen jo klassikoksi muodostuneen kuvan siitä Oak Barrelista. Sen kyllä teen, ihan varmasti. Lähdemme siis ystäväni Ollin kanssa juhannuksen viettoon Berliiniin. Tuonne kaikkien hirveästi hehkuttamaan kohteeseen. On kyllä niin mukava mennä ihan oikeaan lentokoneeseen. Täytyy nousun aikana muistaa jauhaa purkkaa, ettei mene korvat lukkoon. Tai pyytää lentoemännältä Mikki Hiiren korvat. Ehkei niitä enää tämänikäisille anneta.

Juhannus, uusi vuosi ja vappu. Näistä juhlista en ole itse oikein ikinä osannut ottaa ihan kaikkea iloa irti. Kolme viimeistä juhannusta olen viettänyt vähän siellä sun täällä. Lähinnä kaupunkijuhannuksia. Viime vuonna olin kaksi päivää Kuudennen Linjan juhannustansseissa. Mukavaa oli, mutta oikein mukava on kyllä lähteä huomenna kokemaan aivan erilainen keskikesän juhla.

Emme ole tehneet mitään suuria suunnitelmia matkallemme. Rentoa oleilua ja ihmisvilinän ihmettelyä. Siitäpä se juhannus 2018 sitten koostuu. Hei, te kokeneet Berliininreissaajat. Mikä olisi ihan pakko kokea?

Hyvää alkavaa juhannusta!

-Esko-

// Kuvat: Pixabay //

Posted on

Tästä minä pidän, fanitan…

Tämä jätkä on todella taitava maalailemaan sitä hieman harmaampaa mielenmaisemaa. Tämä jätkä kuljettaa erittäin älykkäillä ja taitavasti rakennetuilla riimeillään ajattelemaan, niin tuotahan se just on. Elämä ei aina ole pelkkää bileräppiä, ei. Paperi T on artisti, joka iskee minuun todella kovaa. Jo Ruger Hauerin aikoina pidin eniten Paperi T:n meiningeistä. Nämä hänen kaksi soololevyään ovat vain yksinkertaisesti timanttisia.

Eilen ajelin kaupungista kotiin. Ulkona paistoi aurinko, merenpinta kimmelsi ja autokaiuttimista kuului laineja, jotka menivät jotenkin näin: “Saisko late check outin?, jos vielä hetken nautin…yksinäisyydestä…”  “Ihmisiin saa pettyä, se on jopa suotavaa…” “Liian vanha olee aviossa, liian nuori olee laatikossa…” “Kotiovelle loppuu aplodit monelle, todella monelle…” “Tää ei oo erobiisi, vaan meissä on eroo biisi…” “Ihan ok on parasta mitä saa…” “Kaikki on hyvin…”  Siinä oli variaatiota, ympäröivä luonto vs. sanoma.

Sain taannoin lahjaksi hänen Paperi T:n runokirjan Post Alfa. Kirja, johon palaan tasaisin väliajoin. Lyhyitä säkeitä, jotka jättävät tilaa omille ajatuksille. Juuri sopivan “diippiä” tarinointia. Paperi T:n albumeita kuunneltua ja kirjaa luettua on hyvä mennä kastelemaan värikkäitä pelargonioita, lähteä lenkille. Vaihtaa Spotifystä Iskelmä kuuluu kaikille-lista ja mennä sinne toiseen ääripäähän. Valon puolelle, arskat päähän.

Rasmusta olen fanittanut ja nyt voin sanoa. Paperi T:tä fanitan.

-Esko-