Minä, iskuporakone ja kaakelit

Tässä on tullut vietettyä olosuhteiden sanelemana ehkä hieman normaalia enemmän aikaa kotona. Selailin viikonloppuna vanhoja kuvia ja marssin tuonne kylppäriini. Sehän näytti pesukonetta, äidin vanhaa jo vähän kauhtunutta mattoa,  likapyykkiPAHVILAATIKKOA ja muutamaa kosmetiikkapurnukkaa lukuunottamatta lähes samalta kuin noissa kuvissa. Kuvissa, jotka on otettu juuri ennen muuttoani. Koti alkaa olemaan jo melkoisen hyvässä iskussa, mutta kyllähän tuonnekin voisi jotain piristysruiskeita kehittää. Jotenkin on tuo huone jäänyt vähän paitsioon.

Tähän on todettava, että on kyllä minikaksion kylppäriksi ollut todella toimiva. Pyykkiteline mahtuu ja muutenkin on jokainen neliö käytetty hyödyksi. Juuri tuo kylppäri ehkä eniten aluksi mietitytti. Ei mietitytä enää, paitsi sen hieman eläväisempi sisustus.

Te olette olleet niin suureksi avuksi näissä hommissa. Haluankin kiittää jokaista, joka on antanut oman panoksensa asuntoni muotoutumiseen. Sohva löytyi teidän vinkeillänne. Valaistukseen annoitte todella hyviä linkkivinkkejä ja sekin on työn alla. Projekti on hieman mittavampi, joten sen toteutus siirtynee ensi vuodelle. Minä, iskuporakone, kylpyhuone ja kaakelit ei ole hirveän hyvä yhdistelmä. Oletettavasti lopputulos olisi sama, kuin siinä televisiomainoksessa, jossa suurella itseluottamuksella varustettu lihaksikas sankari poraa miehekkäästi suoraan vesiputkeen. Kaikki muut olisi täälläkin paitsi ne lihakset.

Eli mitäpä tuonne ehdottelisitte? Ilman poraa jos selviäisi.

-Esko-

Mitä tänne enää uskaltaa kirjoittaa?

Elämäni ensimmäinen kunnon puku. Syyskuussa juhlittiin hyvien ystävieni häitä, joissa sain kunnian toimia bestmanina. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain tuon tehtävän hoitaakseni. Onneksi mukana oli kaksi muutakin sankaria samassa roolissa, joten tehtävät jakautuivat hyvin ja suhteellisen tasapuolisesti, painotan sanaa suhteellisen. Pitihän tuohon ikimuistoiseen juhlaan siis pukeutua myös arvokkaasti, painotan sanaa arvokkaasti. Kampin loistavan palvelun Volt-myymälästä päälleni valikoitui Tiger of Swedenin musta puku. Se istui suoraan päälleni, ilman mitään korjauksia. Pakkohan se oli siis napata mukaan. Kyllähän kunnon pukuun joutuu aika paljon sijoittamaan, mutta olkoon se sijoitus tulevaisuuteen. Oikein hoidettuna tällä puvulla pärjää varmasti pitkään.

Kirjoittelen tässä nyt tämmöistä asupostausta, joita ei ihan hirveästi ole täällä blogissani näkynyt. Asupostaus on semmoinen turvallinen, ei aiheuta vastareaktioita, ehkä. Lueskelin WTD-Natan postausta Suomen blogiskenestä ja sen kiemuroista. Herätti ajatuksia ja rupesin itsekin miettimään tätä maailmaa. Lähtökohtaisesti se on ihan todella kurjaa, että kirjoittajat joutuvat miettimään jo tekstin naputteluvaiheessa, että millainenkohan kommenttimyrsky sieltä on tulossa enterin painalluksen jälkeen. Kannattaisikohan vaan jättää julkaisematta? Mitä tänne enää uskaltaa kirjoittaa? Jokainen bloggaaja tekee hienoa työtä sen oman asiansa edistämiseksi. Siksipä on kurja huomata, että ilkeät ihmiset, kommentteineen ja näppäimistöaseineen ovat hidastamassa ja vaikeuttamassa kirjoittajien työtä tai harrastusta.

Kyllähän tässä hommassa hyppää avoimesti sinne arvostelun alttarille. Itsekin on oman naamansa työntänyt tuonne julkiseen vastaanottimeen ja sitä kautta ihmisten olohuoneisiin. Ymmärrän, että tämä varmasti herättää joissain ihmisissä fiiliksiä, että kyllähän nyt tuon ihmisen elämää saa arvostella ihan miten tahtoo. Tuskin kukaan tätä hommaa kuitenkaan tekee sen takia, että haluaisi leimautua koko somemaailman pelleksi, jolle tuolla nettipalstoilla naureskellaan ja hänen ulkonäköään tai “epätoivoista” parisuhteen hakemista analysoidaan. Nuo palstat ovat näemmä osa tätä hommaa ja tulevat varmasti aina olemaan. Eihän niitä edes kannattaisi lueskella, mutta ihminenhän on hyvin utelias olento. Itse kuuntelen tasaisin väliajoin Kalevauva.fi:n levyn läpi. Se jäsentää aina asiat päässäni oikeisiin mittasuhteisiin. Milloinkohan tulee yhtye nimeltään Kalejodel.fi?

Itse arvostan suuresti ihmisten avoimuutta, uskallusta kirjoittaa ja kertoa myös niistä vaikeammista asioista. Antavat varmasti paljon mietittävää ja työkaluja mahdollisesti samoja asioita kokeneille ihmisille. Lähiaikoina onkin saanut lukea lehdistöstä useiden julkisuudenhenkilöiden rohkeita ulostuloja. Harjakainen, Marja Tyrni ja Samppa Linna, ihminen näiden viihdyttävien hahmojen takanakin on haavottuvainen ja saattaa väsähtää liian suuren kuormituksen iskiessä. Siinä vaiheessa ei auta enää hauskat sananmuunnokset. Kaikki täällä ovat vain ihmisiä. Joku avaa sitä enemmän, joku vähemmän. Arvostakaamme kaikkien valintoja ja pyritään säilyttämään avoimuuden kulttuuri.

Asiasta kolmanteen. Miltäpä näyttää puku? Pitäisikö käyttää useammin kuin kolme kertaa vuodessa?

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho, Amandan nettisivusto: TÄÄLLÄ!! //