Tunneskaalojen keikkaviikko

Olihan arkiviikko. Olin katselemassa live-musiikkia kahtena iltana peräkkäin. Ja kotimaista, tietysti. Keskiviikkona Anna Puuta ja torstaina Kalevauva.fi:tä. Anna Puun keikka oli Nosturissa, jossa on järjestetty kesän mittaan Katto auki-klubeja. Esiintymässä ovat olleet mm. Matti Johannes Koivu, Eva ja Manu sekä monia muita. Keikkapaikka on tunnelmallinen ja Nosturin katto ihan oikeasti aukeaa kesken keikan. Antaa todella erikoisen säväyksen ihan tuommoiseen perus klubikonserttiin. Anna Puu toivoi vielä erikseen katon aukeamista ennen Nuori Loiri kappalettaan. Katto aukesi ja kappaleen sanat: “Tuoksui kesäilta ja loisti kuunsilta…” Sopi tuohon pimeään kesäiltaan aika hienosti.

Anna Puu oli esiintyjänä energinen ja hyväntuulinen. Aito ja hänen välispiikkinsä toivat artistin entistä lähemmäs yleisöä. En ole koskaan aiemmin nähnyt Anna Puuta livenä noin intiimillä keikalla. Kappaleita ja niiden sanoituksia kuunnellessa oli hyvä tehdä aikamatka omaan elämään. Hyvin lähelle osui monet ja monet virkkeet. Niin ja se viimeinen kappale Mestaripiirros nosti pienoisen kyyneleen silmäkulmaan. Yksi parhaista kotimaisista kappaleista koskaan.

Toisen livekokemuksen tarjosi Kalevauva.fi Helsingin Taiteiden yön konsertissa. Päivälehden museoon oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä nauttimaan tästä kultasuoneen iskeneestä duosta. Kappaleiden lyriikat kumpuavat suoraan Suomen kansan syvimmistä riveistä, eli vauva.fi:n keskusteluista. Keikka oli todella viihdyttävä ja huumori jaksoi kantaa juuri sen reilut puolisen tuntia. Nauratti ihan aidosti, kyllä nauratti ja hävetti samaan aikaan. Keikkaa kuunnellessa sitä mietti miten on ollutkaan idiootti. Ensinnäkin on lukenut kyseisen palstan keskusteluja ja ajoittain jopa hieman ottanut niistä itseensä. Esimerkiksi kappaleet: Mies syö lapsen vanukkaat, Vakavissaan, etupyllystä ja Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana kertovat jo aika paljon.

Viimeinen ja paras keikka tällä viikolla on kuitenkin tänään. Tämä artisti tarjoaa kyllä mahtavia kokemuksia. Vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Välispiikitkin ovat ihan omaa luokkaansa. Illan raideriin kuuluu ainakin lohinigirejä ja näin perjantain herkkupäivän kunniaksi kunnon karkkisäkki. Rok, rok.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Tuo on vähän tuommoinen Arnold Schwarzenegger…

Tyylipostaus. Enpä ole aikoihin kirjoittanut tyylistä, vaatteista tai pukeutumisideologioistani. Osittain varmaankin siksi, että minulla ei ole mitään tiettyä ideologiaa. Flow-festivaaleilla minua haastateltiin johonkin, en tiedä mihin ja jutun aiheena oli tyylini ja tulevaisuuden tyylitrendit. En tiedä miksi minut kyseiseen haastatteluun valittiin, koska en pidä itseäni mitenkään erityisen tyylikkäänä tai erikoisena pukeutujana.

Toki pidän vaatteista, vähän liikaakin ja seurailen hieman muodin tuulahduksia. Juttutuokiomme tiimellyksessä puheisiin nousi jostain syystä Arnold Schwarzenegger. Näin jälkeenpäin mietittynä ymmärrän kyllä miksi. Minulla oli päälläni nahkarotsi, aurinkolasit ja hiustyylikin täsmäsi Terminator-kakkosen leffajulisteen kanssa. Silmät eivät olleet ihan yhtä punaiset, vaikka olikin sunnuntai.

En ehkä kuitenkaan voi sanoa, että Arska olisi suoranainen tyyli-idolini. Onko minulla tyyli-idolia? Ei oikeastaan. Tukholmassa käydessä on aina mukava seurailla miesten pukeutumista. Sieltähän ne trendit sitten hienoisella viiveellä saapuvat Punavuoren ja Kallion kautta (vai meneekö jo toisinpäin?) tänne Suomen kamaralle. Tai, onhan minulla yksi ideologia: Kaikki pohjautuu pillifarkkuihin. Näiden ympärille lähden rakentelemaan erilaisia kokonaisuuksia. Välillä siistimpää, kuten kuvissa. Useimmiten kuitenkin istuvia, pitkiä t-paitoja ja nahkatakki kruunattuna tennareilla tai juoksulenkkareilla. Ainiin ja tietysti hattu. Hattuja käytän myös paljon, koska hiustyylini kasvaa yli aivan liian nopeasti.

Täällä uudessa asunnossa minulla on yksi suuri ongelma ja se on säilytystila. Muuttaessani en taaskaan tehnyt tarpeeksi rohkeaa karsimista. Minuun on istutettu se äidiltäni peritty “hamstraajageeni”. Minuun ei ole istutettu tätä uutta “Maritus”-geeniä, ei todellakaan. Sängynaluslaatikoihin pakkailin muutossa vaatteitani ja siellä ne ovat olleet koskemattomina nyt reilut puolisen vuotta. Eli kovinkaan polttavasti en ole niitä siis tarvinnut. Joku muu niitä varmasti saattaisi tarvita, joten olisiko teillä vinkata jotain hyvää kirppistä? Kirppistä, jossa saisi myytyä myös miesten vaatteita.

I’ll be back!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //