Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

arvostus

, , , ,

Kuinka lähelle pääsimme kouluruoka-annoksen hintaa?

24.1.2021

”Kiva, kun teet tämmöisen prokkiksen.” ”Hienoa, kun tuot kouluruokailua esille.” ”Ihan huippu idea.” Paljon tämänsuuntaista palautetta on sadellut, kun tätä kouluruokahommaa tässä olen hieman yrittänyt tuoda esille. Ei tämä blogini nyt ihan täysin ole näihin ruokahommiin kääntymässä, mutta tänne Koronan kyllästämän arjen keskelle on kiva tuoda hieman erinäisiä juttuja, jotka mieltä piristävät. 

Panopasta, Uunifetapasta, Avokadopasta ja mitä kaikkia näitä mediaseksikkäitä ruokia nyt onkaan? Uunimakkara, Tilliliha, Kanaviilokki, Kinkkukiusaus ja muut klassikot eivät tuolla iltapäivälehtien ja Instagram-feedien hieman käsitellyissä ja tulppaaneilla koristelluissa kuvissa prameile. Täytyisikö tässä alkaa miettimään uudelleen brändäyksiä? Tuo kokkaamamme Uunimakkara voisi olla Poikamiehen makkara, Peräkammarin pojan lenkki tai jotain tuohon suuntaan. Sinne vaan Panopastojen ja muiden hienouksien sekaan. Sieltä iltapäivälehtien avustuksella todella kuumaksi trendiruoaksi. Nooh, katsellaan.

Tarkoituksemme on siis kokkailla erinäisiä kouluruokahittejä ja saada annoshinta lähelle kouluruoan vastaavaa. Sen laskeminen ei nyt ole ihan helppoa, mutta vähän siihen suuntaan yritämme annoksia toteuttaa. Joku Instagramin Livessä tiesi kertoa, että esimerksi Vantaalla yhden oppilaan annoksen hinnaksi tulisi noin 1,67 euroa. Tästä nyt ei ole ihan absoluuttista faktaa, mutta seuraajalle kiitos tästä tiedosta. 

Kauppakuitissa lopullinen hinta kokkaustarpeillemme oli 6,52 euroa. Näistä olisi riittänyt noin neljälle henkilölle, eli annoshinnaksi tulee 1,63 euroa. Kohtalaisen edullista arkiruokaa. Toki sinappi löytyi Ollin jääkaapista kruunaamaan tuon kokonaisuuden. Sen voin myös kertoa, että ruokahävikin määrä oli puhdas nolla. Siinäkin tavoitteessa siis onnistuimme. Pääsimme myös makumatkailemaan sinne ajoittain hieman meluisaan koulun ruokalaan. Siellä tosin tuo ruoka on vielä asteen verran parempaa.

Kiva oli kaverin kanssa kokkailla. Mitäpä sitä tekisimme seuraavalla kerralla? Tässä on nyt arvottu Kanaviilokin ja Tillilihan välillä.

Kumpi?

Maukasta sunnuntaita ja rennolla otteella kouluruoalle kunniaa.

-Esko- 

Comments (7)
, , ,

Elämä kantaa!

29.10.2017

Hyvä saa ympärilleen hyvää. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tähän minäkin haluan uskoa. Kirjoittelin viime viikolla otsikolla, Hyvä ja empaattinen ihminen. Kirjoituksessani viittasin lahtelaiseen farkkukauppiaaseen Aleksiin. Aleksille kirjoitus tuli aivan puskista ja tuotti hänelle näemmä hyvää mieltä. Illalla Facebookista pompsahti ilmoitus jaetusta blogitekstistäni seuraavilla saatesanoilla:

“Mun yks vanha esimies sanoi aikoinaan; “sun pitää olla enemmän kus*pää , kiltit ihmiset ei menesty”. En lähde analysoimaan omaa menestystäni, enkä tiedä olenko missannut jotain koska en halua olla kusi*ää. Moni mun lähellä työskennellyt tietää , että haluan ihmisille hyvää. Mä uskon että mun perhe tietää että haluan kaikille aina vain hyvää. Mä uskon että mun ystävät tietää että haluan kaikille hyvää. Oli aika makee fiilis lukea Eskon teksti ja huomata , että joku oikeesti on nähnyt sen ja tuntenut sen mitä ajattelen. Tää oli todella suuri ja yllättävä kunnia. Roskia meni silmiin ja nuha alkoi täysin yllättäen. Tää tuli mulle tärkeeseen kohtaan ja tän tekstin merkitys on valtava. Ellette oo ennen lukenut Eskon tekstejä,niin käykää lukemassa, mä saan niistä paljon irti. Olipa positiivinen päätös tälle päivälle.”

Luettuani tuon tekstin tuli minullekin todella hyvä mieli. Hyvä lähti kiertämään ja kyllähän kirjoitusten ja tekstien voima voi olla todella suuri. Niin hyvässä kuin pahassa. Nopea pikakelaus ja palaaminen vielä voitokkaan perjantain tunnelmiin. Ensimmäistä kertaa samassa gaalassa oli ehdolla suomalaisia vaikuttajia kaikilta eri alustoilta. Oli tubettajia, instagrammaajia, bloggaajia, snäppääjiä. Vuoden tulokkaan kategoriassa oli upeat “kanssakisaajat” ja voitto olisi voinut mennä ihan kenelle tahansa. Nyt se sattui osumaan kohdalleni ja oli hienoa huomata, että avointa ja rehellistä kirjoitettua tekstiä arvostetaan. Se tuntui niin hyvältä.

E2O-blogi on seurannut minua tuolta alun kaaoksesta tänne jo tasaisesti rullaavaan arkeen. Ystäväni Jukka sanoi minulle ensimmäisessä #faijakornerissa, että aika parantaa. Aika parantaa ja elämä kantaa. Näinhän se menee ja kyllähän tuohon voitettuun mustaan muoviplakaattiin kiteytyy todella paljon. Sieltä lähdettiin juuri menehtyneen isoäitini olohuoneen lattialta. Oksennettiin yksinäisyyttä ja psykiatrin punaisen oven takaa haettiin kantavuutta ja varmuutta niihin todella hapuileviin askeliin. Tapahtui ja tapahtui ja tapahtui. Pää on ollut niin pyörällä, ettei edes Linnanmäen pahimmat laitteet olisi pysyneet mukana. Usko hyvään ja usko siihen, että kaikki järjestyy on ollut todella vahva. Kyllähän siihen voittohetken jälkeiseen karjaisuun purkautui niin paljon. Kuului varmasti Herttoniemeen asti.

Hyviä asioita alkaa tapahtumaan, kun jaksaa uskoa ja olkoon tuo pysti yksi niistä. Eihän tuommoinen palkinto ole mikään maailman tärkein asia, mutta minulle se tulee aina symboloimaan yhtä merkittävää etappia elämässäni. Kaikesta selviää ja monta asiaa olisin voinut tuohon pystiin vaihtaa jos olisi ollut vaihdettavissa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja tallentukoon nekin vaiheet tänne minulle niin tärkeälle alustalle. Onneksi olkoon E2o-blogi. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, jatka samaan malliin!

Wau ja mustavalkoisen ankkurin kautta valoisampaan ankkuriin. Tärkein ankkuri minulla on tatuoituna oikeaan käteeni. Ankkuri ja musta muovinen palkinto. Hienoja ja merkityksellisiä asioita. Niin ja kirjoittaminen on mukavaa hommaa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, Pasi Salervo //

Comments (12)