En tiedä monesko tämmöinen samantyyppinen teksti on täältä tulossa. Minä pidän tästä hetkestä. Otan vuonna 2016 ostetun läppärin syliini ja hyppään sängylleni. Takaraivossa on joku ideanpoikanen ja alan vain kirjoittamaan. En ole koskaan osannut hirveästi jäsennellä juttujani. Kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan. Julkaisen sitten valmiin lopputuloksen ihmisten luettavaksi. Viisi vuotta kirjoitin täysin säännöllisesti noin 5-7 kertaa viikossa. En minä mitään juurikaan miettinyt. Kirjoitin, koska pidin siitä hommasta. Kovin oli hyvä tapa jäsennellä ajatuksia ja käsitellä ympärillä pyöriviä aiheita.
En oikein ymmärrä mikä minuun on mennyt tässä parin viimeisen vuoden aikana. Jotenkin on tämä naputtelu tuntunut aivan mielettömän työläältä ja h#€%&/n vaikealta. Ei näitä enää kukaan lue. Seitsemän sekunnin tanssivideo kiinnostaa noin 100 000 kertaa enemmän. Jaksanko enää altistaa itseäni tuonne keskustelupalstojen korppikotkien haaskalinnuksi? Ei minulla ole mihinkään mitään sanottavaa. Kyllä minulla on ja minä haluan kirjoittaa.
Muistan edelleen täysin tuntemattoman ihmisen sanat minulle Ilosaarirockin päälavan edustalla. ”Esko haluan vain sanoa, että kirjoitat todella taitavasti ja tekstisi tyyli on tunnistettavaa.” En ennen vuotta 2016 edes tiennyt osaavani kirjoittaa. Ajoittain lueskelen omia vanhoja tekstejäni ja ilman itsekehua voin todeta. Minä osaan halutessani kirjoittaa hyvin ja vieläpä omalla persoonallisella tyylilläni. Enkä usko, että tuo taito on minnekään kadonnut. Se täytyy vaan kaivaa esiin.
Täytyisi kaivaa esiin myös joku taitava koodaaja, joka osaisi hieman blogini ulkoasua päivittää. Itse sitä yritin tehdä ja se ei kovin hyvin onnistunut. Kuvat ja tekstit hyppivät ihan miten sattuu ja sivubannerit katosivat kokonaan. Puhelimelle kokonaisuus skaalautuu ihan hyvin, mutta esimerkiksi tietokoneella luettaessa ulkoasu on karmea. Eli jos tiedät jonkun WordPressiä taitavan, niin ilmoitathan minulle.
Minä haluan edelleen uskoa, että ihmiset haluavat pysähtyä ajatuksella kirjoitetun tekstin äärelle. Tekstin, joka mahdollisesti herättää ajatuksia ja antaa peilauspintaa omiin elämänkokemuksiin. Suuri haaveni olisi myös herättää blogini kommenttikenttä vanhaan loistoonsa. Aikaisemmin kommentteja tuli ihan hirveästi. Niitä oli pääosin kiva lukea ja niihin oli pääosin myös kivaa vastailla. Toki ymmärrän, että kommentointikanava on siirtynyt enemmän tuonne Instagramin puolelle. Olisiko tämä E2O-blogi poikkeus? Olisipa.
Minkälaisia juttuja olisi kiva täältä syksyn hämärtyessä lueskella? Antakaa mennä.
Ihanaa iltaa!
Esko
