Kun aika on, niin Mörkö lyö sisään!!

Aivan väärin kasattu ja kokematon Leijonaryhmä kisoissa. Ei tule mitään. Ja kuinkas onkaan käynyt? Kolmesta pelistä kaksi upeaa voittoa aivan niitä kärkimaita vastaan. Ja sitten voidaankin hurrata ja elää yhdessä tämän juuri oikein ja fiksusti rakennetun jengin mukana. On myös hienoa huomata, että lähes joka kevät nousee Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Oli Mikael Granlundin ilmaveivi ja nyt veivaa vasta 18-vuotias superheppu Kaapo Kakko. Nimi on varmasti jo nyt kaikkien tiedossa.

Näin kirjoittelin toukokuun 14. päivä. Nyt parisen viikkoa myöhemmin tuossa taustalla pyörii suora lähetys Helsingin Kaisaniemen puiston Leijonien kansanjuhlasta, jossa mestarijoukkue juhlii omiensa parissa. Ja taas nousi Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Kukaan ei ennen kisoja olisi voinut arvata, että juuri tällä hetkellä kaikki tietävät kuka on Mörkö. Vaatimaton jättiläinen suoraan nelosketjusta ja Suomen Lempäälästä.

Tuo mestarijoukkue ei ollut paperilla se vahvin, todellakaan. Valmentaja Jalonen sai jokaisen jätkän uskomaan itseensä ja pelaamaan rohkeasti. Ylittämään itsensä. Monessa haastattelussa on todettu, että ketään yksilöitä ei nostella tapetille. Kaikki tehdään kaverin eteen, joukkueen puolesta. Näemmä tuottaa hyvä joukkuehenki melkoisia tuloksia. On myös hienoa, että tämä mestaruus henkilöityy Marko Anttilaan. Ei ehkäpä taitavimpaan tähtipelaajaan, jonka ne ei kaikista painavimmat laukaukset yllättivät suurmaiden maalivahdit. 

Leijonat liimaa kansaa aivan uskomattoman hienolla tavalla. En ihan nopeasti keksi mitään muuta instituutiota, joka saisi aikaan samanlaisen hurmoksen. Toisen Mörön Euroviisuvoitto on ehkäpä päässyt lähimmäs. Aikamoinen piristysruiske kansamme yhteiselle itsetunnolle. Vauva, vaari tai mummo ei voi välttyä jääkiekon maailmanmestaruudelta, eikä tarvitsekaan. Tämmöiset asiat saavat ihmisille hymyä huulille ja luvan heittää vapaalle. Unohtuu ainakin hetkeksi ne synkistelyt, toisten vikojen etsimiset ja kaivamiset puoliväkisin. Kumiveneajelu Havis Amandalla olkoon sallittua.

Kun aika on, oli tuon mestarijoukkueen kantava teema. Nyt oli juuri oikea aika ottaa pokaali Suomeen. Kun someaika on, niin nousee tuo mestaruus ja sen näkyvyys vielä ihan uusiin sfääreihin. Mörkö löi sisään ja sillä selvä.

Hyvä Suomi!

-Esko-

// Kuvat Venäjä vs. Suomi välierän kisastudiosta. //

Mitä veisin opettajalle lahjaksi?

Tänään oli töissä hyvinkin kihelmöivä päivä. Oli aika kutosluokkalaisille järjestetyille yläkoulututustumisille. Omassa koulussa he ovat jo niin ”isoja”, mutta tänään he olivat niin kovin ”pieniä” ja hieman jännittyneitä tulevan opinahjonsa käytävillä. Oli itsekin mukava päästä pyörähtämään tuolla yläkoulumaailman ympyröissä.

Siinäpä samalla alkoi muistelemaan omaa yläkouluaikaansa Lahden Yhteiskoulun käytävillä. Kävin silloisen yläasteeni poikaluokalla. Meitä oli kuusitoista poikaa, ei lainkaan tyttöjä. Täytyisikin käydä kysäisemässä mikä pedagoginen ajatus mahtoi olla tämän ratkaisun takana? Hyvin se taisi mennä ja tuolloin koripallo näytteli todella suurta osaa elämästäni. Michael Jordanin paita on päällä seiskan luokkakuvassa. Siinä poikien ympäröimänä.

No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.

  • Tesla 3. Tätähän tituulerataan nimellä ”kansanmalli.” Taipuu siis varmasti hyvin myös kansankynttilämalliksi. Ympäristöystävällinen valinta. Open lempivärin ”pikkuagentit” varmasti saavat selville.
  • Kesämökki, mielellään Saimaan tai Päijänteen rannalta. Omakohtaiset kokemukset ja kalatarinat ovat aina niitä ympäristöopin tunnin helmiä ja motivointiruiskeita. Täytyyhän sitä olla paikka, missä sitä kokemuspankkia kartuttaa.
  • Kättely ja kiitos.

Itse kirjoitin jouluna hyvinkin samantyyppisen kirjoituksen, jossa oli sanat: …toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle. Tätä ihan samaa toivon myös näin keväällä. Oppilaiden omat ideoinnit ovat niitä parhaita muistamisia. Jostain he olivat jouluna selvittäneet, että lempikarkkipussini on Choco-Aakkoset. Sain niitä noin puolitoista kiloa ja hyvin riittivät tammikuun puoleen väliin.

Kohtahan tuo koittaa, kesäloma!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //