Tänään keskustelimme koulussa Yrityskylään liittyvällä oppitunnilla taloudesta. Tästä inspiroituneena tekeekin mieli kirjoitella taloudesta. Lähinnä tästä omasta taloudestani. Aiemmin olen jo kirjoittanut tekstin, joka käsitteli luokanopettajan tienestejä. Se oli todella luettu juttu ja kyllähän se niin taitaa olla, että raha ja palkkaus ovat vuodesta toiseen todella kiinnostavia asioita. Ja se veropäivä, jolloin lööpit pullistelevat eri alojen ihmisten tienestejä. En edelleenkään oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta päivästä. Avoin keskustelu, myös rahasta lienee kuitenkin ihan hyvä juttu. Kateus toisten ansioista ei niinkään, jos ne nyt semmoisia tuntemuksia mahtavat herättää.
Ja löytyivätpä ne omat vuoden 2017 tuloni Seiskan nettijulkaisusta, jonka otsikossa oli aika mahtipontinen ”laini”. Tällaiset tulot on Suomen ykkösbloggaajilla. En ehkä ihan lukeudu tuohon kategoriaan. Olen enemmänkin tämmöinen oman elämäni kirjoittelija. Kirjoittelija, joka on maailman onnellisin siitä, että on voinut reilussa kahdessa vuodessa luoda itselleen oman minimedian, joka tuo todella mukavasti lisätienestiä luokanopettajan palkkani oheen. Tykkään kirjoitella ja en ole koskaan tehnyt tätä hommaa raha edellä. Enkä varmasti tule koskaan tekemäänkään. En oikein näe itseäni hengittävänä ja kävelevänä keltaisena sivuna.
Vuonna 2017 ansiotuloni valtionverotuksessa olivat 52 599, 93 euroa. Suurimmat tulot, jotka olen koskaan elämäni aikana tienannut. Suurin osa tuosta potista koostuu arkityöstäni, mutta kyllä tämä E2O-blogi on myös sitä mukavasti kartuttanut. Kirjoittelusta saadut ansiot tulevat hyvin epäsäännöllisissä sykleissä. Joskus tulee hieman enemmän ja joskus hieman vähemmän. Yhteistöitä toki teen ajoittain ja onneksi minulla on ollut tähän mahdollisuus. Toivottavasti näin on myös tulevaisuudessa. On mukava päästä testailemaan erinäisiä tuotteita sekä palveluita ja niistä teille vinkkailla. Koen, että tekemäni yhteistyöt ovat melkoisen hyvin tähän blogini maailmaan sujahtaneet.
Minkälainen minä sitten olen rahankäyttäjänä? Onneksi minulla on luokanopettajan virka, joka takaa varmat kuukausiansiot hyvin pitkäksi aikaa, jopa sinne eläkeikään asti. Tämä näin isänä sekä asuntovelallisena tuo minulle taloudellisesti turvallisen olon. Se on itselleni tärkeä asia. Rahan kanssa olen vähän semmoinen hupuloija ja täytyisi olla kyllä hieman suunnitelmallisempi. Ensimmäisenä askeleena tähän olkoon se, että aloitin viime vuonna tavoitteellisen säästämisen ja sitä yritän jatkaa niin kauan kuin mahdollista. Niin ja otinhan minä silloin asuntolainani oheen myös seitsemän vuoden korkosuojan, eli tiedän tarkalleen kuukausittaiset asumismenoni lähivuosien ajan.
Muuten käyttelen rahaa varmasti melkoisen normaalisti ja kuten mainitsin, joskus vähän hupuloiden. Pikkumimmin elämään liittyvät menot. En juurikaan matkustele. Lentokoneessa olen käynyt noin viiden vuoden sykleissä. Vaatteita ostelen aina, kun tarvitsen. Mielestäni tarvitsen niitä kyllä hieman liikaakin. Yksi asia, jossa olisi itselläni aivan selkeä säästämisen kohde. Se on ulkona syöminen. Täytyisikin joskus oikein katsoa millainen summa tästä kuukausitasolla syntyisi. En vaan voi sille mitään, että rakastan ruokaa. Ja varsinkin muiden valmistamaa sellaista.
Tässäpä tämmöinen ”pätäkkäpostaus”. Oikein mukavaa keskiviikkoa!!
-Esko-
// Ylempi kuva: Pixabay //
Se on se sinkun sunnuntai-ilta. Jos vertaa parisuhteiden ja sinkkuelämän viikonpäiväskaalaa, niin kyllähän suurimmat variaatiot löytyvät ehdottomasti sunnuntaista. Sunnuntait ja varsinkin illat näin singlenä ovat kyllä ajoittain aivan todella tylsiä. Ja maksimoidaanpas vielä entisestään. Ulkona on säkkipimeää ja kalseaa. Ei edes se lenkkipolku jaksa loputtomiin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä kiinnostaisi laittaa sauna päälle. Ostaa saunajuomat kahdelle. Laittaa omenakaurapaistos uuniin ja saapua saunanraikkaana sitä nautiskelemaan. Yksin siitä jää ainakin kolmasosa syömättä. Ja olenko edes harkinnut tekeväni yksin suurta herkkuani omenakaurapaistosta, en ole, en.