Tag: elämä

Posted on

Viikko ilman kahvia ja miltäpä se on tuntunut?

Siinä se tökötti opehuoneen kulmauksessa. Oli vaihtoehtoja vaikka muille jakaa. Kokeiluun se sinne Hollolalaisen koulun taukotilaan aikoinaan hankittiin. Sille minä ojensin Don´t worry be happy- kuppini, jonka olin oppilaalta lahjaksi taannoin saanut. Wiener Cafe oli valintani aina. Se maistui aivan taivaalliselta. En ollut aiemmin kahvia juonut ja silloin valuttelin tuota helmeä kuppiini useampia kertoja päivässä. Jossain vaiheessa olinkin jo syvemmällä pelissä ja sekaan tiputtelin lirauksen espressoa. Tämä tapahtui vuonna 2013 ja siitä asti olenkin erinäisiä kofeiinituotteita, lähinnä kahvia kitannut aivan älyttömästi. Äitini on toki kieltänyt juomasta enää viiden jälkeen. Sitäkin olen toistuvasti rikkonut.

Olenko juonut kahvia suuren nautinnon toivossa? Ei, en todellakaan. Illuusio pirteämmästä Eskosta on ollut lähes aina taka-ajatuksena. Ehkäpä se järkevästi nautittuna olisi piristänytkin. Aina se olin minä, joka opehuoneessa tiputteli ykkösellä päivän vanhoja kylmiä kahveja. Ei ole kaunistanut. Aina se olin minä, joka herätti ihmetystä, kun vettä sinne mustan kahvin sekaan laskin. Aina se olin minä, joka valitsi sieltä sen suurimman kupin. Enää en näin toimi, koska päätin yrittää tässä joululomalla lopettaa kuin seinään kahvin sekä muutkin kofeiinituotteet.

Nyt on viikko takana ja miltäpä se on tuntunut? Aivan hirveä startti. Ensimmäiset kolme päivää särki päätä aivan h#€%&/i. Ei se kunnolla edes Buranalla taittunut. Edelleen olen nukkunut ihan yhtä paljon päiväunia, kun aina ennenkin. Ehkä jopa enemmänkin. Ihan yhtä myöhään olen illalla sängyssäni kukkunut, kun aina ennenkin. Tiedän, että viikko on hyvin lyhyt aika. Pahin alkaa taittumaan, joten tällä kaavalla jatkan. Tulikoe, eli töiden alku onkin sitten se Bowseriin verrattava loppuvastustaja.

Korvaavaksi tuotteeksi on valikoitunut Hopeatoffee- ksylitolipastillit. Ovat muuten todella hyviä ja eiväthän ne mitään karkkeja ole, ei.

Mukavaa viikkoa!!

Esko

Posted on

Joululomalla aion ainakin muuttaa ja ja ja

Ylihuomenna alkaa joululoma. Aika monta joululomaa on opettajana jo kerennyt aloitella. Ei ole kyllä koskaan tuntunut näin vähän joululta, kun tänä vuonna. En ole juuri koskaan ollut mikään kovin suuri joulufani, mutta nyt joulu pääsi kyllä yllättämään. Eipähän ole ainakaan syntynyt yhtään mitään stressiä tämän asian ympärille. Ympärillä pyörii kyllä aika paljon muita epävarmuustekijöitä. Eipä jaksa kyllä niistäkään stressailla. Tehdään niin, kun viisaammat päättävät. Lähinnä tarkoitan keskustelua tämän pahenevan muunnoksen ympärillä ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa omaan arkityöhöni.

Tonttulakkia täytyy kyllä nostaa lapsille ja nuorille, joilla on ollut kyllä todella oudot vuodet. On etäkoulu, on hybridimalli, on karanteeni, on pieni nuha, on tikku nenässä, on mahdoton harrastaa, on omankin opettajan kasvot maskilla verhotut. Ei näy se kannustava hymy. Näkyy alkuviikolla vain pussit silmien alla, jotka sitten viikon kuluessa hieman hälvenevät. Hienosti ovat kyllä ainakin oman luokan pikkumestarit hommansa hoitaneet. Toivottavasti sama innokkuus jatkuu vielä vuonna 2022 alkoipa koulu sitten etänä, lähinä tai hybridinä tai…

Niin mitäpä sitten itse aion lomallani touhuilla?

Pakata ja muuttaa asuntoni irtaimiston tuohon läheiseen varastosäilytykseen. Muuttaminen on kyllä aikamoista hommaa, mutta käännetään tämä nyt positiiviseksi. Nyt heitän kyllä kaiken ylimääräisen tavaran kiertoon. Näin piti toimia jo viime muutossa, mutta äidiltäni perityn hamstraajageenin omaavana se ei ihan onnistunut. 

Sijaisasumukseni on kyllä aivan paratiisi. En osaa oikein edelleenkään ymmärtää, kuinka onnekas saan olla, kun tämmöinen järjestyi. Oli selkä sen verran rakennevirheistä seinää vasten, että kehtasin kysyä tämmöisen mahdollisuuden toteutumisesta. Ja se unelma toteutui. Julkaisen tämän vasta sitten, kun se on oikeasti totta ja painan pääni sinne pehmeään tyynyyn.

Juosta ja toteuttaa viime joululomalta tutun haasteeni. Eli sata kilometriä juoksua viidessä päivässä. Tämä hoituu hyvällä kaavalla. Aamulla pieni herättelylenkki. Ruoka, päikkärit ja illalla hieman pidempi hölköttely. Tulee muuten aika hyvä fiilis tuosta haasteesta. Eskon treenileiri siis käyntiin.

Tehdä Koronan pikatestejä, joita olen tässä nyt tehnyt suhteellisen säännöllisesti. Näen tämän järkevänä alakoulussa työskentelevänä. Yhdellä viivalla ollaan onneksi menty ja toivottavasti tullaan menemäänkin. 

Mikäli siis tilanne sallii, niin matkustaa Lahteen vanhemmilleni. Lahessa asuu paljon hyviä ystäviäni, joten täytyy ottaa myös hyvin aktiivinen vierailukierros. Jutut siellä aina jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikkei olla hetkeen nähtykään.

Kirjoitella paljon. Alkaa pikkuhiljaa taas homma sujumaan vanhaan malliin. Hyvä meininki!

Kivaa iltaa!!

Esko