Tervetuloa takaisin!

Hetkihän siinä vierähti, jotta saatiin tämä alusta taas kuntoon. Vaikeita ovat tuommoiset haittaajat ja feikkipuhelinarvontojaan ruuduillenne työntävät urvelot. Nyt ne on saatu selätettyä ja kirjoittelu jatkukoon vanhaan malliin. Se on se samainen huhtikuu, joka nyt vuodesta toiseen tuntuu työntävän tämän sankarin elämään jos jonkinmoisia vastoinkäymisiä. Asioita mittasuhteisiin laitettuani tämä blogin kaatuminen on kuitenkin melkoisen pientä ja itseasiassa teki varmasti ihan hyvää ottaa vähän happea ja keskittää ajatuksia kaikkeen muuhun kuin tähän Macbookini naputteluun.

Mitäpä tässä tuli sitten parin viikon aikana touhuiltua? Onhan tässä ollut vähän kaikenlaista, enimmäkseen kuitenkin töitä ja sitä ihan perusarkea. Yhdestä arkeni uudesta asiasta olen todella ylpeä. Vuoden 2018 alussa lupasin itselleni, että aloitan työpaikkajuoksemisen ja siitä olen pystynyt pitämään kiinni. Ajoittain tuommoiset pitkäkantoiset lupaukset tuppaavat lopahtamaan jo parin viikon jälkeen. Kevätjuhla häämöttää jo reilun kuukauden päästä ja lähes jokaikinen viikko olen noin kolme kertaa viikossa edestakaisin työpaikalleni hölkötellyt. Niin ja kerkesipä sitä taas vähän elämää pohdiskelemaan ja notepadiini muutamia kirjoitusluonnoksia naputtelemaan. Näistä varmasti myöhemmin lisää. Siinäpä sitä oli kahden viikon ainekset.

Tervetuloa takaisin ja toivottavati teille ei koitunut noista ihmeellisistä varoituksista ja hälytyksistä sen suurempia haittoja. Illalla jatketaan.

Hauskaa päivää!!!

MUOKATTU 13.42…Kommenttiboksi on näemmä edelleen lukittuna. Täytyy ottaa huomenna yhteyttä, jotta sekin jälleen aukeaisi. 

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Ikäkriisikö muka?

F muistaa, äiti sekä isä muistaa, setä laittaa aina tekstiviestin ja Zuckerberg muistaa varmasti. Vaikka ne “fasettelut” eli Facebook-onnittelut ovat niinsanottu klassikko. Hyvältä ne silti aina tuntuvat, ihan jokainen onnittelu. Mukava huomata, että nekin kaverit, joiden kanssa ei ole juuri missään tekemisissä käyvät seinälleni ne onnittelut kirjoittamassa. Tänään tulee taas yksi vuosi lisää mittariin ja ensi vuonna pidän kyllä isot pilleet. Täytyyhän sitä tasakymppejä juhlistaa.

En ole ikinä kokenut minkäänlaista ikäkriisiä. Ikää tulee väistämättä ihan jokaiselle meistä, halusi tai ei. Ryppyjä ja juonteita on elämä jo kasvoille jättänyt ja karvat ovat alkaneet kasvaa niistä eitoivotuista paikoista. Mitäpä niitä murehtimaan. Olen saavuttanut elämässäni asioita, joista olen nuorempana haaveillut. Toki jotkut asiat olisivat voineet mennä vähän eri käsikirjoitusten mukaan, mutta elämä on tässä ja nyt. Minulla on lapsi, vakituinen työpaikka, oma asunto ja sydänkin pomppii kiivaammin kuin aikoihin. Fyysinen kunto on kuin 20-vuotiaana ja juttujen taso pyörii ajoittain siellä 19-vuotiaan tasolla, joten siitäpä se sitten muodostuu.

Musiikki on hyvä tapa käydä läpi menneitä vuosia elämässäni. Musiikki ja tuoksut jättävät usein vahvoja muistijälkiä. Tuoksuja on vaikea ruudun toiselle puolelle välittää, joten laitetaanpas tänne pienoinen biisikavalkadi merkittävistä lauluista elämäni varrelta. Satunnaisessa järjestyksessä tulee. On lapsen syntymää, parhaiden ystävien yhteisiä retkiä, urheilusaavutuksia, teini-ikää, vajoamista, irtautumista, iloa ja vaikkapa mitä.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //