Nämä ne jaksavat puhuttaa…

Eilen sosiaalista mediaa seuratessa ei voinut välttyä simapulloilta ja mitä erilaisimmilta munkeilta. Täytyi siis itsekin kuvittaa tämä kirjoitus herkullisilla donitseilla. Sosiaalisen median feedien uhri. Tämän vapun villitys oli selvästi aikuisten harrastama “flossaus”. Kyllä, juuri se erikoinen heiluminen, jota olen jo aikani siellä työpaikallani kummastellut. Siellä oli vanhemmalla väellä kaikenmoisia yrityksiä. Liike näyttää helpolta, mutta on kyllä yllättävän vaikea toteuttaa. Oma koordinaationi ja kärsivällisyyteni ei ole tämän vapun vilitykseen riittänyt. Ja ehkä hyvä niin.

Henkilökohtaisesti en ole mikään suuri vappufani. Menee samaan kategoriaan juhannuksen ja uudenvuoden kanssa. Juhlia, joita täytyisi juhlia. Varmasti monelle on noiden päivien ympärille muodostunut erilaisia tradioita, jotka jokaisena vuonna toistuvat. Itselläni ei koskaan näin ole ollut, jos ei kolmea peräkkäistä juhannuksen Nummirockia varhaisaikuisuudessa tämmöiseksi lasketa. Varmasti osittain näiden traditoiden puuttumisen takia nämä mainitsemani juhlapäivät tuntuvat hyvinkin arkisilta. Eilen vappuaaton kunniaksi kävimme keilaamassa. Keilaa kaatui urakalla. Niitä patterissa olevia, jotka eivät aiheuta seuraavalle aamulle hikoilua ja pääntykytystä.

Jos oli flossaus tämän vapun ehkäpä ohimenevä trendi, niin onneksi on myös asioita, jotka jaksavat puhuttaa ihan jokaisena keväänä meitä suomalaisia:

  • Vapun sää. Minne kannattaa matkustaa, jotta voit viettää piknikin ilman untuvatakkia ja sadesuojaa? Tänä vuonna kohde taisi olla Pohjois-Lappi. Hattua nostan kaikille, jotka jaksavat Kaivopuistoon vuosi toisensa jälkeen lähteä tuota perinteistä vappusäätä uhmaamaan. Traditio on traditio. Sen ymmärrän.
  • Kuinka hoidat onnistuneimmin vappukohmelon? Onko se sillileipä? Onko se kellontarkasti otettu Burana? Vai olisiko se viimeinen kannattanut vaan jättää ottamatta?
  • Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-valinnat. Mikä sai NHL-tähdet kieltäytymään Marjamäen joukkueesta? Mahtuuko Kärppien ikoni Lasse Kukkonen vielä takalinjoille? (Onnea muuten Ouluun mestaruudesta.) Nyt on joukkue kasassa ja kisat voivat alkaa. Toistaako vanhemmat Leijonat nuorempiensa upean suorituksen? Se nähdään kohta ja kyllähän Leijonat liimaa kansaa. Iästä riippumatta.
  • Euroviisut. Toteutuuko Ateenan ihme? Lordi räjäytti pankin vuonna 2006. Monsteri-teema puri silloin enemmän kuin hyvin. Pureeko tänä vuonna?
  • En tiedä lasketaanko tätä, mutta kyllähän pääsiäinen ilman Mietaan mämminsyöntiä jää jollain tavalla vajaaksi. Tänä vuonna meni taas se 40 ropposta ja totesipa Juha Iltalehdessä, jotta kauniista naisista tulee mämmillä entistä kauniimpia. Se niistä hyaluroni-hapoista.
  • Keihäsvalinnat arvokisoihin.

Onnistuuko flossaus? Entä voittaako Saara Aalto? Mielenkiintoinen kevät.

Oikein hyvää toukokuun ensimmäistä päivää!!

-Esko-

Lapsiluku yksi, vai?

Syntyvyys oli vuonna 2017 Suomessa kaikkien aikojen matalimmalla tasolla. Ja vuoden 2018 tilastojen mukaan käyrä x-akselilla on edelleen laskusuunnassa. Näin uutisoitiin viime viikolla lehdistössä. Syitä on varmasti lukuisia ja tämän kasvatustieteiden maisterin tietopohja ei riitä perimmäisten syiden perkaamiseen. Kannustipa Antti Rinne suomalaisia ryhtymään synnytystalkoisiin. Sanavalinta ehkä hieman erikoinen.

Itse olen lähivuosina saanut kutsuja vain taloyhtiön pihatalkoisiin, mutta sitäpä tässä pohdiskelin, jotta tulenkohan olemaan koskaan enää mukana noissa toisentyyppisissä talkoissa, niissä maailman erikoisimmissa ja hienoimmissa. Tarkennuksena: kädestäpitäjän, kannustajan ja isän roolissa…

…näenkö itseäni enää koskaan jännittämässä sitä kahdentoistaviikon ultraa, jonka jälkeen uskallan kertoa lähipiirille ääni väristen ilouutisen…

…näenkö itseäni enää koskaan kiinnittämässä ultraäänikuvaa magneetilla jääkaapin oveen…

…näenkö itseäni enää koskaan sanomassa taksikuskille, että nyt on vähän kiire. Tumppaa se punainen Marlboro ja vedä mielellään nopeinta reittiä…

…näenkö itseäni enää koskaan leikkaamassa kädet täristen napanuoraa…

…näenkö itseäni enää koskaan valvomassa sitä ensimmäistä yötä perhehuoneessa. Jolloin jokainen aivastus ja rasahdus säikäytti tavalla, jota ei koskaan ollut kokenut…

…näenkö itseäni enää koskaan omissa varpajaisissani. Tämä traditio oli myös otsikoissa tuossa taannoin, jotta miksi tämmöisiä järjestetään? Omani olivat ikimuistoiset ja hienot. Saavuin yksin kotiin, koska Kättäri oli täyteenpakattu. Tunnelmat olivat hienoisen erikoiset valvotun yön jälkeen. Kuuntelin kotona Dave Lindholmin Pieni ja hento ote-biisiä, kun veljeni soitti, että nyt poika kamat kasaan ja kaverini asunnolle. Siellä odotti lähes kaikki lähimmät ystäväni. Se oli hieno ja tunteikas ilta. Materialistisena muistona pullo, joka avataan sitten tyttäreni täysi-ikäistymisen kunniaksi. Etiketissä lahjaan osallistuneiden nimet. Kiitos muuten Pasi asuntosi lainasta…

…näenkö itseäni enää koskaan valvomassa silloin, kun pitäisi nukkua ja nukkumassa silloin, kun pitäisi valvoa…

…näenkö itseäni enää koskaan toteamassa itsekseni, että ei h#####i! Miksi juuri nyt, kun on puettu ruskovillan lämpökerrastosta lähtien maksimaalinen vaatetus päälle…

…näenkö enää koskaan sitä innostunutta ilmettä, kun avaan päiväkodin oven…

…näenkö itseni juuri nyt sellaisena isänä, joka olisin aina halunnut olla…

…olenko enää koskaan valmis luovuttamaan sydämestäni palasta ikävälle…

Tällä hetkellä huhtikuun 29. päivänä vuonna 2018 vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on: En.

Siman- ja munkintäyteistä vappuviikkoa!!

-Esko-

P.S. Kommenttiboksi on jostain syystä edelleen lukittu. Saisipa senkin äkkiä kuntoon…