Mikä Helsingissä kiehtoo?

Jos minulla olisi rivitaloasunto. Minulla olisi sata neliötä. Minulla olisi farmariBemari. Minulla olisi grilli. Minulla olisi piha, jonka ruohoa leikkaisin hymy huulilla. Piha, johon istuttaisin Puutarha-messuilta vinkatut viimeisimmät ”hittikasvit.” Minulla oli rivitaloasunto. Remontoitu rivitaloasunto. Minulla oli sata neliötä, josta n. 50 oli hyvin vähällä käytöllä. Minulla oli farmariBemari. Sain maanantaikappaleen ja korjaamolle vein kuukauden välein. Minulla oli grilli. Kerran grillasin ja möin naapurille. Minulla oli piha, jonka ruoho ei edes kasvanut kunnolla. Kivinen maaperä ei ollut tarpeeksi hedelmällistä. Puutarhanhoidosta en tajua mitään. Rivitalounelma ja farmariBemari ei ollutkaan minun juttu, vaan veri veti takaisin Helsinkiin. Miksi?

Helsinki on kaupunki, jota minä rakastan. Kaupunki tarjoaa paljon aktiviteetteja ja uusia mielenkiintoisia asioita nousee tasaiseen tahtiin. Esimerkkeinä aivan ydinkeskustaan rakennettu ulkouimala Allas ja Hernesaaren rannan todellinen valopilkku Löyly. Jälkimmäisessä vietin kesäloman omasta ajastani n. 65 prosenttia. Ihmisvilinä, joka keskustassa lähes aina vallitsee on minulle rauhoittavaa. Usein istahdan kahvilaan ja katselen ohikiitäviä ihmisiä. Ravintoloita löytyy jokaiseen lähtöön ja niihinkin riittää ihmisiä lähes jokaisena iltana viikossa. Jos ihmisvilinä ajoittain ahdistaa, voit hakeutua lenkille esimerkiksi Keskuspuistoon, jonka reitit lähtevät lähes ydinkeskustasta.

Siis, noin kallis. Noin pieni kämppä. Mitä järkeä? Eihän tämän kaupungin asuntojen hinnoissa olekaan mitään järkeä ja keskustan hinnat ovatkin jo karanneet perustoimeentulijan ulottumattomiin. Varsinkin yksin asuntoa ostavalle. Nykyinen asuntoni maksoi vain parikymmentä tuhatta vähemmän kuin sadan neliön rivitaloasunto järvinäkymillä Lahdessa. Neliöitä 70 vähemmän ja ei ole omaa puutarhaa eikä omaa pihaa, onneksi. En minä semmoisia tarvinnut. Olen oikein tyytyväinen, että tuli tuokin unelma kokeiltua. Ei tarvitse enää haikailla neliöiden ja Landmanin täydellisen lankkupihvin perään.

Juuri nyt on hyvä. Pieni ja kotoisa pikkukämppä. 31 neliötä. Kaksi tilaa. Sata jätesäkkiä. Keskustan vilinään 15 minuuttia. Joku muu tekee lumityöt talvella ja leikkaa nurmikon kesällä. Pihassa Nissan. Hyvin on toiminut. Lainaa on paljon. Kuukausierä järkevä. Ystävät lähellä ja vieressä tuhiseva pikkumimmi vielä lähempänä. Hesa oot <3!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

P.S. Kysyin vieressä istuneelta Joensuusta Helsinkiin muuttaneelta kollegalta sanan, joka tulee ensimmäisenä mieleen Helsingistä. Vastaus: Suomenlinna. Kyllä, sekin on muuten hieno paikka.

Näillä vinkeillä jäät varmasti mieleen treffeillä

Status: Single. Tämähän tarkoittaa monille satunnaisia tapaamisia toisen ihmisen kanssa, joita myös treffeiksi kutsutaan. Piristäviä tuokioita. Tarjoavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Tarjoavat ajoittain myös päänvaivaa. Päänvaivaa varsinkin tämmöiselle pitkästä suhteesta tänne sinkkumarkkinoille heittäytyneelle mieshenkilölle. Se on meininki melkoisesti muuttunut noiden vuosien varrella. Are you interested? on vaihtunut Tinderiksi ja Suomi 24:n Happniksi. Eliittikumppanit taitaa olla vielä voimissaan. Eliitti- etuliite vähän vieroksuttaa.

Tässä lyhyessä ajassa on jo kerennyt tapahtua erinäisiä kommelluksia treffirintamalla. Kaikkihan sen tietävät, että värittömyys, hajuttomuus ja mauttomuus ei kanna kovin pitkälle missään asiassa ja samahan pätee myös täällä vihreiden sydämien maailmassa. Maailmassa, jossa ensivaikutelman merkitys on korostunut entisestään. Se on raaka tuo ensivaikutelma. Sitä, kun et voi antaa kuin tasan yhden kerran. Hauskoja kommelluksia on käynyt ja näitä vinkkejä kannattaa noudattaa. (Tai olla noudattamatta).

” Joo, nähdään ihmeessä. Mulla on yhdet pienet juhlat ennen sitä, mutten käy kuin kääntymässä…” Pienet juhlat ennen ensitreffejä on hienoinen riski. Maisteri hyppää Jukensa rattiin. Tukka kammattuna. Uusi paita päällä. Laivalta tuotu Bossin hajuvesi ensikäytössä. Itseluottamus kunnossa ja perhoset pyörivät vatsassa, hyvällä tavalla. Parkkeeraan autoni ja astun sisään viihtyisään ravintolaan. Halaan uutta tuttavuuttani ja istun alas. Aistin, että nämä ”pienet juhlat” ovat olleet hieman suuremmat. En saa sanaa suustani, koska ystävättäreni on hyvin puheliaalla tuulella. Hampurilaishaukut eivät osu aina ihan kohteeseen ja majoneesit ovat pitkin pöytää, naamaa ja paitaa. Herrasmiehenä tarjoudun hieman pyyhkäisemään pahimpia tahroja pois.

Erittäin maukkaan purilaisen jälkeen alkaa hieman makeahammasta kolottamaan. Tilaamme kumppanini suosituksesta Helsingin parhaat pirtelöt. Ah, rakastan pirtelöitä. Pirtelöitä, joissa ei ole seassa neljää senttiä raakaa vodkaa. Ensimmäisen pillinimaisun jälkeen joudun jättämään Helsingin parhaan pirtelön juomatta. Juomatta jäi. Jäi myös nämä treffit mieleen todella hyvin. Aamulla vaihdamme Whatsapp-viestejä hyvissä meiningeissä. Mieleenpainuva ensivaikutelma. Olemme kavereita edelleen ja nauraneet noille deiteille useita ja useita kertoja. Vinkki numero yksi. Arki-iltana pirtelöt kannattanee ottaa ilman terästystä.

” Oisko illalla Netflix and Chill?…” Ei, ei minulla ole Netflixiä. Maksan mielummin hammaslääkärikeskus Megaklinikan kuukausimaksua. Olen vanhan koulukunnan elokuvien kuluttaja. Vuokraan ne mielummin vuokraamosta. Dvd-soittimesta toistetussa leffassa on sitä oikeaa tunnelmaa. Ennen puheita huonosta hammaskiilteestä, hammaslääkärikeskuksen kuukausimaksuista ja kokonaisvaltaisesta vuokrauskokemuksesta, olisi minun ollut varmasti aiheellista tutustua tähän nykytermistöön. Nykytermistöön, josta olin aivan pihalla. Googlasin tuon lausahduksen ja kyllähän tuohon kysymykseen voisi ajoittain myöntävästikin vastata. Täytynee hankkia uuteen televisiooni joku suoratoistopalvelu. Vinkki numero kaksi. Tutustu termistöön.

Hyggeä viikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //