Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ellinoora

, , , , , , , ,

We love livekeikat!

29.12.2018

On se muuten mukavaa, kun voi nauttia konserttielämyksistä oman lapsen kanssa. Vähän aikaa sitten kävimme katsomassa Hartwall-arenassa Jenni Vartiaisen keikkaa ja eilen olimme samaisessa paikassa katsomassa ja tietysti kuuntelemassa Vain Elämää-tähtien esiintymisiä. Vain Elämää on ollut yhteinen juttumme jo vuosia ja oli kiva, kun pääsimme katsomaan ensimmäistä kertaa yhdessä tätä kaudet huipentavaa konserttia.

Siellähän oli vallan lämminhenkinen tunnelma, jokainen biisi oli jollain tasolla tuttu ja hyvin nuo tähdet niitä vetelivät. Itsehän olen ollut teinipoikana todella kova Rasmus-fani ja oli mukava nähdä vuosien jälkeen Lauri livenä. Itseasiassa bändimme oli aikanaan Rasmuksen lämppärinä Lahden Kasisalilla. Kas, kun ei meidän pumppumme jäseniä ole vielä istunut Satulinnan pöydänpäädyssä.

Pyhimystä olen kuunnellut paljon ja hänen tulkintansa lämmittivät mieltä. Tietysti Ellinooran versio Funeral Songista sai aikaan ne ainaiset kylmät väreet. Yksi hienoimmista televisioformaattiversioista koskaan. Aivan on mimmillä ääni kohdillansa.

Kanssakuuntelijan arviot seuraavassa. Paras biisi: Ellinooran versio Autiosaaresta ja Tuure tuli mukaan. Paras hetki keikalla: Pyhimyksen lapsi tuli lavalle. Oli hienot valot ja lava siinä keskellä.

Itse olin paikanpäällä myös viime vuonna ja silloin oli Arena myyty loppuun kahtena iltana peräkkäin. Tänä vuonna silmiini pisti todella tyhjät katsomot. Jopa hieman yllätti ja harmitti hienojen esiintyjien puolesta. Kyllä olisivat täydet lehterit ansainneet. Kauankohan mahtaa tämä formaatti vielä jaksaa hengittää? Löytyykö maastamme vielä potentiaalisia artisteja? No, olisihan vielä muuan Ville Valoa, Martti Syrjää ja kumppaneita.

Mukavaa lauantai-iltaa!!

-Esko-

Comments (0)
, , , , , , ,

Mitä minä odotan?

1.10.2016

Paperi-T:n esikoisrunoteos ilmestyi 29.9. En malta odottaa, että saan tuon kirjan käsiini. Paperi-T:ssä on jotain kiehtovaa. Todella taitava lyyrikko ja hänen biisit ovat soineet tiuhaan soittimessani. Tummanpuhuvaa mielenmaalailua turhia kaunistelematta. Voin myöntää fanittavani tätä jätkää. Törmäsin Kalliossa sattumalta kyseiseen heppuun ja oli kiva tuntea pitkästä aikaa fiilis. Ei vitsi, tossa toi menee. ” Aloittaako Kairosta vai Tangerista, ei merkitse mitään…” Ei niin. Elämä on elämä, lähtökohdista huolimatta.

Tatu ja Patu kanelia kainaloon- leffa saapuu elokuvateattereihin 19.10. Olemme F:n kanssa olleet suuria Tatun ja Patun kannattajia jo varmasti kolmisen vuotta. Kirjat on kahlattu moneen kertaan läpi ja tämä on siitä oiva kirjasarja, että se tarjoaa myös aikuisille hyviä koukkuja. Kuvitus miellyttää silmää. Toivottavasti elokuvakin miellyttäisi silmiä. Kovat on odotukset, molemmilla.

Näiden poikien tapaamista ja nehän voivatkin mennä taas teemalla pikkujoulut. Eihän siihen jouluunkaan ole enää kuin alle 100 päivää, ehkä. Tuleekohan pukki tänäkin vuonna?

Ellinooran keikan näkemistä livenä. Tuo oheinen biisi oli minulle niin kesäbiisi 2016. Kesänihän ei ollut mikään rakkaudella marinoitu liekkikesä, mutta tuota rallia tuli laulettua autossa ja kovaa. Useita, useita ja useita kertoja. Ruisrockissa piti mennä katsomaan keikkaa, mutta vanhat miehet vetelivät vielä hotellilla päikkäreitä Ellinooran vedellessä hienoja biisejään rantalavalla. Oli muuten niin vaikuttava kappale, jotta kehuin biisiä artistille itselleen Instagramin yksityisviestillä. Ja Ellinoora vielä vastasikin minulle. Oli kivaa.

Tämmöisiä syysodotuksia. Millaisia teillä sadepäivien varalle?

-Esko-

Comments (2)