Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

eroisä

, , , , ,

Eroisän joulu

18.12.2017

Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” -Mary Ellen Chase- Tämän lainauksen huomasin tänään opekalenterin alareunasta. Lausahdus sopii tähän tulevaan jouluviikonloppuun todella osuvasti. Jo vuosia on lapseni traditioihin kuulunut kaksi peräkkäisinä päivinä vietettävää jouluaattoa, jotta pikkumimmillä on mahdollisuus päästä nauttimaan useiden läheistensä joulutouhuilusta. Se on upeaa, koska pikkutonttu tuo iloa ja jouluista tunnelmaa myös hieman suurempiin sydämiin. Vaikka kokoonpanot ovat tässä vuosien varrella hieman muuttuneet voi olla todella kiitollinen, että tämmöinen traditio on aikoinaan kehitelty ja joulunvietto rullailee samaisella kaavalla.

Eilen myös Kymppiuutisissa puhuttiin aiheesta kuinka jouluaatto saattaa olla se vuoden synkin ja vaikein päivä eroperheissä. Kyllähän se on totta, että juuri jouluaattoon sisältyy niin paljon niitä tuttuja ja yhteisiä tradioita, joihin on vuosien varrella tottunut. Ne vanhat muistot ja haavat saattavat hetkittäisesti repeytyä auki, vaikka arkisissa askareissa ne tuntuvat jo täysin parantuneilta. En ole koskaan ollut mikään suuri jouluihminen, mutta kyllähän oman lapsen jouluinnostus on muuttanut käsitystäni. Usein kuulee sanottavan, että lapset tekevät joulun ja näinhän se ainakin kohdallani on. Se meidän oma, päivää aikaisemmin vietettävä aatto on myös minun jouluaattoni. Lainaan toisen kerran: ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.

Viime vuonna kirjoittelin suutari-Eskon yksinäisestä joulusta. Se oli Eskon ensimmäinen yksinäinen jouluaatto pitkään aikaan. Tämä aatto on varmasti jo huomattavasti helpompi ja myös tämän jouluaaton vietän vuosi sitten aloitetulla kaavalla. Viimeisen vuosiluvun vaihdoin: ”Esko viettää jouluaaton isänsä ja äitinsä kanssa. Varmasti lepää ja syö. Juoksee pitkän lenkin. Saunoo ja illalla lähtee autoajelulle. Vetää karvahattunsa syvälle päähän ja vie haudalle kynttilän. Sytyttää omaan lapsuudenhuoneeseensa kynttilän. Katselee televisiota ja pohdiskelee kulunutta vuotta. Viettelee jouluaattoa vanhemmillaan. Yksin, mutta onnellisena ja toiveikkaana tulevasta vuodesta 2018.”

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku.

Alle viikko jouluaattoon!!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (11)
, , , , ,

Tee lapsia, onnellisia lapsia

10.5.2016

dav

”Paras tapa tehdä lapsia on tehdä heidät onnellisiksi” – Oscar Wilde. Mikä on paras tapa tehdä lapsi onnelliseksi? Tätä olen pohtinut usein lähiaikoina. Ydinperheen hajottua, on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, ettei pienen ihmisen maailma heilahda liikaa. Tottakai se heilahtaa, mutta kuinka paljon, siihen rakkaat aikuiset voivat vaikuttaa. Mielestäni olemme ex-mielitiettyni kanssa hoitaneet asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Uudet asuntomme sijaitsevat parin sadan metrin päässä toisistaan ja pikku-F osaa jo itse juosta suoraan ovelta ovelle. Heti, kun asuntomme saimme, kävimme pikkumimmille näyttämässä minne isi ja äiti muuttavat. Olemme myös yrittäneet järjestää hetkiä, jotka vietämme yhdessä, kolmistaan. On tärkeää, että lapselle piirtyy kuva yhteen hiileen puhaltavista vanhemmista. Isi ja äiti välittävät toisistaan ja yhdessä yrittävät rakentaa tyttärelleen turvallisen ja rakkaudentäyteisen lapsuuden. Nämä asiat varmasti vaikuttavat terveen ja ehjän itsetunnon rakentumiseen.

Oma vointini eron alkumetreillä oli todella huono. Isä-tytär aika oli palkitsevaa, mutta samalla henkisesti raastavaa. Pääni ei sisäistänyt tilannetta, että katson kalenterista milloin touhuilen tyttäreni kanssa. Kaikista vaikeinta oli viedä mimmi toiseen kotiin liikkarikassinsa kanssa. Kuukausia myöhemmin asiat alkavat rullaamaan ja yhteiset hetkemme ovat nykyäänkin palkitsevia. Palkitsevia ja onnellisia.

Syyllistyin aluksi liialliseen viihdyttämiseen. Teimme kaikkia spesiaalijuttuja ja söimme lähinnä ravintoloissa. Jälkiruoka kuului aina asiaan. Omaa heikkouttani ja epävarmuuttani eroisänä olivat nuo asiat. Asiaa käsiteltyäni olen taas se normaali isä, eroisä toki, mutta selväjärkisempi. Ei lapsi aina tarvitse minulta viihdyttämistä ja Wienin leikkeitä. Lapsi tarvitsee minulta suukkoja, jauhelihakastiketta ja iltasadun. Hän tarvitsee selkeät rajat, välitöntä rakkautta ja oman ihanuutensa ymmärtämistä.

Vielä, kun hiukset oppisin letittämään.

-Esko-

Comments (31)