Viime viikolla kirjoittelin hittilelusta, joka on suosiollaan varmasti yllättänyt kaikki, ihan kaikki. Kaupoissa myydään eioota ja kuulemma on joistain liikkeistä myyty laakeritkin loppuun. Joo, kyllä se on se Fidget Spinner. Nyt törmäsin jostain Facebook-seinältäni Norjan däppäävään pikkuprinssiin. Sverre Magnus päätti hieman elävöittää kuninkaallisten parvekepönötystä ja on saanut tälle tempaukselleen yli 14 miljoonaa katselua. Itselleni ei tämäkään liikesarja ollut ihan uusi. Lukuvuoden alussa ihmettelin mikä tämä homma oikein mahtaa olla? Nyt todellakin tiedän mikä on oikeaoppinen däppi. Liikkeen alkuperästä liikkuu useita teorioita. Olkoot mitä tahansa, niin kovasti on tämäkin villitys levinnyt lasten ja nuorten keskuudessa.
Tämän kuluneen lukuvuoden aikana olen oppinut lasten ja nuorten maailmasta erinäisiä asioita. Nämä siis tämmöisiä hieman kevyempiä muotivillityksiä. Bottle flip ja sen onnistuneen ländäyksen jälkeinen hurmos. Musical.ly-applikaatio ja sen avustuksella tehdyt musiikkivideot. Itsekin olin mukana yhdessä. Oli kuulemma vähän noloa. Kyllähän tässä ammatissa ja elämässä muutenkin tulee olla mukana suuri kauhallinen lapsenmielisyyttä. Asiaa, jota ei saisi koskaan kadottaa. Kadottaa ei saisi myöskään sitä tosiasiaa, että lapsenmielisyys ja lapsellisuus ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tämän kuluneen lukuvuoden jälkeen järjestettiin taas koulumme perinteiset kevätkahvit. Voileipäkakkuja, kermaista kahvia, vaniljapullia ja hyviä puheita. Yhdessä puheessa lainattiin todella hienoa Ulrich Schafferin runoa. En ollut tätä koskaan aikaisemmin kuullut. Tunsin kuinka tuo runo upposi minuun todella syvälle. Tuijotin ikkunasta ulos. Pyöritin muovilusikkaa kahvikupissani ja katselin niitä vehreitä tuulessa humisevia puita. Paljon taas tapahtui tämänkin lukuvuoden aikana koulussa ja sen seinien ulkopuolella. Oli räppejä, däppejä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita bottle flippejä.
“Minä rakastan ihmisenä olemista, juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä. Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä, on olemassa kasvua ja kypsymistä.
Minä rakastan ihmisenä olemista sen uhanalaisuuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Siten minä koen elävänä olemisen onnen ja jokaisen uuden päivän tuottaman ilon.
Minä rakastan ihmisenä olemista, koska olen tietoisesti liittynyt itseni kaltaisiin olentoihin ja meillä on kyky muovata elämäämme.
Minä rakastan ihmisenä olemista myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi. Tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.”
-Ulrich Schaffer-
Hieno oli myös eilinen kuvauslokaatio. Go Seutula!
-Esko-
// Kuvat: Olli Laine. Kuvat otettu Huawei P10-puhelimella. //
