Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

helle

, , , ,

Rakkauden ja seksin riemukas iloittelu vai seesteinen sinkkukesä?

7.6.2020

Perjantaina istuin pitkästä, pitkästä aikaa terassilla. Silmien eteen aukesi Katajanokan upea aurinkoinen merimaisema ja pöydälle siihen käsidesin viereen piirsi varjon korkea lasillinen poreilevaa kylmää juomaa. Pöydässä hyviä ystäviä ja ympäristön täytti iloinen sekä ajoittain äänekäskin puheensorina. En ollutkaan puoleen vuoteen ollut niinsanotussa juhlamoodissa. Oli todella mukavaa ja samalla myös hienoisen outoa.

Se lähihistoriasta tuttu taksiralli ja jatkojen huutelu alkaakin nykyään jo noin kello 22.45 sen totutun 4.45 sijaan. Tämä uusi aika sopi ainakin toistaiseksi kyllä ihan hyvin ainakin minun vartalolleni. Aamulla nousi reippaana ja hampaiden pesun jälkeen uusi päivä alkoi oikein aurinkoisesti.

Menneellä viikolla käväisin tuossa läheisessä Prismassa ostamassa peruselintarvikkeita ja silmäni iskeytyivät kassojen edessä olleisiin lööppeihin. Rakkauden ja seksin kesää siellä suurin kirjaimin ennusteltiin. Lehteä en ostanut. Siinä kassajonossa seistessäni aloin päässäni mietiskelemään kyseistä asiaa. Kyllähän tuossa lööpissä saattaa jotain perää ollakin. Poikkeustilan vuoksi ovat ihmiset hyvin tiiviisti olleet kotona ja halu tavata ihmisiä on suuri. Ja kyllä ainakin perjantaisen terassireissun perusteella tämä pitää täysin paikkaansa. Ei paljon tyhjiä penkkejä näkynyt. 

Tästähän on taidettu puhua jo psykologian tunneilla Maslowin tarvehierarkian muodossa. Rakkaus, läheisyys ja itsensä arvokkaaksi tunteminen ovat hyvinkin inhimillisiä asioita. Oletettavasti ainakin sinkkuihmisillä tämä poikkeustila on saattanut ajoittain aiheuttaa hieman suurempaa halailun tarvetta. Uskaltaako sitä tosin enää ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä halaillakaan? Turvavälillä on kaikki huomattavasti hankalampaa. No, aina voi vilkuttaa ja heittää sen uuden ylävitosen korvaavan kyynärpäätervehdyksen. Ja jälleen on nostettava Lidlin kokovartalotyynyn arvokkuus esille. Ehkä sekin tosin alkaa jossain vaiheessa puuduttamaan.

Seesteisiin sinkkukesiin sitä on jo tottunut ja tämä lööpeissä huhuttu rakkauden ja seksin riemukas ilottelu tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Kesä on aina mahtavaa aikaa ja siitä voi nauttia kaikki omalla tavallaan. Tulee mitä on tullakseen, olkoon oma lähtökohtani tähän erilaiseen kesään 2020. 

Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho // 

Comments (0)
, , ,

Ilon ja surun päivät

4.6.2019

Niinhän se sitten alkoi launtaina kesäloma. Kymmenisen viikkoa olisi aikaa olla ja ihmetellä. Lomalle en ole tehnyt juuri minkäänlaisia suunnitelmia. Kiireetöntä yhdessäoloa F:n kanssa, muutamia tuttuja jo traditioksi muodostuneita festivaaleja (uutena Hyvinkään Rockfest) ja ystäviä. Koostukoon niistä Eskon kesä vuosimallia 2019. Alkoipa tuo hellesumppukin enemmän kuin sopivasti. Kuka näitä nimiä keksii? Stipendin paikka.

Lauantaina jaettiin stipendejä ja todistuksia työmaallani koulumme juhlasalissa. Jo toisen kerran peräkkäin sain saatella kutosluokkalaiset kohti uusia tuulia ja yläkoulua. Haikean, vaikean, onnellisia nuo juhlat ovat olleet. Sitä muodostuu melkoisen tiivis yhteys noihin pikkusankareihin, kun heidän kanssaan viettää lukuvuoden ja keskimäärin noin viitisen tuntia päivässä. Kyynel siinä valui poskipäille, kun ruusuja jakoi oppilaille, musaopen soittaessa taustalla Täällä Pohjantähden alla. Kaikkea hyvää heille tulevaisuuden tuuliin.

Tänään oli aika saatella ystäväni hänen viimeiselle matkalleen. Haikean, vaikea oli muistotilaisuus. Kyynel valui poskipäille, kun valkoista arkkua tuijotteli ja Suojelusenkelin sävelet alkoivat soimaan. Ei täältä keskuudestamme kukaan saisi yhtäkkiä ja yllättäen poistua. Hyviä ja lempeitä aaltoja sinne jonnekkin.

Iloa ja surua on näihin ensimmäisiin päiviin mahtunut. Elämä se tuntuu semmoista olevan.

Aurinkoa!!

-Esko-

Comments (4)

Categories

Archives