Joo, otetaan vielä vähän irtokarkkeja. Jes, opehuoneen pöydälle on joku tuonut herkkuja. (On muuten pöytä, josta häviää ihan kaikki. Syötävä ja kuulakärkikynät) Suu täyteen, niitä karkkeja. Kaapissa saattaa olla vielä jotain F:n synttärivaahtokarkkeja. En edes tykkää niistä, mutta tekee tolkuttomasti mieli. Suu täyteen. Illalla vielä hieman kurnii vatsa ja ei jaksa tehdä ruokaa. Tilataanpas Woltista vakio. Nepalilaisen ravintola Lumbinin Butter chicken. Tämä kaava toistui ja toistui.
Lähti taas kerran tämä napostelu hieman käsistä tuossa ennen joulua ja toki joulun jälkeenkin vielä päälle maksimaaliset herkuttelut. Peli täytyi viheltää poikki. Tammikuu se on tunnetusti oikea kuukausi tehdä kaikkia suuria valintoja, lupauksia ja haasteita. Kovasti päätin, etten mitään kummempia lupauksia vuodelle 2019 tee, mutta yhden itseni haastamisen kuitenkin aloitin. 7.1 maanantaista alkaen päätin, etten tammikuussa syö yhtään irtokarkkia. En tilaa yhtään annosta Woltista kotiini.
Ystäväni näytti minulle Instasta kuvaa, jossa otsikkona oli 30 day challenge. Kävimme läpi listaa ja naureskelimme. Jätkä ei kyllä pystyisi. Lista näytti tältä:
- Ei burgereita!
- Ei sipsejä!
- Ei jäätelöä!
- Ei pikaruokaa!
- Ei suklaata!
- Ei vaalea leipää!
- Ei limua!
- Ei kakkuja tai donitseja!
- Ei keksejä tai karkkia!
Nyt on mennyt kaksi viikkoa ja en ole suuhuni laittanut oheisista tuotteista muuta kuin light-limua ja ajoittain jotain pikaruokaa. Lisäksi olen jättänyt ruokavaliostani kokonaan pois perunan, vehnän sekä pastan. Ensimmäinen viikko oli hienoisen haastava, mutta nyt rullaa jo vallan mukavasti.
Miksi teen jotain tämmöistä? Välillä on hyvä kokeilla jotain erilaista ja itseasiassa tämä on ollut oikein piristävä kokeilu. Olen tehnyt kotona ruokaa enemmän kuin varmaan koskaan aiemmin. Olen syönyt paljon kanaa, kalaa, avokadoja, pinaattia, kananmunia, erilaisia kaaleja, pähkinöitä ym. Tähän alkaa jo tottumaan, mutta tuskinpa ihan näin tiukalla meiningillä tulen kovinkaan kauaa jatkamaan. Sivutuotteena muuten paino putoaa ihan huomaamatta ja vyö menee taas siihen vakioreikään. Se on minun vaakani.
Jätkä kyllä pystyy jos vaan haluaa ja ottaa päälle sen oikean itsekurivaihteen. Sitä kyllä hienoisesti testattiin tuossa lauantaina hotellin aamiaispöydässä, jossa oli tarjolla tuoreita suklaacroissantteja, lämpimiä pannukakkuja kermavaahdolla ym. Jätkä oli jo pihdit kädessä, mutta en sortunut.
Jos vielä pari viikkoa jatkaisi. Tai ainakin tammikuun loppuun. Saapa nähdä onnistuuko?
Kuka muuten muistaa tuon ensimmäisen kuvan karkkihyllyn? Ykkösiä markalla. Kakkosia markalla. Kolmosia kahdella markalla.
Hauskaa viikkoa!
-Esko-
Hankin tuossa taannoin kellon, joka mittaa aktiivisuuttani. Kellon, joka seuraa myös untani. En tiedä ovatko nuo tulokset aivan vedenpitävän luotettavia, mutta ihan hyvältä ne näyttävät. Aina ne eivät ole ihan yhtä hyvältä näyttäneet. Tänään puhuimme koulussa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja yhtenä osana on tietysti riittävät yöunet. Uni on asia, jonka todellisen merkityksen tajuaa vasta sen puuttuessa. Muistan ne ajat, jolloin olisi aktiivisuusmittari ranteessa vain lisännyt äärimmäistä ahdistusta ja saanut pyörimään sängyssä entistä enemmän.