IHOLLA, kirjaimellisesti!

Mitä sinulle on jäänyt käteen Iholla-teeveesarjasta? Minulle on jäänyt käteeni ja elämääni monta hyvää ystävää. Tämä miesten välinen ystävyys televisio-sarjan takaa on todella hienoa. Eilen kokoonnuimme pitkästä, pitkästä aikaa taustatiimissä hyörineen Iiron kotiin syömään, saunomaan ja päivittämään elämäntilanteemme. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, todella erilaisia. Joku meitä yhdistää ja juttu jatkuu aina juuri siitä kohdasta mihin se oli viimeksi jäänyt. Viimeksi olimme jääneet Yrjänän Tshernobylin matkaan ja sen jutun ruodimme tällä kertaa loppuun asti. Ei noussut säteilevästä tarinasta huolimatta kesäkuun matkakohteideni top kolmoseen.

Postaustoiveissa joku toivoi, että kertoisin kuinka etenee miesten saunaillat? Tässähän onkin oiva sauma vastata kyseiseen kysymykseen. Saavuimme Iirolle noin puolen tunnin sykleissä. Halasimme, hymyilimme ja ” Onpas sairaan siisti nähdä…” lausahdus pääsi tasaisesti kaikkien suusta. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja päivitimme kuulumiset. Kuulumiset, jotka olivat kaikilla positiivissävytteisiä.

Yrjänä tekee edelleen vuorotyötä, kasvattaa ja touhuaa valloittavan Tyyne Myyn kanssa. Haaveilee tatuoinnesta ja odottelee lumien sulamista, jotta voisi kaivaa prätkänsä esille. Hypätä punavalkoisen unelmansa selkään ja ajaa, jonnekin… Tero tanssii edelleen päivätöidensä ohessa intohimoisesti. Jukka kävi Laajasalo-opiston ja Jukan äänen on joku saattanutkin kuulla Radio Helsingin taajuuksilla. Jos näette Jukkaa biojäte-roskiksillanne, niin heittäkää tälle hyväntuuliselle herrasmiehelle yläfemmat. Patrick oli estynyt saapumasta paikalle työvelvotteidensa takia. Harmi.

Sauna. Sehän kuuluu olennaisena osana miesten illanviettoihin. Siirryimme hyvin tunnelmalliseen vanhan koulukunnan saunaan. Kellastuneet paneelit loivat juuri sen oikean tunnelman. Lauteilla tapahtuu usein ”Miesten vuoro”- efekti. Siellä ollaan vierekkäin, Iholla, kirjaimellisesti. Jutut kääntyivät hieman syvällisemmiksi. Aiheissa vilisivät ajoittain sanat, depressio, lapsettomuus, ero, miehen oikeudet, erikoisoluet ja niiden valmistusprosessit. Nämä valmistusprosessit siirsivät keskustelut takaisin hieman kevyempiin aiheisiin ja olikin aika siirtyä katsomaan huippukokkimme Iiron ruuan valmistusprosessien lopputulosta.

Tämä lopputulos oli mahtava. Ribsejä, itsetehtyä coleslawta ja maissia. Yksinkertaisuudessaan todella toimiva kombo. Itse kokki ei ollut aivan tyytyväinen ribsien kimmoisuusasteeseen. Kukaan muu ei tämmöistä huomannut, vaan lihat hävisivät lautasilta todella nopeasti lähes täydellisen hiljaisuuden vallitessa keittiössä. Kävi tuttu efekti. Nälkäiset miehet saavat ruuat eteensä. Silloin syödään, ei keskustella. Juuri, kun eilen kirjoittelin sokerittomuusyrityksestäni, niin lankesin jälkiruokaan. Jos joku mies tekee itse mustikkapiirakan. Mustikkapiirakan, johon hän on hakenut kruunuksi mustikat äitinsä pakastimesta. Olihan se Teron valmistamaa mustikkapiirakkaa maistettava ja kyllä kannatti. Maukasta, kermavaahtokuorrutteella, tietysti.

Täydellä vatsalla jaksoi taas keskustella. Keskustella yön pikkutunneille asti. Toivottavasti jutut taas jatkuvat. Nämä ovat hienoja miehiä, tärkeitä.

-Esko-

Iholla, taas ollaan Iholla!!

Tänään julkaistiin Iholla-sarjan neljännen tuotantokauden esiintyjät. Viisi rohkeaa jo julkisuudesta tunnettua suomalaisnaista osallistuu matkalle, joka on melkoisen mielenkiintoinen reissu. Sille matkalle, kun et oikein voi valmistautua mitenkään. Kaikki kulkevat oman matkansa. Oman matkansa omine mausteineen. Itse olen myös tuon reissun heittänyt. Reissun, joka on enää dvd:n muodossa tuolla vaseliinipurkilla kasatussa Ikean lipastossa.

Muistan päivän, kun meidän nimemme julkaistiin erinäisissä medioissa. Fiilikset olivat todella omituiset. Täysin pystymetsästä revityt viisi ukkelia olisivat kohta suomalaisten olohuoneissa jokaisena arkipäivänä ja vieläpä viikonloppuna uusintojen muodossa. Elämässä omaa elämäänsä. Omaa täysin normaalia elämäänsä. Ja mielestäni siinä on tämän hienon formaatin ydin. Ihminen ja hänen arkinen elämänsä. Siinä on jotain kiehtovaa ja siitä on helppo löytää samaistumiskohtia omaan elontaipaleeseensa.

Omaa eloani kuvatessa elin juuri todella onnellista vaihetta. Valmistelimme muuttoa Lahdesta takaisin Helsinkiin. Saimme asuntomme myytyä ja olimme löytäneet unelmakodin pääkaupungistamme. Oli työpaikka varmistunut. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli oikein hyvin. Elämän suurimmat ongelmat taisivat tuohon aikaan liittyä vääränvärisiin kakkukynttilöihin ja koripalloharjoituksissa tulleisiin selkäkramppeihin. Se oli semmoinen elämänvaihe se. Jos Iholla-kauteni olisi kuvattu viime vuoden alkutalvesta lähtien olisi tullut hieman erityyppistä materiaalia. Olisin todennäköisesti ostanut mustia kakkukynttilöitä, ainakin itselleni. Krampit olivat siirtyneet selästä aivojen rakkauskeskuksiin. Semmoista on se elämä. Vaiheita, josta jokaisesta jää jälki. Pinkki tai musta.

Täytyisikin kaivaa dvd:t tuolta laatikosta. Laittaa popparit kulhoon ja aloittaa kunnon Iholla-maratoni. Omat kohdat voisi skipata, mutta muiden miesten tarinat aukeasivat nyt varmasti ihan eri tavalla. Jukka, Tero, Patrick ja Yrjänä ovat hienoja miehiä ja hyviä ystäviäni edelleen. Itseasiassa juuri saimme saunaillan sovittua tuonne muutaman viikon päähän. Ai,että. Niin mukava nähdä noita rohkeita miehiä, jotka ovat myös osallistuneet tuolle matkalle, joka pelottaa, hämmentää, naurattaa, myötähävettää ja helpottaa. Matkalle, jonne ei saa lippuja edes kohta alkavilta Matkamessuilta.

Iholle!

-Esko-

// Kuvat: Iholla Facebook-sivu (kuvakaappauksia jaksoista) //