Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

interior

, , , ,

Käänteisevoluutio poikamieheksi

27.1.2018

Aamuinen lauantai. Sai nukkua pitkään ja vielä heräämisen jälkeenkin köllöttelin vielä varmasti tunnin sängyssäni. Nousin ylös ja katselin ympärilleni. Ei prkle! Miten asuntoni voi jälleen näyttää tältä! Kuvista tuo kaaos ei varmasti edes välity. Sohva täynnä takkeja ja paitoja. Jokainen taso täynnä jotain sälää. Rasvapurkeista, lapasten kautta Jojo Shiwan rusettiin ja Pet Shopeihin. Kukkamaljakossa alaspäin sojottavat tulppaanit, joiden matka kohti iäisyyttä oli alkanut jo pari päivää sitten. Tämä on asia, josta en ole todellakaan ylpeä. Olen pikavauhtia ”asunnonräjäyttävä” ihminen. Kuluneella viikolla en kerennyt hirveästi kotona olemaan ja lopputulos oli kuvailemani.

Tässä nyt pääsi käymään käänteisevoluutio poikamiesboksiin. Miten sitä ei saa paitoja suoraan henkariin ja kaappiin? Miten nuo ulkotakitkin hyppäävät tuohon sohvalle? Viikatut puhtaat vaatteet unohtuvat pariksi päiväksi ruokapöydän tuolille. Tuolta saattoi näyttää asunnossani opiskeluaikoina. Tuolta ei pitäisi näyttää asunnossani enää koskaan. Juuri, kun kirjoittelin, että siivousvälini on tihentynyt, huh, huh. Konmarittajaa minusta ei koskaan varmasti tule, mutta jos nyt saisi nuo paidat ja vaatteet tuonne kaappeihin. Onneksi elämässäni on myös velvoittavia asioita, joten tämä käänteisevoluutioteoria ei jää pysyväksi paheeksi.

Paljon on puhetta siitä, kuinka bloggaajat esittelevät elämästään vain pintaa ja kauniita asioita. Kyllä minäkin katselen asunnostani mielummin noita ”siistimpiä” kuvia. Todella paljon mielelläni. Ei bloggaajillakaan ole aina tuoreita tulppaaneita. Ainakaan minulla.

Asuntohommista on tullut kyllä melkoisen paljon naputeltua. Ota Esko ja puolita neliöt. Ei ollut noissa vanhoissa asunnoissa ja kuvissa kymmentä hupparia sohvilla, ja hyvä niin.

Siivoussunnuntai on muuten ihan paikallaan!!

-Esko-

Comments (11)
, , , , , ,

Ostos, joka oli vaan pakko saada…

19.12.2017

Heräteostos, tuo Konmarin suurin vihollinen. Niitä tulee ajoittain napsittua mukaan. Usein ne tuntuvat sen yhden hetken niin hyvältä valinnalta. Juuri tuollaista olen aina tarvinnut. Siis miten se voikaan löytyä näin yhtäkkiä ja yllättäen? Niin ja yhtä usein ne hetken huumassa ostetut maailman ”tarpeellisimmat” tuotteet päätyvät niiden vähän kaukaisempien sukulaisten joulu- tai tupaantuliaislahjoiksi. Pitkästä aikaa hankin viime sunnuntaina Itäkeskuksen Stockmanilta aivan pesunkestävän heräteostoksen, ruusukultaisen ranskanbulldogin. Ostosta maksaessani mietin mielessäni kuinka moni ikäiseni mies kokee palavaa tarvetta kyseisen koiran hankintaan?

Tämä täytttää vihdoin tyhjiön, joka on elämässäni aina minua seurannut. Koskaan en ole mitään karvaista lemmikkiä omistanut. Akvaario oli hetken, mutta eläinkaupan myyjä möi tietämättömälle kaloja, jotka alkoivat pyydystää toisiaan. Näin paremmaksi luopua siitä. Pikkupoikana halusin aina luppakorvakania. Isäni ja veljeni ovat allergisia. Olin sanonut äidilleni, että isä ja velipoika voivat muuttaa pois, jotta saisin hankkia kanin tilalle. Ihan hyvä, että äiti pysyi tiukkana. Säästyi perhesuhteet ja sähköjohdot.

Uudessa sisustuselementissäni yhdistyy kaksi asiaa, joista pidän. Ruusukulta on värinä kiehtova. Timantti minulla jo löytyykin ja tämä toimii samalla myös säästöpossuna. Olen mies, joka edelleen vaalii käteistä rahaa, joten kukkaro täyttyy usein kolikoista. No, nyt on paikka minne niitä tiputella. Ties minkälaisen summan tuonne saa kerättyä. Sitten voi kaikkien takanajonottajien kauhuksi mennä niitä pudottelemaan sinne pankkitoimihenkilöitä todennäköisesti lomauttaneisiin talletusautomaatteihin.

Nimeä olen nyt päässäni pyöritellyt. Lennu minulla kävi mielessä. Ei, ei annetaan se kunnia tänään harmittavasti koiraflunssaa sairastaneelle tasavallan kuuluisimmalle koiralle. No, ehkä tuo on vain säästöpossu. Saa nähdä kääräisenkö tasavallan kakkoskoiran ensi vuonna pikkuserkkuni joulupakettiin vai seuraako tämä mukanani useampia vuosia?

Ja asiasta ihan toiseen. Ammatissani on muuten sekin hyvä puoli, että alkaa väkisinkin hieman virittäytyä joulutunnelmaan. Tänään oppilaskuoron esittäessä mielestäni yhden kauneimmista joululauluista, Tulkoon joulu. Alkoi jouluviikonlopun läheisyys puskemaan päähäni. Vaikka ulkona näyttää samalta kuin juhannuksena, niin kyllä. Tulkoon joulu!

Mikä on mielestänne kaunein joululaulu?

-Esko-

Comments (17)