Uusavuttomasta isästä ihan tavalliseksi isäksi

Olihan mukavat päivät. On se jälleen kerran todettava, että ei ole maailmassa parempaa asiaa, kun isyys. Niin onnekas saan olla tuosta pienestä tytöstä, joka osaa hauskuuttaa ja haastaa sopivassa suhteessa. Päiviin mahtui suuren maailman tyyliin helikopterilla pörrännyt joulupukki, ennakoitua pipareiden koristelua mummolassa ja viimeisenä kruununa kävimme vielä viettämässä nopean hetken talven keskellä. Messilän laskettelurinteissä oli lumitykit täydessä touhussa ja olihan se ohiajaessa pysähdyttävä hieman lumeen touhuamaan. Oli ihan Lappitunnelmat.

Välillä sitä pohtii, että olenko ajoittain kävelevä ohjelmatoimisto ja onkohan jotkut toimeni jo hieman liikaa? Aamuisin laitan pipon, hanskat ja kaulurin patterille hetkeksi, että ne on mukavampi pukea päälle. Jos pieniä jalkoja väsyttää otan mukisematta olkapäille. Leikkaan joskus makkarat yllätyksenä sydämen muotoisiksi. Jos mozzarellatikkujen himossa ei voi mennäkään Hookiin pelottavan hain ja merirosvojen takia, niin sitten ajetaan jonnekin muualle. Touhuamme yhdessä paljon ja nautimme erinäisistä aktiviteeteista. Täytyykö minun kokea tästä huonoa omaatuntoa? Paikkaanko näillä asioilla niitä menetettyjä tunteja sieltä arkiviikoilta? Ei, en halua näin ajatella. Toivon, että yhteinen aikamme piirtää pienen ihmisen päähän kauniita ja mukavia hetkiä, joita voimme yhdessä vuosien päästä muistella.

Aamulla lueskelin Etelä-Suomen Sanomia, jossa oli neljän sivun juttu erotilanteiden jälkeisistä huoltoriidoista, joita oli Suomessa vuonna 2017 laitettu vireille 3987 kpl. Tekstin luettuani oli semmoinen olo, etten sitä halua todellakaan vuosien päästä muistella. Esimerkkinä oli päijäthämäläinen pariskunta, joiden riitely on kestänyt kymmenkunta vuotta. Mikä helvetti täysjärkisiin aikuisiin ihmisiin menee erotilanteissa? Katkeruus nousee myrskyn keskellä keskiöön ja sen kaikista tärkeimmän aarteen vaaliminen unohtuu siinä mylläkässä.

Akuutissa erotilanteessa on varmasti ihan suotavaa käydä pohjalla, mutta peli on osattava viheltää poikki ennen pysäyttämättömän lumipalloefektin syntymistä. Etlarin jutussakin esiintyneet sanat vieraannuttaminen ja toisen vanhemman mustamaalaaminen ovat niin oksettavia asioita, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi semmoisia kokea. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja piste.

Henkilökohtaisesti olin eron alkumetreillä täysin pihalla ja kaaoksessa. Uusavuton, hanskansa pudottanut isä. Parhaani yritin, mutta todella vaikeaa se oli. Päässä mylläsi, uni ei tullut, itsesyyllistämisen peikko takoi päähän jokatoinen minuutti. Tuollaisia tuntemuksia en halua enää koskaan elämääni takaisin, en koskaan. Juuri tällä hetkellä nautin helikopterilla saapuvasta joulupukista, lumikinoksista jalkojen alla ja suukosta poskelle aivan täysillä. Isänä, ihan tavallisena isänä.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: ESS 25.11 //

Joululahjaidea äidille ja isälle


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Kärcher

Kurkkaan ikkunastani vehreälle pihalle. Näky voisi hyvin olla kuin Suomen juhannus, mutta ollaan jo yli marraskuun puolivälin ja joulu alkaa kolkutella ovelle. Ja sieltähän alkaa myös kolkutella se vuosittainen lahjaralli. Lähes joka vuosi päätämme perheemme kanssa, ettei tarvitse mitään ostaa. Aina se kuitenkin siihen lipsahtaa, että jotain tulee hankittua ja vuosien saatossa se antamisen ilo on jopa suurempi kuin niiden lahjojen saamisen.

Ja se kaikista vaikein asia onkin hankkia lahjoja isälle ja äidille. Isä, joka tietää aina saavansa uuden Mitä Missä Milloin-kirjan (Ohkohan vuodesta 1979 kaikki rivissä kirjahyllyssä?) Mummu eli hänen äitinsä sen aikaisemmin aina hankki, mutta mummun seuratessa joulun viettoa pilvenreunalta on tämän ”vakion” hankinta siirtynyt meille jälkipolville. Äiti se ei lahjoista oikein perusta. Lumipallokynttilöitä on edelleen polttamatta vuosien takaa ja pari vuotta sitten ostetut gollege-housut vielä käyttämättöminä kaapissa.

Tänä vuonna tämä Kärcherin kanssa tekemäni yhteistyö poiki minulle mielestäni oikein hyvän lahjaidean vanhemmilleni. Mietin, että haluan yllättää isän ja äidin. Mennä arkisena keskiviikkona töiden jälkeen kotiin. Kaivaa takakontista Kärcherin lattiapesurin ja puunata heidän omakotitalonsa lattiat. Niinsanottu ennenaikainen joulusiivous oli tosiasia. Eivät olisi isä ja äiti ikipäivänä osanneet odottaa, että heidän einiinsiivousorientoitunut poikansa saapuu yllätyksenä lattianpesuhommiin. Ja enhän minä niitä lattioita saanut, kun hetken huristella, ennenkuin äitini vahvalla murteellaan tokaisi: ”Annahan mie koitan.” Sen koommin en lattianpesuria enää käsiini saanutkaan.

Ja olihan se kyllä kätevää. Pesuri hoiti oikeastaan kaiken lähes itsestään. Ei tarvinnut kävellä ämpärin ja mopin kanssa ympäriinsä ja miettiä, että ostinkohan varmasti juuri tälle lattiamateriaalille tarkoitettua pesuainetta? Laitteen johto on riittävän pitkä ja lattia jää pesun jälkeen aivan kuivaksi. Sopi juuri hyvin vanhemmilleni, jotka suojelevat keittiön tuoretta lakattua parkettiaan, kuin aikanaan uutta autoaan. ”Iskä ei voi viedä sua tänään treeneihin, kun sataa vettä. Ei viitti uutta autoa heti liata.” No nyt ei liasta ollut enää tietoakaan, kun tuolla uudella pesurilla pääsi lattiat puunaamaan.

Kyllähän oikeat ja asianmukaiset laitteet tekevät jopa siivouksesta ihan hauskaa hommaa. Ja vaikka oma osuuteni lattianpesussa jäi paljon odotettua pienemmäksi oli oma kokemukseni tästä Kärcherin pesurista oikein positiivinen. Äitikin oli näemmä hyvin tyytyväinen. Ja olihan se myös samalla oikein mukava perheen yhteinen hetki, tämä lattiaoperaatio. Alussa meinasi hieman hermokontrolli pettää, kun aloimme lattianpesuria kasaamaan. Kaikki tulkitsivat ohjeita omalla tavallaan. Tämä plus perheemme päällepuhumiskulttuuri ja soppa oli jo kiehahtamassa. Onneksi laitteen käyttöönotto olikin melkoisen yksinkertaista ja suuremmalta katastrofilta vältyttiin.

Nyt kiiltää lattiat ainakin hetkisen aikaa. Siitäpä tämmöistä perhettä lähentävää joululahjaideaa. Oman lapsen suorittama siivous. Saa ottaa lahjaidealistalle. Kiitos Kärcher inspiraatioista ja todella paljon helpottavasta työkalusta.

-Esko-