Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

juoksu

, , ,

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä?

18.5.2022

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä? Näin minulta kysyttiin taannoin Instagramissani. Vastataanpas tähän nyt hieman kattavammin oikein kirjoituksen muodossa. Kaikilla on varmasti erinäisiä kimmokkeita aloittaa joku uusi urheiluharrastus. On kyseessä sitten padel, sulkapallo, kiipeily tanssi tai ihan mikä vaan. 

Olen urheillut aivan koko ikäni. Ihan pienenä poikana vietin kaikki kesät isovanhempieni kesämökillä Orimattilassa. Siellä pelasimme serkkujeni kanssa jalkapalloa, juoksimme tyynyistä tehtyjä esteitä ja keihästä heitimme papan katajasta veistetyllä keihäällä. 

Vähän isompana poikana pelasin samaan aikaan jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa. En voi vanhempiani enempää kiittää, että nämä minulle mahdollistivat. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on asia, josta olen heille aina todella kiitollinen.

Koripallo valikoitui sitten lajikseni, jota pelasin ihan korkeimmalla sarjatasolla asti. Aina, kun vuorossa oli lenkki tai juoksuharjoittelu oli se aivan pakkopullaa. Tuolloin inhosin juoksemista. Aktiiviuran lopetettuani kävin lenkillä aina ajoittain. Juoksin kolmen kilometrin lenkkiä, josta aina kävelin puolet. En jaksanut, eikä kiinnostanut.

Tasaiseen elämään saapuikin sitten hieman suurempi särö. Arki oli täyttynyt touhusta ja tekemisestä. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Oli hiljaista ja vaatekaapissa olikin vain omat vaatteet. Siitä se sitten alkoi. Lenkkitossut jalkaan ja juoksemaan. Suuri muutos elämässä oli se minun kimmokkeeni aktiivisen juoksuharrastuksen aloittamiseen. Ulkoilma ja lenkin mukanaan tuoma mahtava olo auttoi kaikkeen. Tämä on valinta, josta olen itselleni aina todella kiitollinen. Siinä olisi ollut paikka tehdä myös hyvin erilaisia valintoja.

Viime lauantaina juoksimme ystävieni kanssa marathon-viestin. Se meni aivan älyttömän hienosti. Sijoituimme puolivahingossa kymmenen parhaan joukkoon. Omaa osuutta juoksiessani huomasin olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Se tuntui todella hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että innostuin juoksemisesta vain entistä enemmän.

Kyllä, aloittaessani aktiivista juoksuharrastusta juoksin pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä. Nykyään juoksen, koska nautin suunnattomasti niistä hiljaisista ja yksinäisistä hetkistä. Näin se elämä kuljettelee. 

-Esko-

// Kuvat: Jenny Helenius //

Comments (4)
, , ,

Se oli semmoinen loma

6.1.2021

Se oli semmoinen joululoma. Tuntuu, että jouluaatosta on aikaa kulunut jo vaikka kuinka paljon. Kertonee siis siitä, että tuli saatua pää ihan oikeaan lomamoodiin. Olen ollut vähän semmoista tyyppiä, että koko ajan täytyisi jotain touhuta ja paikalleen on vaikea pysähtyä. No, tällä lomalla tai ainakaan sen loppupuolella en tehnyt juuri mitään. Tai no, juoksin ihan älyttömästi ja vedin läpi semmoisen Eskon omakehittelemän korkean paikan leirityksen. Söin hyvin säännöllisesti ja terveellisesti, nukuin ja katselin NBA-koripalloa sekä erinäisiä kotimaisia sarjoja. Listataanpas tähän siis lomani muutamia huippukohtia. Sehän se on tarinan kerronnan pyhä kolminaisuus. Alku, huippukohdat ja loppu.

  • Aatto siis meidän aatto, joka on jo vuosia vietetty 23. päivä joulukuuta vierähti veljeni perheen kanssa. Tärkein missio eli lapsille mukava ja tietysti hieman jännittäväkin päivä onnistui aivan erinomaisesti. Kummityttöni kyselikin lahjojen jaon yhteydessä, että miksi minulla on niin vähän paketteja? Se yksi paketti eli Dysonin varsi-imuri oli jo avattuna kotini sohvan alla. Ah, rakastan sitä laitetta. Sitä en voinut hänelle kertoa, koska illuusio oikeasta joulupukista elää vielä hänessä. Lasten riemua ja jännitystä on ihana vierestä seurata. Siitä se joulu tänäkin vuonna muodostui.
  • Ihan oikeana aattona sitten heitin pienoisen autokierroksen ympäri aurinkoisia maanteitä. Lahdessa kävin hyvin pikaisesti vanhemmilleni paketit viemässä ja hyvät joulut toivottamassa. Oli se heidän puolestaan vähän harmillista, mutta tilanne on mikä on ja toivottavasti tämä piirtyy muistoihin vain sinä erikoisena jouluaattona 2020.
  • Sitten alkoikin Eskon henkilökohtainen leiritys. Otin tavoitteeksi juosta viikossa sata kilometriä. Tämähän sitten lähti hieman niinsanotusti hansikkaasta ja tavoite täyttykin jo viidessä päivässä. Saldo oli viiden päivän jälkeen 105,5 kilometriä. Treenasin kaksi kertaa päivässä. Aamulla noin seitsemän kilometrin lisäpainoliivi-intervalliharjoitus, ruoka ja päiväunet. Ilalla pidempi lenkki ja itseasiassa jatkoin tällä samalla kaavalla koko loman läpi. 
  • Nukuin paljon ja valvoin aivan liian myöhään. Katselin paljon erinäisiä sarjoja. Kotimaisia kylläkin. En vain pääse yhtään sisään Game of Throneseihin tai Rahapajoihin. Ylen uuden Sisäilmaa- draamasarjan katselin yhteen soittoon. Tykkäsin kyllä.
  • Instagramin kautta olen ”tutustunut” erääseen mukavaan heppuun, jonka kanssa kävimme myös hieman uusia kuvia räpsimässä pitkästä aikaa. Taitava kaveri ja oli kyllä sen verran jäätävä viima meren rannassa, että nenä on punaisena lähes jokaisessa kuvassa. Ei, se ei johdu viisikymmentä, viisikymmentä suhteella tehdyistä glögipaukuista. Alkoholia en nauttinut lomalla pisaraakaan.
  • Tällä lomalla oppi arvostamaan ihan vain rauhaa ja hiljaisuutta. Ihan hyvä on olla yksin.

Huomenna töihin juoksee mies, joka on kyllä jopa elämänsä kunnossa. Kiva fiilis!

Mukavaa keskiviikkoa!!

-Esko-

// Ylin kuva: Mirko Leskinen //

Comments (6)